lauantai 29. elokuuta 2015

Lämmittävä kalakeitto chilillä ja appelsiinilla


Tähän saakka on ollut lämmintä, mutta pitkän aurinkoisen jakson jälkeen viime päivien sateet heittivät pihanurmikolle jo keltaisia lehtiä saaden ajatukset syksyn suuntaan. Vähän kuin tämä reseptikin; kalakeitto on minusta itsessään kesäinen ruokalaji ja tämän version tuoreet yrtit ja chili tuovat siihen aurinkoa, mutta samaan aikaan appelsiini ja keiton lämmittävä täyteläisyys antavat selvästi talvista vivahdetta. Ihan täydellistä keittoa juuri nyt.

Ohje on hieman muokattuna jälleen Lantliv mat o vin -lehdestä (5/2015), josta olen löytänyt kovasti inspiraatiota. Kalakeittoon otin itse tällä kertaa siikaa, mutta luulenpa, että lohi, kirjolohi tai joku kiinteälihaisempi valkoinen kala olisi sopinut paremmin. Ja jos sopan oikeasti haluaa tehdä todella nopeasti - sehän on ohjeen mukaan nopea valmistaa, mutta tämä edellyttää, että raaka-aineet on prepattu valmiiksi - valitse ruodotonta, nahatonta kalafilettä ja valmiiksi kuorittuja, kypsiä katkarapuja (toisin kuin eräät). Ehkä edelläolevasta arvaattekin, että minulle tuli hieman hoppu saada keittoa valmiiksi. Todella hyvää se oli silti "vääristä" kala- ja äyriäisvalinnoista huolimatta, mausteinen mutta pehmeä liemi on tässä keitossa se juttu. Uskon, että simpukat sopisivat hienosti samaan liemeen myös!

Chilillä ja appelsiinilla ryyditetty kala-äyriäiskeitto

400g kalafilettä
suolaa
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
5 dl kalalientä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 rkl sambal oelek -chilitahnaa
2 dl kuohukermaa
3 tl maizenaa
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
200g kuorittuja katkarapuja
tuoreita yrttejä silputtuna (minulla persiljaa ja korianteria)

1. Poista kalafileestä nahka ja ruodot tarvittaessa ja kuutioi se suupaloiksi. Ripottele kuutioille suolaa. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää kattilaan liemi, tomaattimurska, paseerattu tomaatti ja sambal oelek, tuo kiehuvaksi ja keittele muutaman minuutin ajan.

2. Tomaattiliemen keittyessä raasta appelsiinin kuori ja silppua yrtit sivuun odottamaan. Purista appelsiinimehu kulhoon ja vatkaa mukaan kerma sekä maizena. Kaada seos tomaattiliemen sekaan samalla vatkaten. Tuo jälleen kiehuvaksi ja keittele vielä pari minuuttia samalla sekoitellen.

3. Lisää kalakuutiot ja ota keitto pois liedeltä. Sekoita keskenään katkaravut, appelsiininkuori sekä yrtit. Annostele keitto syville lautasille ja nosta annosten päälle rapu-yrttiseosta ennen tarjoilua.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Grillilohi korealaisittain


Grillaus on ihan mahtava tapa valmistaa kalaa ja muita mereneläviä, hieman tylsänä pidetyt lohet ja kirjolohetkin saavat siten ihan uutta eloa! Moni valittelee kalan grillaamisen olevan vaikeaa, mutta pelko pois, ei se ole, jos vaan muistaa valita nahallisia paloja tai kokonaisia kaloja, ja käyttää kääntämiseen leveää lastaa. Halsteri on myös hyvä apuväline. Itse myös laitan kalan yleensä aluksi hyvin kuumalle ritilälle ja pienennän sitten lämpöä, ehkä olen vain taikauskoinen mutta mielestäni kala tarttuu silloin vähemmän, kuin jos grilliritilä olisi suoraan keskilämmöllä. 

