perjantai 30. tammikuuta 2015

Porsaankyljykset, nuo yhden astian arjenpelastajaihmeet


Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista.

Onneksi ei tarvinnut miettiä, mitä syödään, vaan edellispäivältä sai lämmittää maukkaita, ylikypsäksi hautuneita porsaankyljyksiä. Eivätkä nämä kyljykset olisi paljon aikaa vieneet vaikka ne olisi kokattu samana päivänä, etukäteisvalmistelut veivät 10-15 minuuttia aamulla ja sen jälkeen koko ateria hautui itsekseen uunissa, ollen valmista lounaaksi. Eivät tällä tapaa valmistetut kyljykset mitään pikaruokaa ole enkä ryhtyisi niitä tekemään työpäivän jälkeen nälkäisenä, mutta kotitoimistopäivään ne sopivat hyvin, koska aktiivista työtä on niin vähän eikä kypsennysaikakaan ole niin justiinsa. Tiskiä kertyy ilahduttavan vähän, vaikka vielä vähemmällä pääsisi jos hauduttaisi kyljykset liedellä kannen alla samassa pannussa, jossa ne ruskistetaan.

Raaka-aineluettelo on lyhyt, mutta maukkaat kyljykset eivät mitään ylimääräistä edes kaipaa. Jos olet allerginen läskille, leikkaa kyljyksen reunusrasva toki lautasella pois, mutta älä poista sitä ennen valmistusta.

P.S. Vielä tämä päivä aikaa äänestää tammikuun ruokahaasteessa!


Porsaankyljykset ja lisukkeet yhdessä astiassa (3-4 annosta)

4 luullista porsaankyljystä
2 keskikokoista sipulia
2 hapahkoa omenaa
8 perunaa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl dijon-sinappia
2 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna (tuorekin toki käy)
n. 0,5 l vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen

1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 minuuttia ennen valmistusta. Kuori ja lohko perunat, omenat ja sipulit.

2. Ruskista kyljykset molemmin puolin voissa tai öljyssä kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kyljykset laidallisen pellin tai uunivuoan pohjalle, sivele niille dijon-sinappia, lado päälle kasvikset ja ripsauta päälle valkosipuli sekä muutama hyppysellinen suolaa ja mustapippuria.

3. "Huuhtele" käyttämäsi paistinpannu vedellä niin, että kaadat veden edelleen kuumaan pannuun ja rapsuttelet pannusta irti kyljysten ruskistuksessa irronneet nesteet (neste ja rasva muuttuu tahmeaksi ja tarttuu nopeasti hieman pannuun kiinni, mistään varsinaisesti palaneen aineen irrottamisesta ei ole kyse). Kaada vettä kyljysten päälle niin, että ne peittyvät lähes kokonaan. Paista 150-asteisessa uunissa vähintään kaksi tuntia, kunnes liha on muhevan ylikypsää. Jos aikaa on enemmän, pienennä vielä uunin lämpöä ja hauduttele lihoja pidempään, mitä kauemmin ne saavat olla uunissa, sen parempia niistä tulee.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Syksyinen lintu, keväinen salaatti



"Mitäs jos tehtäisiin teerestä jotain salaattia?" Hmmm. Isännän kysymyksestä mieleeni juolahti välittömästi rucolapohjainen salaatti, jossa voisi olla ruokaisuuden vuoksi vähän jotain lämpimiä, paahdettuja juureksia ja pähkinöitä. Mutta meillä olikin hieman eri ajatukset salaatista, isäntä halusi nimittäin kokeilla jotain kevyttä, sanoisinko keväistä salaattia, joka sopisi alkupalaksi. Jouduin hieman pyörittelemään suunnanmuutosta mielessäni, koska olin jo ehtinyt muodostaa oman suunnitelmani, mutta sitten ajattelin, että miksipä ei. Riistan kanssa yksinkertainen ja varma ei ole koskaan väärin, mutta toisaalta minusta raaka-aineen kunnioittaminen ei poissulje kokeilujakaan. Tällä kertaa itse pääraaka-aine valmistettiin hyvin yksinkertaisesti pannulla, niin, että sen oma maku pääsee esiin. Teeren ympärille tehty salaatti oli kuitenkin aurinkoisen kevyt, kuten sanottu, enemmän keväinen kuin syksyinen. Mutta hauska yhdistelmä tummasta lihasta ja raikkaasta salaatista tuli, salaatin keveys ehkä jopa korosti linnun makua ja toisin päin. Krutongit ja raikas yrttiöljy tasoittivat makuja niin, etteivät salaatti ja lintu tuntuneet kuitenkaan olevan eri paria vaan toimivat yhtenä kokonaisuutena. Jos pakastimessa köllöttää vielä keväällä tummalihaista lintua (tai miksei tätä voisi tehdä vaikka naudanlihalla), suosittelen kokeilemaan!

