perjantai 27. helmikuuta 2015

Mantelikana



Otsikossa piti lukea mantelikala, mutta kävikin niin, että isäntä soitteli kaupan kalatiskiltä kertoakseen, ettei lähimarketissa ollut mitään (!) alle kolme päivää sitten pyydettyä kalaa. En sillä hetkellä ollut kykeneväinen ajattelemaan jaloillani ja miettimään uutta kokkaussuuntaa, joten pyysin jättämään kalan kauppaan ja tuomaan muut listalla olleet tavarat. Niin sain sitten mm. pussin mantelilastuja, jotka oli tarkoitus käyttää siihen kalaan. Mutta onneksi sain myös kanaa, ja vahingossa jopa kahta eri sorttia.

Miettiessäni seuraavana päivänä, mitä tekisimme ihan perinteisistä, maustamattomista koipireisistä, muistin sitten uudestaan sen kaapissa odottavan mantelipussin. Ja ajattelin, että miksikäs ei. Vaikka syömme paljon pähkinöitä, manteleita ei tule kovin paljon käytettyä, joten tuskin ne alkaisivat tulla korvista ulos vaikka käyttäisin niitä peräjälkeen sekä kanaan että kalaan. Muita makuja miettiessäni ajatukset suuntasivat ensin marokkolaiseen keittiöön, mutta kiinnostuin sitten ajatuksesta yhdistää mantelit kuitenkin sinappiseen kastikkeeseen. Tunnustan, että vilkuilin myös ohjetta mantelikalan kuorrutukseen...

Näistä lähtökohdista sävelsin koipireisille kuorrutteen, jonka päämaut tulevat hunajasta, sinapista ja mantelista. Yllättäen sinappi ei ollut yhtään hallitseva tai ristiriidassa manteleiden kanssa, vaan kokonaisuus oli sellainen suolaisenmakea ja pähkinäinen sekä hiukan rapsakka. Valkosipulin olisi ehkä voinut jättää poiskin. Mukavan helppoa arkiruokaa, johon suurin osa aineksista löytyi valmiina kaapista.


Mantelikana

n. kilon paketti broilerin koipireisiä (koivet, nahalliset reisipalat tai kokonainen lintu sopivat tarkoitukseen myös)
suolaa
(1 rkl mantelilastuja pinnalle)
(n. 1 dl vettä)

kuorrute:

50g mantelilastuja
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl dijon-sinappia
1 dl kuohukermaa
2 rkl voita
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Mittaa kuorrutteen ainekset kulhoon tai kannuun, lisää valkosipuli ja surauta sauvasekoittimella sekaisin karkeaksi tahnaksi. Koostumus saisi muistuttaa löysähköä puuroa.

2. Ota koipireiden huoneenlämpöön ja hiero nahan alle suolaa. Hiero kuorrute pintaan ja laita linnut uuninkestävään vuokaan. Lusikoi mahdollinen ylimääräinen kuorrute kanojen päälle ja ripottele halutessasi pintaan mantelilastuja. Paista 175-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan, kunnes lihasnesteet juoksevat kirkkaina (huom. jos käytät jotain muuta palaa kuin koipireisiä, suosittelen tarkistamaan paistoajan). Lisää tarvittaessa n. desilitra vettä vuoan pohjalle, jos näyttää, että kuorrute palaisi vuokaan kiinni. Minulla oli hieman erikokoisia koipia, pienimmälle olisi riittänyt tunnin paisto, suurin kaipasi kuitenkin tunti 15 min uunitusta. Uunin lämpötila oli kuitenkin sikäli hyvä, että pieninkin koipi pysyi mehevänä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ylikypsä, luullinen naudanrinta

Naudanrinnan sivuprofiili
Kaikenlaiset, suussasulavilta vaikuttavat Texas BBQ brisket -reseptit ovat vilisseet netissä taajaan viime vuosina, mutta minun on kestänyt ryhtyä tuumasta toimeen. Taannoin ostin palan luullista naudanrintaa ajatuksena kypsentää se hitaasti grillissä ja/tai savustimessa. Luullinen naudanrinta ei teknisesti ottaen ole sama asia kuin brisket, joka ymmärtääkseni tarkoittaa naudanrinnan palaa, joka on leikattu luun yläpuolelta ja jossa yleensä kai tulisi olla mukava rasvakerros päällä (köh, minähän alkujaan luulin, että brisket viittaa ruokalajiin, mutta se viittaakin siis siihen lihanpalaan). Joka tapauksessa, ajattelin, että kokeillaan luullista rintapalaa, kun sellaista sattui tulemaan vastaan.

Kävi kuitenkin niin, että lihani päätyi pakastimeen; grillaus ei kehnoilla syyssäillä houkuttanutkaan ja pimeimpään vuodenaikaan se houkutti vielä vähemmän, vaikka löytyisi meiltä kai otsalamppukin. Lisäksi vauhtiaan kovasti lisännyt, vauvasta taaperoksi muuttunut mukula ei varsinaisesti rohkaissut ryhtymään hommaan ihan tuosta vaan, eikä sitä sopivaa hetkeä vaan tuntunut tulevan vastaan. Nyt minusta oli kuitenkin korkea aika kaivaa pala pakastimesta, joten päätin tehdä ylikypsää naudanrintaa vähän helpomman kautta uunissa - sitähän voisi tarvittaessa jatkojalostaa vaikkapa lisämaustamalla ja savustamalla jo kypsennettyä lihaa.

Nyt kysymys kuuluukin, että mitä ihmettä odottelin tuon lihan kanssa? Ainakin noin uunissa tehtynä se oli ihan älyttömän helppoa ja hyvää. Aamulla mausteet pintaan, illalla uuniin, hetki kovempaa lämpöä pinnalle (voisi toki myös ruskistaa pannulla mutta uunissa vielä helpompaa) ja sitten pienellä lämmöllä folion alla aamuun saakka. Aamulla kurkistetaan folion alle ja ruvetaan riipimään suussasulavaksi muuttunutta, käsiin hajoavaa lihaa. Tämän välttämättömän maistelun jälkeen voidaankin unohtaa kauniiden valokuvien ottaminen...