Tällä kertaa grillissä valmistui herkullinen lohifile, joka sai pintaansa makeantulisen, gochujang-chilitahnaa hyödyntävän kastikkeen. Kastikkeen ohjeesta en voi ottaa kunniaa vaan se menee Kaikki Äitini Reseptit -blogin Nannalle, joka teki alkukesästä samaista kastiketta korealaisille broilerinkoiville. Kyseisiä koipia valmistui meillä juhannuksena (ja erittäin hyviä olivat, kiitos vaan ohjeesta!), ja sieltä jäi kytemään kysymys samaisen kastikkeen sopivuudesta myös kalalle. Nyt on testattu, ja sopivaa on. Kalan kanssa syötiin grillattuja bataatteja sekä isoja savustettuja katkarapuja ja thaityyliin maustettua omenasalaattia, joista kirjoittelinkin jo aiemmin. Oli meillä ruokaa!

Korealainen grillilohi

n. 1kg pala lohifilettä
suolaa

kastike:

1 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 rkl seesamöljyä
2 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl gochujang-chilitahnaa

tarjoiluun:

silputtua korianteria
paahdettuja seesaminsiemeniä

1. Ota kala huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen grillauksen aloittamista ja ripottele sen pintaan suolaa. Valmista chilikastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.

2. Kuumenna grilli ja grillaa lohta pari minuuttia nahkapuoli ylöspäin, kunnes pinta saa hieman väriä. Pienennä sitten lämpöä, käännä kala ja jatka grillaamista noin kymmenen minuuttia nahkapuoli alaspäin, kunnes kala on lähes kypsä (tai haluamaasi kypsyyteen, minä jätän kalan hieman vajaaksi, koska se yleensä kypsyy vielä grillauksen jälkeenkin). Nosta kalafile varovasti grillistä leveää lastaa apuna käyttäen ja sivele päälle chilikastiketta. Ripottele pintaan vielä seesaminsiemeniä ja silputtua, tuoretta korianteria ja tarjoile.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pähkinäinen mustakaalipasta



Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui  myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Ja olihan se kiva kokeilu, joskaan ei nyt ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä. Mutta hauskaa vaihtelua eikä pastaa jäänyt kattilan pohjalle happanemaan. Ja voin hyvillä mielin todeta, että mustakaalia saa päätyä ostoskoriin jatkossakin. Jos tykkäät lehtikaalista, pitänet tästäkin, jos taas et, tämä ei ehkä ole sinun juttusi.

Ohjeessa on pieniä, mutta ei erityisen merkittäviä muokkauksia alkuperäiseen; mm. pappardellen korvasin kaapista valmiiksi löytyvällä spagetilla ja lihaa laitoin hiukan enemmän, jotta sain koko paketin käytettyä.



Mustakaalipasta

300 g (tai paketin mukainen neljän hengen annostus) pastaa
250 g musta- tai lehtikaalia
180 g palvikylkeä
2 valkosipulinkynttä
2 dl raastettua parmesania + lisää tarjoiluun
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
hyvää oliiviöljyä
chilihiutaleita

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti. Valuta, mutta säästä pari desiä keitinvedestä tuonnemmaksi.

2. Leikkaa kaalinlehdistä puumainen keskiruoti pois. Suikaloi lehdet ja kiehauta ne kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ja painele kuivaksi puhtaalla astiapyyhkeellä.

3. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja kuutioi liha. Raasta sitruunankuori ja parmesan jo sivummalle odottamaan. Paahda lihaa kuivalla paistinpannulla hetki (ole varovainen, ainakin minä sain kyljenpalat pomppimaan kuin popcornin!) ja lisää sitten kaali ja valkosipuli. Kuullota pari minuuttia.

4. Sekoita pastakattilassa kaali-lihaseos ja pasta. Lisää parmesan ja hieman keitinvettä samalla, kun lämmität pastan varovaisesti. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta annoksen koostumuksesta tulisi kevyesti kermainen.

5. Sekoita mukaan pähkinät mutta säästä hieman tarjoiluun. Lisää reilusti suolaa ja pippuria. Annostele pasta syville lautasille lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Viimeistele ripottelemalla annosten pinnalle raastettua sitruunankuorta, chilihiutaleita, pähkinöitä sekä parmesania.

torstai 20. elokuuta 2015

Savustetut jättikatkaravut ja gochujang-dippi



Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin.