Alkupalaksi salaattiin kannattaa varata 1/2 teeren rintafilettä per syöjä, pääruoka/lounassalaatiksi kokonainen file jokaiselle. Meillä samassa paketissa oli neljä teeren rintapalaa joten sulatimme ja valmistimme ne kaikki, mutta se oli kahdelle liian paljon, kun pääruokakin odotti vielä syömistään. Toisaalta ei haitannut, salaatista sai sitten myös lounasta seuraavalle päivälle. Allaolevaan ohjeeseen olen puolittanut määrän, joten ohjeen annoksesta tulee alkuruoka neljälle. Yrttiöljyä on helpompi tehdä vähän isompi määrä kerralla, loput voi käyttää salaatinkastikkeena tai vaikka dippinä leivälle.

Meillä ei riistalintujenkaan rintapaloista tehdä läpikypsiä, vaan ne saavat jäädä hiukan roseeksi. 65-68 -asteiset rintapalat (hieman erikokoiset palat eivät kypsyneet täysin tasaisesti) olivat vielä hieman punertavia ja meheviä sisältä. Mutta jokainen tavallaan ja omaa mukavuusaluettaan kunnioittaen tässä asiassa.

Alkusalaatti teerestä (neljälle)

2 teeren rintafilettä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

pari kourallista salaattisekoitusta, mielellään versopitoista
1 porkkana
10 cm pätkä kurkkua
n. 1 rkl pinjansiemeniä
1-2 rkl parmesanlastuja
3-4 viipaletta vaaleaa (mielellään vähän kuivahtanutta) leipää
1 valkosipulinkynsi puristettuna
0,5 dl oliiviöljyä

yrttiöljy:

1 ruukullinen sileälehtistä persiljaa
1 ruukullinen basilikaa
1rkl valkoviinietikkaa
n- 0,5 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

1. Ota teerenpalat huoneenlämpöön noin 30 min ennen paistamista. Pilko leipäviipaleet kuutioiksi. Sekoita niihin oliiviöljy, ripsaus suolaa sekä puristettu valkosipulinkynsi. Levitä leipäkuutiot pellille leivinpaperin päälle ja paista noin 200-asteisessa uunissa 5-10 min (tarvittaessa välillä kerran kääntäen), kunnes kuutiot muuttuvat kullanruskeiksi krutongeiksi.

2. Krutonkien ollessa uunissa paista teeren rintapaloja kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääräise palat sitten folioon vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat salaattipohjan ja yrttiöljyn.

3. Pilko karkeasti persilja ja basilika. Sekoita mukaan suola, mustapippuri ja valkoviinietikka. Surauta sauvasekoittimella karkeaksi soseeksi, lisää öljy ja surauta vielä uudemman kerran hieman hienommaksi.

4. Kokoa salaatti. Kuori porkkana ja suikaloi siitä esim. kuorimaveitsellä pitkiä nauhoja. Viipaloi kurkku. Sekoita keskenään salaattisekoitus, kurkku ja porkkana. Ripottele päälle krutonkeja, pinjansiemeniä ja parmesanlastuja. Viipaloi teerenpalat salaatin päälle ja viimeistele muutamalla lorauksella yrttiöljyä.

torstai 22. tammikuuta 2015

Lempeäntuliset sinisimpukat chipotleliemessä


Pitkästä aikaa pääsin tekemään sinisimpukoita, yhtä syksyn ja talvikauden suosikeistani. Tänä vuonna simpukoiden saatavuus on harmillisesti tuntunut aiempaa huonommalta, tai sitten aikatauluni vaan ovat menneet kovasti ristiin tarjonnan kanssa. Nyt niitä kuitenkin saimme, vihdoinkin! Rakastan sitä kolinaa, jota simpukankuoret pitävät kattilassa käänneltäessä ja löydän jopa elukoiden putsaamisesta oman zeninsä. Jep, taidan olla vähän koukussa.