Ylikypsää naudanrintaa uunissa

n. 2 kg pala luullista naudanrintaa
n. 1 rkl suolaa
mustapippuria
2-3 sipulia
vettä

maustetahna:

1 rkl kuivattua valkosipulia rouhittuna
1 rkl sipulirouhetta
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl cayennepippuria
2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
2-3 rkl öliiviöljyä

1. Sekoita kaikki maustetahnan aineet öljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy vähän kerrallaan, kunnes koostumus on tahnamainen.

2. Mausta lihanpala kauttaaltaan suolalla ja mustapippurilla, ja hiero lopuksi päälle maustetahna. Anna marinoitua n. vuorokausi. Ota liha huoneenlämpöön tunti-pari ennen uuniin laittoa.

3. Kuori ja lohko sipulit uuninkestävään vuokaan. Laita myös liha vuokaan ja kaada pohjalle parin sentin kerros vettä. Lämmitä uuni 200-asteiseksi ja paista lihaa noin puoli tuntia, kunnes sen pinta saa hieman väriä. Ota liha pois uunista ja peitä foliolla. Laske uunin lämpötila n. 110-120 asteeseen ja laita foliolla peitetty liha muhimaan noin kymmeneksi tunniksi, tai vaikkapa yön yli.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Chorizo-fenkoli-sitrussalaatti



Taannoin katsoimme lauantai-illan iloksi useamman ruokabloggaajan jo hehkuttaman Chef-leffan. Muilta ansioiltaan elokuva ei ehkä iskenyt minuun ihan täysillä komeasta näyttelijäkaartistaan huolimatta, mutta ruuanlaiton määrää, kuvaustapaa ja detaljitasoa kuolasin ihailin kovasti. Symppistä oli myös se, että elokuva oli pääosanesittäjänsä käsikirjoittama ja ohjaama, eli voisin kuvitella hänen olleen todella innoissaan aiheestaan. Suosittelen elokuvaa nimenomaan ruuanlaiton ystäville ja suosittelen myös varaamaan evästä käden ulottuville, muuten alkaa harmittaa. Paljonpuhuttujen cubanos-leipien lisäksi mieleen jäi erityisesti elokuvan alku, jossa katsoja sai ihastella mm. erilaisten sitrusten pilkkomista. Minulle jäi siitä hirveä himo erilaisiin sitrusresepteihin, ja nyt onkin niille hyvä aika sitrusten ollessa vielä sesongissa.

Sitruksisen chorizosalaatin ajatus syntyi tämän sitrushimon johdannaisena oikeastaan kahdesta eri suunnasta: toisaalta vanhan Glorian Ruoka & Viinin chorizosalsasta (joka jää edelleen to-do -listalle), toisaalta taas Jamie Oliverin cevichereseptistä, josta mieleen jäi fenkolin käyttö. Mausteisten salaattien ystävänä söin tätä ihan sellaisenaan kevyeksi lounaaksi, mutta parhaiten salaatti sopisi valkoisen, grillatun kalan tai broilerin lisukkeeksi. Talvisista raaka-aineista huolimatta maku on jo ihanan kesäinen! Marinoidut fenkolit olivat oikeastaan niin hyviä, että niitä täytyy tehdä joskus ihan erikseenkin...


Chorizo-fenkoli-sitrussalaatti (kahdelle lisukkeeksi)

1/2 fenkoli
1 limetti (1/2 mehu + 1/2 hedelmäliha pilkottuna)
3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
3 pienehköä veriappelsiinia
1/2 punasipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 8 cm pätkä kestochorizoa
n. 2 rkl tuoreita mintunlehtiä
n. 2 rkl tuoretta korianteria
1/2 tl chilihiutaleita
suolaa ja mustapippuria

1. Purista kulhoon puolikkaan limetin mehu. Kuori toinen puolikas, pilko hedelmäliha ja lisää kulhoon. Sekoita mukaan oliiviöljy ja hunaja. Poista tarvittaessa fenkolin päällimmäinen kerros ja viipaloi ohuelti mukaan kulhoon. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna marinoitua kymmenisen minuuttia.

2. Kuori ja viipaloi mukaan veriappelsiinit ja punasipuli sekä hienonna valkosipulinkynsi. Hienonna chorizo pieniksi kuutioiksi ja lisää se, sekä chilihiutaleet salaattiin. Silppua mukaan vielä minttu ja korianteri, kääntele salaatti varovaisesti sekaisin ja annostele. Ripsaise annosten päälle suolaa ja mustapippuria ja tarjoile heti.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kokonaisena kypsennetty mango-kookoskana


Tämä mangokana syntyi pienenä kompromissina, kun yritin sovittaa kokonaisen kananpojan valmistusta sekä omiini että taaperon ruokamieltymyksiin. Lisäksi ruuan piti valmistua ilman, että keittiössä kuluisi kovinkaan paljon aikaa. Itse haaveilin tulisesta, mangolla höystetystä kanasta mutta lapselle ruuan piti olla hiukan lempeämpää. Niinpä päädyin hauduttamaan kanan miedosti maustetussa kookosliemessä ja maustamaan sen mangososeella, jättäen kuitenkin itselleni tilaa lisätä chiliä valmiiseen annokseen mielin määrin. Kompromissi terminä saattaa kuulostaa vähän negatiiviselta ja siltä, että loppujen lopuksi kukaan ei saa mitä haluaa, mutta tällä kertaa tilanne meni juuri toisin päin, minä ja lapsi saimme molemmat juuri sellaista ruokaa, mistä pidämme.