Savustetuista katkaravuista taas tykkään kuin hullu puurosta. Eivät ne rapujuhliin sovi tai kotimaisia rapuja korvaa, mutta hyviä ne ovat silti. Valitettavasti katkarapuja ei vaan saa mistään (tai jos joku tietää, että mistä, niin kertokaa ihmeessä!) raakapakasteena vaan ne myydään aina esikeitettynä, jolloin minusta ne muuttuvat purkaksi, jos niitä alkaa vielä lisäksi savustamaan. Niinpä ostin etnokaupasta raakana vähän isompia yksilöitä, jotka koekierroksen perusteella toimivat ihan yhtä hyvin savustettuna kuin pienemmät serkkunsakin. Nämä ravut ovat naurettavan helppo ja vierastarjottavaksikin sopiva naposteltava kesäiltoihin!

Savustetut jättikatkaravut

kokonaisia, raakapakastettuja (jätti)katkarapuja tai tiikerirapuja (muusta tarjottavasta riippuen esim. 250g per syöjä, painosta suuri osa on kuorta)
tuoretta, silputtua korianteria ja paahdettuja seesaminsiemeniä tarjoiluun

Sulata (ja tarvittaessa valuta) ravut pakkauksen ohjeen mukaan (tai jos ohjetta ei ole, esim. yön yli jääkaapissa, kylmäketjusta huolehtien). Savusta rapuja kuorineen 5-10 minuuttia (rapujen määrästä riippuen) kunnes ne muuttuvat harmaasta punaisiksi. Anna jäähtyä hetki ja ripottele pintaan silputtua korianteria sekä seesaminsiemeniä.

gochujang-dippi:

1,5 dl majoneesia
1,5 rkl gochujang-chilitahnaa
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
hyppysellinen jauhettua savupaprikaa

Sekoita kaikki dipin ainekset keskenään. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

tiistai 18. elokuuta 2015

Ihanan mehevät mustikkamuffinit ja outoja ongelmia


Blogiani seuraavat tietävät, etten juurikaan puhu kaloreista tai kiloista, tai ylipäänsä erityisemmin keventele. Toki arvostan ruuan terveellisyyttä ja uskon sen olevan suuressa roolissa minun ja perheeni terveyteen, mutta siinäkin nojaan lähinnä monipuolisuuteen, ajatuksella kaikkea riittävästi muttei mitään liikaa, paitsi ehkä kasviksia. Kevyttuotteita en juuri harrasta ja tunnustan suhtautuvani niihin hieman skeptisesti, mutta en myöskään normaalioloissa ole voin, kerman ja sokerin suurkuluttaja. Pyrin käyttämään niitä harvakseen, mutta kun käytän, valitsen maku edellä ns. oikeaa tavaraa enkä kitalakeen kiinni liimautuvaa kevytversiota.

Nyt joudun kuitenkin hieman puhumaan myös kiloista, koska ne vaikuttavat melko paljon tämänhetkiseen syömiseeni. Minulla on nimittäin kummallinen ongelma; raskausajan ja synnytyksen myötä painoni putoaa kovaa vauhtia. Raskauskilot ovat jo hävinneet ja nyt huidellaan muutama kilo lähtötilanteesta miinuksella. Jep, tiedän, että se on ehkä yksi elämän hyviä ongelmia ja varmasti moni raskauskilojen kanssa taisteleva nainen saattaa olla asiasta jopa kateellinen. Mutta oikeasti, ei kannata kadehtia, nopea ja hallitsematon painonlasku jättää jälkeensä lähinnä luuta ja nahkaa.

Tiedän, että järkevää olisi nyt syödä tavallista, monipuolista ruokaa hieman normaalia enemmän, kiinnittää erityistä huomiota proteiinien ja rasvan laatuun, sekä harrastaa riittävästi lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa. Mutta mutta, pelkkä tavallinen ruoka ei tunnu kattavan tämänhetkistä energiankulutustani, tai sitten minusta ei ole syömään ihan niin suuria määriä tarpeeksi nopeasti - nälkä kun ehtii tulla ennen kuin yksi ateria on syöty alusta loppuun. Niinpä kaikenlaista vähemmänkin terveellistä mutta hyvin energiapitoista kuluu, eläinrasvaa, juustoja, makeaa, you name it. Ja sitä kaikkea kuluu yhteensä ihan valtavasti, niinkin paljon, että viikottainen kauppakuittimme on siirtynyt ihan uusiin lukemiin. Enkä halua enää kuulla yhtään kertaa, että imetys on ilmainen tapa ruokkia vauva (tai kaksi). Kolesterolia tai muita terveyskysymyksiä en edes uskalla ajatella...