Tällä kertaa simpukat pääsivät lempeäntuliseen, kermaiseen chipotleliemeen. Päätös liemestä syntyi oikeastaan jääkaapissa majailleen pekonipaketin inspiroimana - simpukat ja pekoni on aina hyvä yhdistelmä, joten kirjoitin googlen hakukenttään uusien ideoiden toivossa "simpukka pekoni". Otsikoiden alkupäässä silmiini osui Keittiönatsi-blogin pekoni-chipotle-sinisimpukkapostaus, josta nappasin ajatuksen tehdä jotain samantyyppistä. Tykkäsimme isännän kanssa molemmat meidän versiostamme kovasti; isännän mielestä simpukat olivat aivan täydellisiä, minusta ne olivat herkkuja mutta olisin ehkä kaivannut liemeen lasia valkkaria tai jotain muuta ohentajaa, pelkkään kermaan tehtynä kastike oli makuuni vähän liiankin paksua. Mutta makuasioista ei varmaan sovi kiistellä.

Tarkoitukseni oli ostaa chipotle joko sellaisenaan säilöttynä tai tahnana, mutta kaupassa ei ollut kuin valmista salsaa (taisi olla Indian-merkkistä). Se oli kuitenkin tosi positiivinen yllätys, salsa ei ollut sellaista hapanta ja klimppistä kuin perinteiset nachojen kaveriksi myytävät salsat, vaan pyreemäistä tahnaa, joka sopi oikein hyvin kastikkeeseen.

Kilon simpukkapussista riitti putsausoperaation jälkeen hyvin kahdelle pääruuaksi, kun lisukkeena oli ranskalaisia ja dijon-valkosipulimajoneesia. Ruuanlaittoastiaksi sopii reilu, paksupohjainen kattila tai esim. wokkipannu, kunhan siihen löytyy kansi.

P.S. Arkistoista löytyy simpukkareseptejä ainakin thaityyliin, sinappi-kermakastikkeessa, chorizon kanssa sekä merellisessä padassa. Jostain syystä en löytänyt yhtään ihan perinteistä valkoviinisimpukkaohjetta, vaikka sellaisistakin meillä tykätään.

Sinisimpukat kermaisessa chipotleliemessä

n. 1 kg sinisimpukoita
2-3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta pekonia
1 tuore jalapeno
3 dl kuohukermaa (tai 2 dl kermaa ja n. 1 dl valkoviiniä)
2 rkl tomaattipyreetä
n. 0,5 dl chipotlesalsaa
1 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
hieman voita ja/tai öljyä paistamiseen
(limelohkoja tarjoiluun)

1. Kuori ja hienonna salottisipulit, valkosipulinkynnet ja jalapeno sekä pilko pekoni pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita pieni hetki paksupohjaisessa kattilassa tai esim. wokkipannulla öljytilkassa tai voissa, lisää sitten pekoni ja anna paistua kypsäksi samalla käännellen. Lisää jalapeno ja kääntele vielä muutaman kerran. Sekoita sen jälkeen mukaan tomaattipyre, salsa ja kerma. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kiehauta ja jätä syrjään odottamaan. Huom. jos käytät kastikkeeseen valkoviiniä, lisää se jo ennen tomaattipyreetä ja anna kiehahtaa ennen muiden nesteiden lisäämistä.

2. Putsaa simpukat esim. tämän käsittelyohjeen mukaan. Tuo liemi uudelleen kiehuvaksi, kippaa putsatut simpukat varovaisesti liemeen ja kääntele muutaman kerran. Laita kansi päälle ja anna hautua n. viisi minuuttia, jonka aikana simpukat kypsyvät ja aukeavat. Sekoita lopuksi mukaan tuore korianteri ja tarjoile limelohkojen kera. Muista jättää syömättä simpukat, jotka eivät ole auenneet kypsennettäessä!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kertauskurssi sinisimpukoiden käsittelyyn


Kuva on arkistojen aarteita, allekirjoittaneen onnistuttua hukkaamaan tähän tekstiin otetut simpukkakuvat...
Sinisimpukat eivät millään muotoa ole harvinaisuus suomalaisessa nykyruokapöydässä, mutta tiedän edelleen paljon ihmisiä, joihin ruokamyrkytyskauhutarinat on juurrutettu niin hyvin, etteivät he uskalla niitä syödä tai ainakaan valmistaa itse. Mutta uskokaa, ei simpukoiden pilaantumisesta tarvitse olla huolissaan, kunhan ne on oikein käsitelty. Ja se oikein käsittely ei ole mitään rakettitiedettä, vaan edellyttää ainostaan muutaman yksinkertaisen periaatteen noudattamista.