Tavallinenkin, kokonainen kana tai broileri käy, mutta minulla oli raaka-aineena ihana, perhosleikattu kananpoika, joka kypsyy leikkuutapansa vuoksi tasaisesti. Lisäksi kookosmaitohaude pitää kanan mukavan mehevänä, ja kun  vielä malttaa laskea uunin lämpötilan 175 asteeseen ja kypsentää kanan hiukan hitaammin, on lopputulos supermehevä. Reseptin varsinainen juju on kuitenkin siinä, että mango lisätään vasta ihan lopuksi, eli sen maku säilyy hyvin raikkaana. Allaolevan ohjeen olen muokannut nyt sen mukaan, miten valmistaisin ruuan pelkästään aikuisille syöjille, mutta suolan ja chilin määrää voi tosiaan varioida helposti lapsiystävällisemmäksi. Kanan nahkaan hieroisin suolaa kuitenkin aina; suolaton kanannahka ei ole minusta erityisen hyvää ja nahan saa halutessaan helposti nyppäistyä pois.

Mango-kookoskana

1 kokonainen kananpoika
n. 1 tl suolaa
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 ml kookosmaitoa
1 tl curryjauhetta (esim. madras)
1 rkl kalakastiketta
1/2 limetin mehu
n. 1,5 dl mangososetta (minä soseutin n. puolikkaan syöntikypsästä mangosta)
1 tuore, punainen chili (minulle sattui miedohko yksilö)
nippu tuoretta korianteria

1. Ota kananpoika huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuori ja hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja laita ne uuninkestävään paistovuokaan. Hiero suolaa kauttaaltaan kanan nahkaan ja laita lintu samaan vuokaan maustekasvisten kanssa. Sekoita keskenään kookosmaito, curry, kalakastike ja limetin mehu. Kaada seos kanan päälle uunivuokaan. 

2. Kypsennä kananpoikaa 175-asteisessa uunissa noin tunti ja viisitoista minuuttia tai kunnes kanan lihasnesteet valuvat kirkkaana tikulla tökättäessä. Soseuta lopuksi mango ja pilko chili ja sekoita ne kanan haudutusliemeen. Anna tekeytyä uunissa vielä muutaman minuutin ajan, jotta chilit ehtivät hieman luovuttaa makuaan ruokaan (ne voi laittaa mukaan jo kypsennyksen alkuvaiheessa, mutta itse tykkään tuoreen chilin puraisusta). 

3. Ota kana uunista ja peitä vuoka foliolla. Anna vetäytyä noin 20 min, leikkaa annospaloiksi ja silppua annosten päälle tuoretta korianteria. Meillä kana syötiin perinteiseen tapaan keitetyn riisin kera.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Täydellinen ceviche


Cevicheä on tehty meillä monet kerrat ja yhden kuhacevichen reseptin olen julkaissut täälläkin. Kuten tuosta aiemmasta ohjeesta näkyy, kokkaan aika paljon vapaalla kädellä, eli sävellän joko ohjeen itse tai kurkkaan muista lähteistä inspiraatiota, jonka jälkeen sitten kuitenkin teen jonkun oman sovellukseni. Nyt, kun ei cevicheä ole vähään aikaan tullut tehtyä halusin vähän vilkuilla eri lähteistä ns. oikeaoppista versiota, kun varsinkin kalan marinointiaika vaihtelee todella paljon eri lähteiden välillä.

Pintapuolisen tutkimukseni perusteella tulin johtopäätökseen, että ceviche on niitä ruokia, joista jokaisella on se oma, paras reseptinsä. Normaalisti ceviche on kuitenkin sitruksessa marinoitua merenelävää tai -eläviä, yleensä valkoista kalaa, muut komponentit vaihtelevat. Ruoka on eniten leimattu perulaiseksi, mutta samaa nimeä kantavia, enemmän tai vähemmän samanlaisia versioita löytyy läpi latinalaisen Amerikan. Koska tällä kertaa halusin noudattaa jotain reseptiä normaalin sooloiluni sijaan, käännyin The Guardianin "How to make perfect ceviche" -artikkelin puoleen. Olen muutaman kerran testannut saman lähteen ns. täydellisiä reseptejä ja pitänyt niitä oikein hyvinä eikä tämäkään, todella yksinkertainen versio pettänyt. Marinointiaika oli huomattavasti lyhyempi kuin edellisessä julkaisemassani cevichessä ja nyt omaan makuuni parempi, kala ehti ottaa marinadista paljon makua mutta jäi rakenteeltaan lähes raa'an oloiseksi, mistä pidän. Annoksen viimeiset palat ehtivät tosin kypsyä valokuvan räpsäisyn ja ruokailun aikana hieman lisää, eli melko herkkää tavaraa se on.

Minä käytin kalana luonnostaan hyvin miedonmakuista kuhaa, mutta mikä tahansa valkoinen kala sopii, kunhan se on mahdollisimman tuoretta. Appelsiinini oli veriversio, sen aromaattinen maku sopi ruokaan oikeastaan tosi hyvin. Ehkä jatkokehityksenä täydellisyyteen saattaisin vielä lisätä appelsiinimehun määrää suhteessa limettiin. Ihan reseptin mukaan en siis tälläkään kertaa edennyt...

The Guardianin 2012 vuoden artikkelissa mainittiin muuten perulaisen ruuan olevan juuri sillä hetkellä trendikästä. Nyt kevään korvilla raikas ceviche tuntuu kuitenkin taas sopivasti ajankohtaiselta, oli se niin 2012 tai ei.

Täydellinen ceviche (kahdelle reiluhkoksi alkupalaksi)

250g valkoista, nahatonta ja ruodotonta kalafilettä (minulla kuhaa)
4 limetin mehu
1/2 (veri)appelsiinin mehu
1/2 punasipuli
1 chili
1/2 tl suolaa + muutama ripaus annoksen päälle
puolikas ruukullinen tuoretta korianteria

1. Purista kulhoon limetti- ja appelsiinimehut. Hienonna punasipuli ja upota se jäiseen veteen viideksi minuutiksi terävimmän maun pyöristämiseksi. Hienonna chili ja lisää se sekä punasipuli sitrusseokseen.