Mutta liian huolissani en ole. Tiedän, että tilanne korjaa itse itsensä ajan mittaan, energiantarve tasaantuu ja ruokahalu sen myötä. Tai ainakin niin kävi esikoisen synnyttyä, joten miksei kävisi nytkin. Niinpä väliaikaisena ratkaisuna sallin itselleni normaaliruuan ohella myös sen kenties kohtuuttomankin määrän herkkuja - kuten nämä ihanat mustikkamuffinit, jotka paistoin joku ilta, kun koin akuuttia nälkää tarvetta leipoa jotain.

Näistä muffineista tuli todella hyviä, juuri sellaisia supermeheviä, kuin mustikkamuffinien minusta kuuluu ollakin. Reseptiin käytin pelkän maidon sijaan nesteenä myös kreikkalaista jugurttia, joka toi taikinaan hieman särmää, samoin osan vehnäjauhoista korvasin neljän viljan puurohiutaleilla. Lisäksi mustikoita halusin laittaa oikein paljon, mikä mehevöitti lopputulosta entisestään. Mutta älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että muffinit olisivat terveellisiä!

Annoksesta saa n. 16-17 kpl pieniä muffineja, mutta minä tein keraamisissa annosvuoissa neljä isompaa versiota. Allaolevaan ohjeeseen olen merkannut paistoajat molempiin versioihin.

Mehevät mustikkamuffinit

4 dl vehnäjauhoja
1 dl neljän viljan puurohiutaleita (tai kaurahiutaleita)
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen vaniljajauhetta
hyppysellinen kardemummaa

2 dl maitoa
2 dl jugurttia (rasvaa 10%)
1 muna
100g voita sulatettuna
4 dl pakastettuja, jäisiä mustikoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sulata voi ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa toisessa kulhossa sekaisin maito, jugurtti, muna ja voi. Kaada sitten kosteat aineet kuivien sekaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää lopuksi jäiset mustikat ja sekoita vielä kevyesti.

2. Jaa taikina muffinivuokiin/papereihin tai muihin sopiviin, pieniin vuokiin. Jätä vuokiin hieman turpoamisvaraa. Paista muffineja 190-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min (pienet muffinit 16-17 kpl) tai 30-35 min (isot muffinit 4 kpl). Kauniinvärinen pinta on hyvä indikaattori muffinien kypsyydestä, mutta niitä voi halutessaan kokeilla hieman vaikka puutikulla; jos tikkuun jää taikinaa, kannattaa jatkaa paistamista hetken ajan.

maanantai 17. elokuuta 2015

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike


Ruokalehdissä on viime vuosina vuolaasti kehuttu sherryä sienten kaverina. Aina on tehnyt mieli testata, mutta en ole raaskinut kuitenkaan pulloa ostaa, kun olen arvellut sen jäävän kaapin perälle pölyyntymään. Alkukesästä ostin kuitenkin testipullon sherrysillin tekoa varten, ja koska pölyä alkoi pullon pintaan jo kertyä ennusteeni mukaisesti, nyt oli hyvä aika käyttää sherryä myös sieniruokaan. Samalla sain kulutettua toista pölynkerääjää eli viime vuoden kuivattuja mustatorvisieniä, joita edelleen lymyää kaapeissa viime vuoden mahtisaaliin jäljiltä, vaikka uusikin torvisienikausi on jo alkanut.

Sienistä tein ihan klassisen kastikkeen, jonka maustoin sherryn lisäksi toisella hyvällä sienten kaverilla eli timjamilla. Kastikkeen kylkeen valmistin vain uunissa paahdettuja pottuja ja valkosipulia. Ja hyväähän siitä tuli, niinkin hyvää, että seuraavana päivänä tein samaa ruokaa vielä uudestaan, kun ensimmäisestä vedoksesta ei riittänytkään koko perheen ateriaksi. Allaoleva ohje on uusintakierroksen suuremman määrän mukainen.

Vinkki: jos käytät tuoreita sieniä, lisää ne pannuun samassa vaiheessa kuin ohjeessa, mutta paista, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (kuivatuista ei nestettä irtoa samaan tapaan). Luonnollisesti tuoreita torvisieniä ei myöskään ole tarkoitus liottaa, putsaus ja veitsellä pilkkominen riittää.