Olen jonkun aiemman sinisimpukkaohjeen yhteydessä jo julkaissut käsittelyohjeet ja viitannut niihin sitten myöhemmissä resepteissä, mutta ajattelin kertauskurssina nostaa tämän aiheen nyt omaksi tekstikseen, niin löytyy jatkossa helpommin. Äyriäisiä rutiininomaisemmin käsitteleville tässä ei varmasti ole mitään uutta, mutta noviisille toivottavasti apua. Eikä kannata säikähtää, vaikka ohjeet ovat pitkät - yritän olla perusteellinen, mutta mistään vaikeasta jutusta ei ole kyse, ihan oikeasti! Aikaa putsaamiseen hiukan menee, mutta sitten itse kypsennys onkin hyvin nopeaa. Meillä tällä kertaa käsitellyt simpukat päätyivät täyteläisentuliseen chipotle-kermakastikkeeseen, josta luvassa lisää ihan lähipäivinä.

Sinisimpukoiden käsittely
  • Meillä kahdelle aikuiselle riittää yleensä 1kg simpukkapussi puoliksi, jos lisukkeena käyttää esim. leipää tai ranskalaisia eikä simpukoiden hävikkiprosentti ole kovin suuri. Isompaan nälkään (tai pienempien lisukkeiden / kevyen liemen kanssa) saattaa mennä kilokin per syöjä.
  • Osta simpukat samana päivänä, kun aiot ne käyttää, mieluiten niin, että niiden tie tiskiltä pataan on mahdollisimman lyhyt. Pyydä kalatiskin myyjää seulomaan huonot yksilöt pois jo valmiiksi ja varmista, ettei simpukoita pakata liian tiiviisti. Minusta simpukoiden läpikäynnin pitäisi kuulua automaattisesti palvelutiskiltä ostettavan simpukkasatsin kilohintaan jo sen takia, että raaka-ainemäärää on hurjan vaikea arvioida, jos hävikkipotentiaali vaihtelee kovasti. Mieluummin sen selvittää alustavasti jo kaupassa, niin säästyy ylimääräiseltä simpukanhakureissulta (jep, on tapahtunut minulle). Valitettavan monessa kaupassa ei seulontaa tehdä nykyisin pyytämättä tai se tehdään korkeammalla kilohinnalla, jolloin olen yleensä äänestänyt jaloillani toisen kaupan suuntaan. Oma lukunsa ovat sitten kylmätiskin muovipaketissa myytävät sinisimpukat, niitä en ole uskaltanut edes kokeilla. Kuulen muuten mielelläni, jos jollain on niistä kokemuksia!
  • Ennen pataan laittoa käy simpukat vielä kotona läpi ja heitä pois rikkoutuneet ja auenneet yksilöt. Auenneita voi vähän koputella ensin vaikka työtason laitaan, ja jos ne sulkeutuvat, ovat ne edelleen hengissä ja käyttökelpoisia. Nyhdä simpukoista lisäksi sormin irti mahdollinen "parta" (se ei ole vaarallista, mutta ei mitään syötäväksi tarkoitettuakaan ja suutuntuma on tosi ikävä) ja harjaa simpukat hyvin esim. juuresharjalla juoksevan veden alla. 
Simpukan parta.
  • Laita simpukat aina kypsymään pannuun tai kattilaan, joka on kiehuvan kuuma. Liemesstä riippuen se voi olla valmiina kattilassa tai ainekset voi lisätä simpukoiden jälkeen, mutta simpukoiden täytyy päästä kuumiin oloihin, jotta ne taintuvat nopeasti. Kypsennä simpukoita kannen alla noin viisi minuuttia. Kypsät simpukat aukeavat.
  • Jos joku simpukoista jää aukeamatta kypsentäessä, älä syö sitä.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sesongin appelsiini-vaniljapiirakka