2. Kuutioi kala ja hiero suola sen pintaan. Anna vetäytyä pari minuuttia ja sekoita kala marinadiin. Anna marinoitua kymmenen minuuttia, silppua mukaan korianteri ja jaa ceviche kahdelle lautaselle. Mausta pinta vielä ripauksella suolaa ja tarjoile heti.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kotitekoinen ketsuppi


Säilöntäharrastukseni rajoittuu lähinnä marjojen pakastamiseen sekä sienten kuivatukseen tai suolaukseen. Olen vähän laiska keittelemään hilloja tai pikkelsejä, luulen, että suurena syynä laiskuuteeni on säilöntäastioiden desinfiointi, joka kuulostaa korvaani lähinnä ylimääräiseltä tiskaukselta, urheilulajilta, josta en erityisemmin pidä.

Kotitekoista ketsuppia olen kuitenkin hinkunut kokeilla jo pidempään. Näinä gourmet-burgereiden ja hodareiden aikoina jotenkin tuntuu, että se melkeinpä kuuluu asiaan. Ja kun omaan makuun mausteita saa olla aika reilusti enemmän kuin normiketsupissa, saa sellaista haluamanlaistaan soosia varmimmin, jos yrittää itse sen tehdä. Ja kotona olisi käyttöä vailla juuri sopiva pullokin ketsupille. Tarvitaanko niitä perusteita edes enempää? Olen lähes joulusta asti kantanut kotiin joka viikko pari kiloa tomaatteja ihan vain ketsuppia silmälläpitäen, mutta syystä tai toisesta tomaatit ovat aina päätyneet muuhun käyttöön ja olleet ketsuppihetkenä vähissä. Nyt pääsin kuitenkin vihdoin toimeen.

Perusohje on ilmeisesti alunperin hesarin ja minä nappasin sen Pastanjauhajilta, joiden keittiössä tätä on testattu jo vuosia sitten. Mausteita olen lisäillyt ja muokannut enemmän oman ketsuppivisioni suuntaan. Lopputuloksen suhteen komppaan reseptilähdettäni: kyllä, se tuntuu ja maistuu ihan oikealta ketsupilta!

Tomaattiketsuppi

1 kg kypsiä tomaatteja
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 dl sokeria
2 dl viinietikkaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 pieni vihreä chili
ripaus kanelia
ripaus kardemummaa
ripaus neilikkaa
muutama rouhaisu mustapippuria
muutama rouhaisu valkopippuria


2. Huuhtele ja kuivaa tomaatit. Lohko tomaatit ja poista niistä kanta. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi, kuori ja raasta inkivääri ja silppua chili. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi.

2. Mittaa kattilaan viinietikka, sokeri ja siirappi ja kiehauta. Lisää joukkoon paloitellut kasvikset ja mausteet. Keittele seosta runsaan tunnin ajan eli kunnes kasvikset ovat täysin pehmenneet ja seos on hieman kiinteytynyt (minä pidin kattilaa keskilämmöllä ilman kantta).

3. Tomaattiseoksen alkaessa olla melkein valmista pese säilöntätölkit ja laita ne kylmään uuniin. Aseta uunin lämpötilaksi 100 astetta ja anna tölkkien olla uunissa 15 minuuttia sen jälkeen, kun uuni on lämmennyt. Soseuta tomaattiseos huolellisesti ja tölkitä vielä kuumana kuumennettuihin tölkkeihin. Jos seos ehtii soseutumisen aikana jäähtyä, kuumenna se vielä kattilassa uudestaan ennen tölkitystä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Clafoutis mustikoista laskiaispannariksi


Huomenna on laskiaissunnuntai, mutta meillä sitä vietetään jo vähän etunojaisesti. Pulkkamäkeen emme ole kyllä päässeet, saa nähdä, riittääkö tämänpäiväisen sateen jälkeen etelässä edes lunta pulkkailuun. Joka tapauksessa, herkkuani hernesoppaa tein jo eilen, tänään puolestaan paistettiin pannaria sopan kaveriksi. Googlasin vähän erilaisia pannariohjeita perinteisen ja ahvenanmaalaisen version vaihteluksi ja päädyin clafoutikseen. Clafoutis on ranskalainen, perinteisesti kirsikoista tehtävä jälkkäri, mutta minä tein mustikkaisen version. Jälkkäri ei kauas putoa meikäläisestä pannukakusta.

Ohjeen otin BBC Good Foodista, josta luin samalla, että vain kirsikoista tehtävä pannari on clafoutis, muilla marjoilla kyseessä on oikeastaan flaugnarde. Ettäs tiedätte. Manteleita ei kotona tällä kertaa ollut ja joku oli popsinut taas kaikki pähkinät, joten käytin taikinaan pelkkää vehnäjauhoa, jota laitoin hiukan alkuperäisohjetta isomman määrän. Marjoja ja mausteita muokkasin hieman myös. Hyvin toimi näinkin, vaikka hieman jäin miettimään, oliko ohjeessa kaikki määrät ihan kohdillaan; minä käytin esim. marjoja vain n. 250g ja niitä oli silti todella paljon taikinamäärään nähden, kuten kuvasta näkyy - eli lopputulos ei ollut niin kovin clafoutismainen. Alkuperäisohjeessa olisi marjoja ollut vielä 150g lisää. Aika moni olikin ohjeeseen kommentoinut, ettei annettu paistoaika riittänyt, minkä arvelen johtuneen marjojen suuresta määrästä. Ihan älyttömän hyvää siitä silti tuli, eli makua eivät marjat pilanneet mitenkään, vaikkeivät ne tehneet ulkonäölle palveluksia. Jos marjamäärää vähentäisi, vähentäisin myös sokeria, nyt pannari oli makeahko mutta se ei haitannut, kun raikkaita mustikoita oli mukana niin paljon. Pannarin jo tehtyäni muistin, että Luimupupulla olen myös nähnyt ihanankuuloisen, mustikkaisen clafoutis-pannarihybridin ohjeen, linkkasin senkin tähän.