Sherryllä maustettu mustatorvisienikastike

2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 reilua kourallista kuivattuja mustatorvisieniä
muutama timjaminoksa
pari hyppysellistä suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
4 rkl sherryä
5 dl kuohukermaa
voita ja öljyä paistamiseen

1. Murenna kuivatut torvisienet ja laita veteen likoamaan pariksi tunniksi. Valuta sienet ja puristele kuivaksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pannulla keskilämmöllä voi-öljyseoksessa. Lisää sienet ja paista hetki muutaman kerran käännellen. Riivi timjaminoksista lehdet ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Nosta pannun lämpö reilusti kuumaksi, lisää sherry ja anna kiehahtaa. Lisää kerma, laske lämpötila takaisin keskilämmölle ja keittele kokoon, kunnes noin kolmannes nesteestä on haihtunut. Laita levy pois päältä ja anna vetäytyä pari minuuttia. Sekoita ja tarjoile.

lauantai 15. elokuuta 2015

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia


Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua :)

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille - valitettavasti vähemmän isiltä pojille - kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään - vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.




perjantai 14. elokuuta 2015

Grillattua pikkusiikaa kreikkalaisittain



Lomalle ei ole tänä kesänä juuri päässyt, ja olenkin potenut pientä matkailukateutta. Tosiasiassa kyllä tiedän, että tuplavauvamahan kanssa etelänmatkahelteet eivät olisi olleet herkkua, mutta ruokajutut vähän kyllä kaihertavat. Aina välillä jostain tulvahtaa maku- tai tuoksumuistoja, jotka kuljettavat ajatukset menneisiin lomiin ja erityisesti ateriahetkiin, jotka ovat minulle niitä lomamatkojen parhaita juttuja.

Marketin kalatiskistä löytynyt kiitettävän tuore pikkusiika inspiroi grillaushommiin, tällä kertaa melko samaan tapaan kuin mitä ainakin Kreikassa lomareissuilla olen syönyt. Siika ei ole kovin välimerellinen kala, mutta se taipuu makumaailmaan hienosti. Siika sai mausteikseen asiaankuuluvat sitruunat ja oliiviöljyt ja lisäksi riivin mukaan rosmariinia, joka ei ehkä päällisin puolin näyttäydy kalamausteena mutta sopii minusta erittäin hyvin valkoisen kalan kanssa. Ja lopputulos? Taivaallinen. Tietysti kun kala on tuoretta, on ruokaa vaikea pilatakaan, mutta ihan oikeasti tämä on vaihteeksi niitä onnistumisia, joihin on vaikea keksiä tarpeeksi ylisanoja. Valitettavasti Onneksi taaperokin oli samaa mieltä ja söi suuren osan myös äidille tarkoitetuista kaloista.

Ohjeessa ei tällä kertaa ole tarkkoja mittoja, määrät riippuvat aika lailla kokin ja ruokailijoiden mausta. Itse käytin pari hyppysellistä suolaa ja pippuria, yhden sitruunaviipaleen, yhden rosmariininoksan ja n. 1 rkl oliiviöljyä per kala.



Grillatut pikkusiiat

3-4 perattua, päätöntä pikkusiikaa per ruokailija (n. 100g / siika)
muutama rosmariinin oksa
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
sitruunalohkoja

1. Leikkaa kalojen kylkiin kevyitä poikkiviiltoja. Hiero suolaa ja pippuria kalojen sisä- ja ulkopuolelle. Riivi rosmariininoksista hieman lehtiä ja ripottele kalojen päälle, lopun oksasta voi piilottaa kalan vatsaan. Sivele kalat oliiviöljyllä.

2. Grillaa kaloja grillin keskilämmöllä kannen alla muutama minuutti per puoli. Purista päälle sitruunamehua tai tarjoile sitruunalohkojen kera.



tiistai 11. elokuuta 2015

Omenainen som tam -muunnos


Siitä taitaa olla jo puolisentoista vuotta, kun olimme isännän kanssa viimeksi helsinkiläisessä thairavintola Lemon Grassissa. Tuolloin tilasimme yhden annoksen, omenasalaatin, jota on siitä lähtien pitänyt testata myös kotikeittiössä, niin mieluisa tuo variaatio perinteisestä papaijasalaatista oli. On minulla toki muitakin, vielä pidempään to-do -listalla olleita projekteja, mutta puolitoista vuotta yhden salaatin tekemiseen on jo aika saavutus minultakin.

Viikonlopun grillaushommia miettiessäni muistui tuo salaatti onneksi taas mieleen, ja hetken mielijohteesta vaihdoin suunnittelemani aasialaistyylisen slawin omenasalaattiin. Onneksi, sillä aika ei ollut mitenkään kullannut muistoja; ihan yllättävää, miten vaatimaton omena taipuukin hienosti thaimakumaailmaan suolaisen kalakastikkeen ja happaman limen saattelemana. Kaikkihan myös tietävät, miten omena ja pähkinät (jotka unohdin valokuvasta) sopivat yhteen - ihan sairaan hyvin. Ja parasta on, että toisin kuin oikeaan som tamiin käytettävän vihreän papaijan kohdalla, granny smitheja tai muita arkisia omppuja saa ihan joka puodista ja vieläpä edullisesti ympäri vuoden, meilläkin majailee jääkaapissa lähes aina muutama yksilö. Jos thaityyliset salaatit kiinnostavat mutta niitä ei ole aiemmin tehnyt, tämä on hyvä, matalan kynnyksen versio!

Omenainen variaatio som tam -salaatista

2-3 keskikokoista omenaa (esim. granny smith)
15 cm pätkä kurkkua
1 pienehkö punasipuli
nippu korianteria
pieni kourallinen suola(maa)pähkinöitä

kastike

1 limetin mehu
3 rkl kalakastiketta
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl (tai maun mukainen määrä) kuivattuja chilihiutaleita (tuorekin chili toki käy)
(1 tl fariinisokeria, jos käytät hapanta omenalajiketta)

1. Kuori ja viipaloi salaattikulhoon omenat ja kurkku. Huom. toisin kuin oikeassa som tamissa, omenasalaatissa ei omenaa kannata raastaa tai suikaloida liian hienoksi, koska se muhjuuntuu helposti. Silppua mukaan punasipuli ja korianteri.

2. Valmista kastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Kääntele kastike salaatin sekaan. Murskaa suolapähkinät morttelissa karkeaksi rouheeksi ja ripottele salaatin päälle.

lauantai 8. elokuuta 2015

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos


Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois.

Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä!

P.S. Paistosta maistellessani tajusin, että se sopisi hienosti myös monien juustojen kanssa. Minä taidan ensimmäisenä testata sitä cheddarin makupariksi.

Vaniljavanukas

1 dl kermaa
5,5 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissitärkkelystä
hyppysellinen vaniljajauhetta
1 kananmuna + 1 keltuainen

1. Sekoita kaikki vanukkaan aineet hyvin kattilassa. Kuumenna seos sitten kiehuvaksi samalla koko ajan sekoitellen. Kun vanukas kiehahtaa, laita levy pois päältä mutta jatka sekoittamista vielä parin minuutin ajan.

2. Nosta vanukas pois levyltä, sekoita vielä hetki ja anna sitten jäähtyä hieman (tulikuuma vanukas voi rikkoa tarjoilulasit). Jaa tarjolle laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Lusikoi päälle hieman raparperi-omenapaistosta.

Omena-raparperipaistos

1 suurehko omena (minulla granny smith, koska niitä on aina jääkaapissa)
8 raparperinvartta (minun varteni olivat mitaltaan noin 25 cm)
3 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl cayennepippuria
n. 3 rkl vettä

1. Huuhdo ja viipaloi raparperinvarret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja kuutioi omena.

2. Sekoita kaikki paistoksen ainekset pannulla keskenään. Paista keskilämmöllä välillä sekoitellen, kunnes omena ja raparperi ovat pehmenneet. Laita lämpö pois ja jatka sekoittelua, kunnes vesi on haihtunut ja koostumus on sakeahko. Anna jäähtyä ja jaa paistos vaniljavanukasannosten päälle.

torstai 6. elokuuta 2015

Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa


Lihapullia voi varioida ihan loputtomasti ja meidän perheessä niitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Joten vaikka suurimmaksi osaksi en niin välitä tehdä jättisatseja ruokaa, lihapullien kohdalla teen ihan mielelläni poikkeuksen. Tai onko se sitten edes jättisatsi ruokaa, jos sitä ei riitä pakastimeen saakka ja jääkaapistakin se hupenee kahdessa päivässä. Niin tai näin, bravuurini ovat sellaiset mummolatyyliset lihapullat kermakastikkeessa, mutta muitakin - ja mieluusti hieman terveellisempiä - versioita on mukava tehdä.