Mustikkaclafoutis (halkaisijaltaan 23 cm, korkealaitainen vuoallinen)

n. 250g mustikoita tai muita marjoja
voita tai öljyä vuoan voiteluun

70g vehnäjauhoja
100g sokeria
2 munaa
2 munankeltuaista
2,5 dl kuohukermaa
ripaus vaniljajauhetta
ripaus kardemummaa
ripaus suolaa

1. Voitele vuoka (huom. irtopohjavuoka ei käy) ja kaada marjat pohjalle. Surauta taikinan ainekset esim. tehosekoittimessa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkainta, koska manteleita tai muuta rikottavaa ei ollut) ja kaada taikina marjojen päälle. Paista 190-asteisessa uunissa n. 35-40 min, kunnes pannari on pinnaltaan kauniin kullanruskea.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kouluruokaklassikoita: veriletut


Tykkäsitkö sinä lapsena veriletuista? No minä en todellakaan. Niitä ei meillä taidettu kotona edes valmistaa, ja koulussa ne menivät varmasti "kiitos niin vähän kuin mahdollista" -osastolle. Aikuisena olen oppinut tykkäämään muista verta sisältävistä ruuista kuten veripaltusta tai peribrittiläisestä black puddingista, joten halusin antaa veriletuillekin mahdollisuuden. Ja onhan se hyvä, että teuraaksi kasvatettavasta eläimestä käytetään kaikki syömäkelpoinen. Nykyisin edullisemmat ruhonosat ovat nose to tail -hengessä jo tosi suosittuja, mutta - ei niin kovin yllättäen - tietyt sisäelimet, pää ja veri eivät edelleenkään nostata kovin lämpimiä tunteita. Ja myönnän, ei niitä meilläkään ihan alvariinsa valmisteta, kunhan silloin tällöin tehdään projektiluontoisia kokeita.

Tämänkertaisen päähänpiston saatuani nappasin puolen litran veripullon ostoskärryyni marketin pakastealtaasta. Koska veri myydään normaalisti pakasteena, sen saatavuus on hyvä verrattuna niihin aiemmin mainitsemiini sisuskaluihin, sorkkiin tai päihin. Lettureseptin taas otin helpoimman kautta eli pullon kyljestä ja muokkasin sitä hieman omiin tarpeisiini. Taikinan sekoittelu jännitti kyllä hieman, olisiko se veri tosi ällöttävää? Ei se oikeastaan ollut, ainakaan jos ajatteli paksua marjamehua. Myönnän kuitenkin auliisti, ettei taikina erityisemmin houkutellut maistamaan, ainakaan sen jälkeen, kun sinne oli sekoitettu olutta, maitoa, jauhoja ja pari munaa. Positiivinen yllätys oli, ettei veressä ollut mitään voimakasta ominaishajua kuten esim. maksassa, taikinakin tuoksui lähinnä oluelle.

Paistoin letut rautapannussa, jossa niistä tuli ihan kunnon pitsireunaisia räiskäleitä. Blinipannu tai lettupannu sopisi tarkoitukseen toki myös. Eikä niistä tullut mitään kauhuelokuvien tavaraa, vaan ihan hyviä -  mutta sanon vain ihan hyviä, koska jouduin toteamaan, ettei verilettu ehkä sellaisenaan ole ihan minun juttuni vaan ehkä jopa hiukan pliisu, enemmän tykkään vaikka siitä mausteisemmasta black puddingista. Ehkä pitäisikin koittaa tehdä sitä. Lapsi taas söi tuoreeltaan paistettuja lettuja erittäin hyvällä ruokahalulla, mutta mikrolämpimät eivät enää maistuneet myöhemmin ollenkaan.

Arkistoista löytyy myös aiempia, omia ja muiden koulu- tai traumaruokia, esimerkiksi silakkapihvejä ja kanaviillokkia. Ja niitä koeprojekteja taas on tarjolla ainakin possun päästä ja sorkista.

Veriletut (15 melko suurta lettua)

0,5 l naudan verta (sulatettuna)
0,33 l tlk olutta (minulla vaalea lager)
2 dl maitoa
3 dl ruisjauhoja TAI
1,5 dl ruisjauhoja ja 1,5 dl vehnä- tai ohrajauhoja
2 pientä sipulia
2 kananmunaa
n. 1 tl suolaa
n. 1 tl kuivattua rakuunaa
n. 1 tl kuivattua meiramia
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Sekoita keskenään veri, olut, maito ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se rasvassa paistinpannulla. Sekoita taikinapohjaan paistettu sipuli, kananmunat ja mausteet. Paista taikinasta räiskäleitä tai pikkulettuja voissa tai öljyssä keskilämpöisellä pannulla (minä vaihtelin lämpötilaa kolmen ja neljän välillä hellalla, jonka asteikko on nollasta kuuteen). Tarjoa esim. perunamuussin ja puolukkahillon kera. Meillä oli myös tämäntapaista kaalisalaattia, joka sopi mielestäni kokonaisuuteen.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Falafelit ja kaksi dippiä


Kun on tällainen kitupiikki kuin minä, haluaa tehdä falafelitkin itse sen sijaan, että tilaisi ne lähimmästä känkkylästä ja maksaisi seitsemisen euroa pullista, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä jo ennen kuljetusastiaan joutumista. Kuulostaa vaivalloiselta? No ei se oikeastaan ole, mutta ihan akuuttiin falafelinhimoon eivät kotitekoiset pullat sovi, koska kuivattuja kikherneitä pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Säilykekikherneitä en ole tässä yhteydessä vielä kokeillut, joten en osaa sanoa, miten ne toimisivat. Mutta sinänsä siis aika helppoa puuhaa, minusta ainoat tempukkaat vaiheet olivat paistaminen ja vanhan monitoimikoneeni uhkailu, jotta se suostuisi toimimaan.