Jostain syystä sellaisia italialaistyylisiä, yrttisiä ja tomaattikastikkeessa hautuneita pullia tulee harvemmin laiteltua, joten nyt päätin pyöräyttää sellaisen Kaunotar ja Kulkuri -tyylisen setin spagetin kaveriksi. Samalla tuli taas muistutettua itseään siitä, miten todella yksinkertaisilla raaka-ainevalinnoilla saa arkiruuasta parempaa ilman, että näkee edes ylimääräistä vaivaa. Tällä kertaa ne valinnat olivat käyttää ihan mainiota pihvikarjan jauhelihaa, jolle ei tullut hintaakaan normijauhelihaa enemmän, kun tarjouksesta sitä ostin. Toinen juttu oli parmesanin raastaminen mukaan lihapullataikinaan tuomaan siihen täyteläistä makua ja pehmeyttä. Ja kolmantena punkkulasillisen kippaaminen kastikkeeseen ja reilu annostus basilikaa, niiden kanssa ei oikein voi mennä vikaan. Minulla sattui olemaan vähän huono päivä pullia tehdessä, mutta niiden syöminen helpotti kurjaa mieltä kummasti. Eli jos vaikka kesälomat ovat ohi ja töihinpaluu ahdistaa, tästä helposta ruuasta tulee varmasti parempi mieli! 

Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

2 dl korppujauhoja tai kuivahtanutta leipää murustettuna
3-4 dl täysmaitoa
1 suurehko sipuli
100g parmesanjuustoa raastettuna
1kg pihvikarjan jauhelihaa (minulla 15% rasvaa)
1 rkl kuivattua oreganoa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 kananmuna

kastikkeeseen:

lasillinen (12 cl) punaviiniä
2 tölkkiä tomaattimurskaa (400-500g per tölkki)
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl sokeria (tarkka määrä riippuu käyttämäsi tomaattimurskan makeudesta)
iso nippu tuoretta basilikaa silputtuna
suolaa
mustapippuria

(lisukkeeksi spagettia tai muuta mieleistä pastaa, sekä päälle raastettua parmesanjuustoa)

1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot ja anna turvota viitisen minuuttia, jolloin seoksesta pitäisi tulla löysähkön puuron kaltaista. Lisää maitoa vähän kerrallaan, jos seos on liian paksua. Hienonna mukaan sipuli ja lisää parmesanraaste. Lisää jauheliha ja mausteet ja vaivaa sekaisin. Lisää lopuksi kananmuna ja vaivaa vielä muutama minuutti. Anna taikinan vetäytyä vähän aikaa jääkaapissa.

2. Pyörittele taikina lihapulliksi ja ruskista ne voissa/öljyssä pienissä erissä keskikuumalla, korkealaitaisella pannulla. Nosta ruskistetut pullat syrjään odottamaan. 

3. Lisää samaan paistinpannuun murskattu valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää punaviini ja kiehauta. Kaada mukaan tomaattimurska ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Laske sitten lämpöä, lisää lihapullat takaisin pannuunja hauduttele niitä kymmenisen minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi basilikasilppu ja tarjoile spagetin ja parmesanraasteen kanssa. 

maanantai 3. elokuuta 2015

Hyvää purkkitomaatista eli vikkelä salsa


Ei, nyt ei puhuta tanssimisesta. Aika harvoin meillä syödään minkään sortin sipsejä, mutta taannoin isäntä toi kotiin ison pussin maissilastuja, kun satuin niitä johonkin tarvitsemaan. Koska omaan tarpeeseeni riitti noin kolme lastua, jäi meille aika paljon vielä syötäväksikin. Mutta voihan kriisi, mihin niitä dippaisi? Kysymyksen herätessä oli iltamyöhä, joten sopivan soosin piti syntyä kotikaappien aineksista ja mahdollisimman nopeasti. Vähän summamutikassa nappasin kaapista purkin tomaattimurskaa ja sekoittelin siihen mausteet, jotka arvelin toimiviksi. Arvaus osui tällä kertaa nappiin, miten siitä tulikin niin hyvää? Tosin salsa oli myöhemmin lähellä aiheuttaa perheriidan, kun isäntä oli syönyt minunkin osuuteni jämistä. Onneksi oli helppoa tehdä uusi annos.

Tuoreista kesätomaateista saisi pilkottua varmasti vielä paljon paremman salsan, mutta se häviää tietysti nopeudessa ja sanottakoon, että tomaattimurska oli tässä käyttötarkoituksessa todella positiivinen yllätys. Helppoa kuin mikä ja paljon parempaa kuin ne teollisen makuiset valmistavarat!

Vikkelä salsa

1 tlk tomaattimurskaa (400-500g)
1/2 punasipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1-2 tuoretta jalapenoa
1 limetin mehu
n. 1 tl suolaa
n. 1 rkl sokeria
pieni  nippu tuoretta korianteria silputtuna

(suolan ja sokerin tarkka määrä oman maun ja käyttämäsi tomaattimurskan mukaan)

Silppua hienoksi punasipuli, valkosipuli, jalapeno ja korianteri. Sekoita kulhossa tomaattimurskan, suolan ja sokerin kanssa. Anna vetäytyä n. 20 min ennen tarjoilua.

lauantai 1. elokuuta 2015

Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka


Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Jonkin verran joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja, koska aika on kieltämättä kortilla. Siksi ihan mahtavaksi jutuksi osoittautui tämä suolainen piirakka, jota tarjosin ensimmäisille rotinoille tulijoille. Piirakan valmistus onnistuu modulaarisesti, eli pohjan, täytteen ja päälle tulevan salaatin saattoi tehdä erikseen, jättää odottamaan ja käyttää välissä aikaa muihin asioihin - juuri sellaista ruuanlaittoa, mikä sopii (monikko)lapsiperheille! Aktiivista työtäkään ei osiin mennyt yhteensä kuin parikymmentä minuuttia, täydellistä.

Näitä ns. salaattipiirakoita, eli suolaisia piirakoita joiden jujuna on päälle laitettava, raikas ja freesin näköinen salaatti, näkyi keväällä netissä ja lehdissä enemmänkin. Olin yhden ohjeen korvamerkannut jo jostain viime talven tai kevään Glorian Ruoka & Viinistä, mutta koska kyseinen numero odottaa edelleen purkamistaan muuttolaatikosta, tein lopulta piirakan ihan oman pääni mukaan. Pohja oli pitkälti tutun ja helpon luotto-ohjeen mukainen, täytteeksi laitoin fetaa ja salaattipäälliseen kylmäsavulohta. Piirakka on sopiva halkaisijaltaan 27 cm vuokaan. Juustovalinta olisi saattanut olla joku voimakkaampikin, mutta syömäporukkaan kuuluvien lasten vuoksi feta oli turvallinen vaihtoehto, ja taatusti myös sopiva kylmäsavulohen kaveriksi. Tätä piirakkaa suosittelen lämpimästi kiireisille leipureille!

Feta-kylmäsavulohipiirakka (n. 6 palaa kahvisuolaiseksi, neljälle kevyeksi lounaaksi)

4 dl vehnäjauhoja
150g voita
ripaus suolaa
2-3 rkl rahkaa

täyte:

4 munaa
150g fetaa (salaattijuustoa)
200g kermaviiliä

päälle:

kourallinen mieleisiä salaatinlehtiä
1/2 pienehköstä kurkusta
1/2 punasipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 6 viipaletta hyvää kylmäsavulohta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön pehmiämään. Voitele piirakkavuoka. Nypi kulhossa sekaisin vehnäjauhot, suola ja pehmennyt voi. Lisää rahka ja sekoita vain sen verran. että taikina muuttuu tasaiseksi. Painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä jääkaappiin viilenemään (ainakin hetkeksi, mutta kestää odotella pidempäänkin).

2. Vatkaa kulhossa munat ja kermaviili tasaiseksi seokseksi ja murusta joukkoon feta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat kauniin värin.

3. Revi salaatinlehdet suupaloiksi kulhoon. Viipaloi mukaan kurkku ja sipuli. Sekoita salaatille kastike oliiviöljystä, sitruunamehusta ja suolasta, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon..

4. Koristele piirakka juuri ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla sekä reilulla kourallisella salaattia.