Reseptinä käytin samaa kuin ennenkin, eli Tori Aveyn sivuilta aikanaan bongattua. Tällä kertaa tosin soveltelin hieman, koska tapani mukaan vilkaisin reseptissä annettuja raaka-aineita ja määriä vasta, kun olin puolessavälissä kikherneiden hienontamista ja tajusin, ettei koko keittämäni määrä mahdu millään monitoimikoneeseen. Loput kikherneet odottavat nyt jääkaapissa, jos vaikka viikonloppuna tekisin hummusta.

Sooloilustani huolimatta falafelini maistuivat juuri siltä, miltä niiden kuuluikin. Koostumuskin oli hyvä, mutta paistossa oli jälleen vähän ongelmia. Aiemmin olen kokeillut falafelien uppopaistamista, jolloin pullat hajosivat tosi herkästi öljyn lämpötilan päästessä yhtään heittelemään. Nyt paistoin pullia - tai oikeammin tällä kertaa pihvejä, koska arvelin niiden olevan helpompi kypsentää - useammalle aterialle kahden päivän aikana, joten pääsin testaamaan kahta eri paistoöljyä, kahta eri pannua, ja lämpötilan vaihtelua sekä pannun että falafelmassan osalta. Ja lopputulos? No eivät ne silti tahtoneet pysyä kasassa. Kokeneemmat falafelinpaistajat, vinkkejä otetaan vastaan! Käyttämässäni reseptissä neuvotaan jauhamaan massaa hienommaksi, jos pyörykät eivät pysy kasassa, mutta nyt annoin massan mennä niin hienoksi kuin mahdollista ilman, että rakenne olisi mössöä, eikä homma kuitenkaan oikein toiminut.

Mutta mutta, en halua pelottaa tällä ketään pois falafelinteosta - eivät ne hieman reunoiltaan hajonneet falafelit mitään fiaskoja olleet. Kuten sanottu, maku ja koostumus olivat oikein hyvät. Kaveriksi tein kaksi helppoa ja nopeaa dippiä, lämpimän tomaatti-korianterikastikkeen sekä hunajaisen tahinijugurtin. Niidenkin reseptit löydät alta.



Falafelpyörykät (tai -pihvit)

4 dl kuivattuja kikherneitä
1 ruukullinen sileälehtistä persiljaa
pieni nippu tuoretta korianteria silputtuna
1 pieni sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminaa
1 tl cayennepippuria
1tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 rkl seesaminsiemeniä
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1,5 tl suolaa
1,5 rkl vehnäjauhoja
(1-2 rkl vettä sidosaineeksi, jos massa vaikuttaa liian kuivalta)
(1 muna sidosaineeksi, jos massa ei tahdo pysyä kasassa - minä en kuitenkaan laittanut, koska halusin pitää falafelini kasvisruokana)

kasviöljyä paistamiseen (minä olen käyttänyt rypsi-, rapsi- ja maapähkinäöljyjä tähän tarkoitukseen)

1. Huuhdo kikherneet ja laita ne runsaaseen veteen likoamaan pakkauksen ohjeen mukaan (yleensä liotusaika on n. 8 tuntia, minä pidin yön yli). Huuhtaise herneet vielä kertaalleen ja keitä niitä noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsät (pakkauksesta löytynevät tuotekohtaiset keittoajat). Jäähdytä.

2. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja surauta karkeaksi tahnaksi. Seos saa olla hieman rakeista, mutta sen verran kiinteää, että pihvit tai pullat pysyvät muotoillessa kasassa. Anna massan vetäytyä jääkaapissa tunnin-parin ajan ennen paistoa.

3. Ota massa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistoa ja muotoile siitä pyöryköitä tai pihvejä. Paista muutaman pullan satseissa runsaassa öljyssä korkealaitaisella pannulla kullanruskeaksi kaikilta puoliltaan. Kun öljy on sopivan lämpöistä, pullat paistuvat pari-kolme minuuttia per puoli, yhteensä 5-6 minuuttia per erä. Nosta valmiit pyörykät reikäkauhalla hetkeksi esim. talouspaperin päälle, jolloin ylimääräinen rasva imeytyy paperiin.

Tomaatti-korianterikastike

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattimurskaa (400g)
1 pieni, vihreä chili
n. 2 tl sokeria (riippuu käyttämäsi tomaattimurskan makeudesta)
pari hyppysellistä suolaa
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen juustokuminaa
1 ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
tilkka öljyä paistamiseen

1. Hienonna sipuli, chili ja valkosipuli ja kuullota niitä paksupohjaisessa kattilassa öljytilkassa hetki. Lisää tomaattimurska ja mausteet korianteria lukuunottamatta. Anna hautua pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia tai pidempään, jos oma aikasi riittää. Silppua korianteri mukaan hiukan ennen tarjoilua.

Tahinijugurtti

2 dl maustamatonta jugurttia (esim. turkkilainen jugurtti)
2 tl juoksevaa hunajaa
(tilkka kuumaa vettä)
2 tl tahinia
hyppysellinen suolaa
pieni kourallinen tuoreita mintunlehtiä

1. Silppua mintunlehdet. Sekoita hunaja ja kuuma vesi hunajan notkistamiseksi. Sekoita kaikki kastikeainekset keskenään ja anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

torstai 5. helmikuuta 2015

Kokeiluja naapurin maalaiskananpojilla: Lämmin kanasalaatti maapähkinäkastikkeella


Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista.

Nyt otin valikoimasta ensi kertaa kananpojan fileesuikaleita ja miellyin niidenkin makuun. Normibroilerin ostamisessa kun usein pännii se, että huonon omantunnon potemisen lisäksi kokee tulevansa hieman ryöstetyksi, kun tuotteiden laatu on niin kovin vaihteleva. Mutta nämä suikaleet olivat raikkaan makuisia ja koostumukseltaankin eri tuntuisia, kun sellaiset kertaalleen varmaan jo pakasteessa olleet suikaleet. Joka tapauksessa, salaattia lähdin tekemään ja kuten usein silloin, kun takana on vähän tuhdimpaa syömistä, suuntasin ajatukset aasialaisiin makuihin. Salaattipohjasta tuli sinänsä aika tavallinen, jääsalaattia, kurkkua, paprikaa ja muuta rouskuvaa, makua lähinnä korianterista ja kevätsipulista. Mutta, se kastike. Pitkästä aikaa kotona oli maapähkinävoita, joten rakensin siitä hieman tulisen, lämpimän kastikkeen salaatille, ja voi, miten hyvää siitä tulikaan! Melkein kaikki muut komponentit salaatissa olisivat vaihdettavissa, kunhan tuo kastike pysyisi. Heti tuli mieleen, että esimerkiksi jättikatkaravut sopisivat myös ihan älyttömän hyvin kastikkeen kanssa, salaatin kera tai kastiketta dippinä käyttäen.

Vielä hiukan niistä kananpojista. En tässä tekstissä erityisemmin paneutunut siipikarjan tai käyttämäni brändin eettisyyteen; aiheeseen liittyvät kysymyksethän ovat aika laajoja ja ns. oikeat valinnatkin riippuvat paljolti siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Naapurin maalaiskananpojissa pidän maun lisäksi kuitenkin siitä, että lintuja ei ruokita gmo-pitoisilla rehuilla eikä soijalla muutenkaan, sitä kun tuntuu saavan niin monesta muusta asiasta. Ja vaikkei kyse ole luomutuotteesta saati mistään kotikanalasta, kananpojat kasvavat lattiakanalassa normibroiskuja väljemmissä oloissa ja ovat hitaammin kasvavaa rotua kuin tehotuotetut serkkunsa. Kiinnostuneille tiedoksi, ainakin Suolaa & hunajaa -blogin Jonna on kirjoittanut hienon pohdinnan siipikarjan tuotantoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja tutustunut tarkemmin juuri Naapurin maalaiskananpoikiin sekä kotimaiseen luomubroilerituotantoon. Jutusta löytyy myös ihana resepti uunibroilerille. Suosittelen lukemaan!

Kanasalaatti ja maapähkinäkastike (1-2 hengelle)

n. 1/2 jääsalaatti
10-15 cm pätkä kurkkua
1 pienehkö paprika (värillä ei väliä)
2-3 kevätsipulia
1 ruukullinen korianteria
300g kananpojan fileesuikaleita
pieni kourallinen suola- tai muita pähkinöitä (minulla casheweja)
n. 1 rkl öljyä paistamiseen

kastike:

1/2 dl maapähkinävoita (mielellään rouheista)
2 rkl tummaa siirappia
2 rkl soijaa
1 limetin mehu
3 rkl  riisiviinietikkaa
n. nopan kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni vihreä chili
n. 1/2-1 dl pähkinä- tai muuta miedonmakuista öljyä
(tilkka kuumaa vettä)

1. Pilko salaatin ainekset kanaa ja pähkinöitä lukuunottamatta mieleiseesi muotoon salaattikulhoon.

2. Lämmitä maapähkinävoita kevyesti esim. mikrossa, jotta se notkistuisi hieman. Sekoita maapähkinävoihin siirappi, soija, limettimehu ja riisiviinietikka. Hienonna mukaan inkivääri, valkosipuli ja chili. Vatkaa mukaan öljy vähän kerrallaan, kunnes kastikkeen koostumus on mieleinen.

3. Paista kanasuikaleet kuumalla pannulla kypsiksi. Nosta salaattipedille ja ripottele päälle pähkinöitä. Kaada päälle maapähkinäkastike. Jos kastike on ehtinyt viiletä ja jähmettyä, voit lisätä siihen tilkan kuumaa vettä (tai lämmittää varovasti mikrossa).

tiistai 3. helmikuuta 2015

Savoijinkaali-lammaspata


Viime viikolla tein taas vaihteeksi yhtä luottoarkiruuistani, kaalipataa eli tuttavallisemmin kaalimössöä. Tuhti ja edullinen keiton ja pataruuan välimuoto on monella tapaa kiitollista valmistettavaa; kunhan kaalia, porkkanaa ja sipulia löytyy, voi loppureseptiä varioida vaikka miten. Karitsan jauhelihan voi vaihtaa esimerkiksi possuun, nautaan tai makkaraan ja hiilarina voi käyttää perunaa tai vaikka papuja, jos riisi ei kokkauspäivänä satu maistumaan. Näitä listoja voisi jatkaa ihan loputtomiin.

Soppaa lusikoidessani mietin, että lopputulos oli onnistunut mutta kaipaisin ehkä sitä hienompaa kaalin suutuntumaa ja mehevyyttä, mikä kesällä syntyy, kun samaa ruokaa tekee varhaiskaalista. Koska varhaiskaalia ei näin tammikuussa tahdo olla tarjolla, päätin kokeilla seuraavan sopan tekemiseen savoijinkaalia. Kaunista savoijinkaalia en muutenkaan ole koskaan tainnut kotioloissa valmistaa, joten tein uuden kaalipadan heti tällä viikolla. Padan ollessa jo liedellä päätin vielä korvata normaalisti ruokaan käyttämäni kaurariisin linsseillä, ja kas, minulla olikin jo ihan eri ruoka kuin edellisviikolla. Jos olisin tajunnut, olisin voinut ottaa kaupasta vielä vähän lehtikaalia savoijinkaalin jatkeeksi, sen tumma vihreys olisi sopinut hyvin mukaan.

Variointi kannatti, mittasuhteet menivät tällä kertaa nappiin ja savoijinkaali oli juuri niin mehevää, kuin toivoinkin. Kun koskaan ei voi tietää; vaikka joitain ruokia tekee joltiseenkin selkäytimestä, tulee niistä joka kerta ihan eri makuisia.

P.S. Kärähtäneet löytyy vihdoin myös facebookista. Vaikken tänne blogin puolelle ole vielä ehtinyt logoa askartelemaan, voit käydä jo tykkäämässä!

Savoijinkaali-lammaspata

1/2 keskikokoista savoijnkaalia
2 sipulia
1-2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
400g karitsan jauhelihaa
1 1/2 dl punaisia linssejä
n. 1 l liha- tai kasvislientä
1/2 sitruunan mehu
1 tl meiramia
muutama rouhaisu mustapippuria
(ripsaus suolaa)

voita  ja/tai öljyä kasvisten kuullottamiseen

1. Silppua sipuli ja valkosipuli, viipaloi porkkana ja suikaloi kaali sopiviksi suupaloiksi. Kuullota sipulia, valkosipulia ja porkkanaa hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Kaada seos pannulta kattilaan, lisää lihaliemi ja tuo kiehuvaksi. Mausta sitruunamehulla, meiramilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (riippuen käyttämäsi liemen suolaisuudesta). Pienennä lieden lämpötila pienimmilleen ja jätä hautumaan.

2. Liemen kiehahtamista odotellessa kuullota savoijinkaalia hetki keskilämmöllä voissa tai öljyssä. Kaalin ei tarvitse kypsyä, kunhan se hieman pehmenee ja imaisee rasvaa itseensä. Kaada sitten myös kaali kattilaan ja keittele pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia.

3. Huuhtele ja valuta linssit. Lisää ne liemeen ja anna kypsyä pakkauksen ohjeen mukaisesti (minulla n. 10 min pienellä lämmöllä). Jos linssit tuntuvat imaisevan liikaa padan nesteestä, lisää siihen hieman vettä.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)


Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika!

Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista.

Säätöä oli vielä lettujen valmistusvaiheessakin, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa, sillä kaikesta sohlingista huolimatta saimme blinit tehtyä ihan ajallaan ja tosi hyviäkin niistä tuli. Koska kaikki vieraista eivät voineet syödä vehnää, tein ensimmäistä kertaa taikinan kokonaan tattarijauhosta. Mielestäni hiukan happaman makuinen tattari kuuluu ehdottomasti blinitaikinaan, mutta yleensä sekoitan saman verran vehnä- ja tattarijauhoa, jolloin lopputuloksesta tulee hieman vaaleampi ja hienojakoisempi. Tattarijauhon tuntuma taikinan valmistusvaiheessa oli lähempänä leipäkaliiperin ruisjauhoa kuin vehnäjauhoa, ja valmiit blinit olivat vähän kuin grahamtaikinaan tehtyjä. Mutta yhtä kaikki, erittäin maukkaita. Gluteenittomiinkin lettuihin osan tattarijauhosta voisi varmasti korvata gluteenittomalla jauhoseoksella jolloin lopputulos olisi ehkä lähempänä vehnä-tattarijauhosekoitusta, mutta itse en ole sellaista versiota vielä kokeillut.

Lisukkeet olivat aika perinteisiä, valitsimme ruokailijoiden preferenssien mukaan lihattoman kattauksen allaolevin eväin. Linkitin aiempiin resepteihin osan täytteistä sen mukaan, miten vastaavanlaisiin löytyy ohjeita.

smetanaa
suolakurkkua ja hunajaa
mateen- ja kirjolohenmätiä
cavi-artia (kasvisvaihtoehdoksi mädille)
sipulisilppua
sienisalaattia
katkarapuja
matjessilliä
omena-smetanasilliä
graavikirjolohta
savusiikaa
keitettyä kananmunaa
salaattia

Ja lopuksi vielä se tärkein, eli blinitaikinan ohje. Minä katsoin ohjeita muutamastakin lähteestä, mutta lopullinen versio tuli taas tehtyä hieman soveltaen. Suosittelen lämpimästi käyttämään paistossa kirkastettua voita sekä useampaa pannua, minulla oli käytössä yksi oma ja kaksi lainapannua ja silti tuntui, että paistamisessa kesti ja kesti ja kesti... Mutta iso on tuo taikinakin, määrästä tuli kolmisenkymmentä paksuhkoa bliniä. Useamman blinipannun käyttö samaan aikaan ei oikeastaan ollut hankalaa, lähinnä pitää olla tarkkana siitä, että laittaa uudet letut aina samaan aikaan paistumaan, niin saa ne samaan aikaan myös käännettyä ja valmiiksi eikä tarvitse olla koko ajan ronkkimassa pannuja.

Tattariblinit (gluteeniton)

8 dl maitoa
50g hiivaa
9-10 dl tattarijauhoja
0,33l tölkillinen gluteenitonta olutta (esim. Kukko)
n. 2 tl suolaa
400g (2 prk) kermaviiliä tai creme fraichea
1 dl voisulaa
6 munankeltuaista
6 munanvalkuaista

(kirkastettua voita paistamiseen)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota maitoon hiiva ja sekoita mukaan jauhot. Anna kohota lämpimässä paikassa 4-5 tuntia (yön ylikin on hyvä).

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata (ja kirkasta) voi. Sekoita loput aineet taikinaan munanvalkuaisia lukuunottamatta. Juuri ennen paistoa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita ne varovasti taikinaan. Paista taikina paksuhkoiksi letuiksi keskilämmöllä kirkastettua voita paistorasvana käyttäen (tavallinen voi käryää, kirkastettu kestää paiston paremmin). Blinit voi myös paistaa etukäteen ja lämmittää 150-asteisessa uunissa ennen ruokailua.