Erilaisten eksoottisten hedelmien keskellä arkiset appelsiinit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Niiden sesonki on parhaimmillaan juuri nyt, eikä hintakaan huimaa päätä. Suurimmaksi osaksi syön appelsiinit ihan sellaisenaan, mutta tällä kertaa valmistin niistä raikkaan piirakan. En ole aiemmin tehnyt makeaa piirakkaa appelsiinista ja vähän mietin, vetääkö mehevä hedelmä koko piirakan muhjuksi, mutta vielä mitä, siitä tuli tosi hyvää! Yksinkertaisuus taisi jälleen olla valttia: appelsiini-tuorejuustotäyte täydentyi simppelisti vaniljalla ja pohja kardemummalla, molemmat mausteet sopivat mielestäni ihan nappiin appelsiinin kanssa. Piirakan maku on raikkaan talvinen, mutta samalla se muistuttaa jo lähestyvästä keväästä ja pääsiäisestä. Ihanaa, pitkän pimeän syksyn ja alkutalven jälkeen valoa ihan kirjaimellisesti häämöttää jo horisontissa.

Osallistun samalla Rokkaavan kokin isännöimään tammikuun ruokahaasteeseen. Taannoin muuten ajattelin kotona ääneen, että olisipa kiva tehdä pitkästä aikaa jotain näihin kuukauden ruokahaasteisiin ja keksisinköhän tammikuulle jotain piirakkaa. Isäntä ehdotti ripsipiirakkaa. Eipä minulla siihen muuta, kuin että valitsin mieluummin sen appelsiinipiirakan.

Ohjeesta riittää parahultaisesti 26cm piirakkavuokaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan.

Appelsiini-vaniljapiirakka

3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
150g voita
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

täyte:

3 kananmunaa
1 dl sokeria
200g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kuohukermaa
1 tl appelsiininkuorta raastettuna
1 appelsiinin hedelmäliha
1 tl vaniljajauhetta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön odottelemaan. Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi ne sitten sekaisin voin kanssa. Sekoita taikinaksi, mutta älä vaivaa, riittää, että taikinasta tulee yhtenäinen massa.

2. Voitele piirakkavuoka tai irtopohjainen kakkuvuoka. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille (jos käytät kakkuvuokaa, ei taikinaa tarvitse riittää reunoja ylös asti, 3-4 cm pohjasta ylöspäin riittää. Tarkista, ettei pohjaan jää reikiä, joista täyte voisi päästä karkaamaan. Anna taikinalla vuoratun vuoan levähtää hetki jääkaapissa, kun valmistat täytteet.

3. Riko kulhoon munat ja sekoita niihin sokeri. Lisää tuorejuusto sekä notkeuttajaksi pieni tilkka kermasta ja sekoita muniin ja sokeriin. Lisää loppu kerma sekä vanilja ja vatkaa sekaisin.

4. Pese appelsiini huolella ja raasta kuoresta teelusikallisen verran. Kuori appelsiini ja hienonna hedelmäliha, osan voi jättää isommiksikin siivuiksi jos haluat koristella. Parhaan tuloksen saat, jos jaksat "fileoida" hedelmän, jolloin kitkerää valkoista osaa ei tule piirakkaan.

5. Ota jäähtynyt piirakkavuoka jääkaapista ja kaada noin puolet munaseoksesta vuokaan. Lisää pilkottu appelsiini sekä appelsiininkuori ja kaada päälle loput munaseoksesta. Halutessasi laita muutama appelsiiniviipale vielä lopuksi piirakan pintaan. Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua. Parhaimmillaan piirakka on, jos sen valmistaa jo etukäteen ja tarjoilee jäähdytettynä.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Paras marinadi tofulle? Kaksi hyvää vaihtoehtoa




Yleistä tietoa on, että tofu sellaisenaan ei maistu millekään (paitsi ehkä muovailuvahalle, mutta ei, en oikeasti tiedä, miltä muovailuvaha maistuu). Ja se, että tofusta tulee juuri niin hyvää kuin marinadinsa. Silti, vaikka tekisi kuinka hyvän marinadin, niin usein se tofukokemus vaan jää vähän vajaaksi. Useimmiten jää sellainen "olihan tuo ihan syötävää" -fiilis.

Ylläolevan perusteella kuulostaa kenties siltä, että kannattaako sitä tofua minun laittaakaan, jos en koskaan ole siihen tyytyväinen, mutta jostain syystä sitäkin tekee välillä aina mieli. Varsinkin pannulla rapsakaksi paistettuna tofu on minusta hyvää ja tuo vaihtelua perheen kasvisruokapäiviin.
Koska en välitä ostaa tofuani valmiiksi marinoituna, olen viime aikoina testaillut useampia erilaisia marinadeja tavoitteenani löytää se paras henkiinherättäjä tuotteelle. Ja kas, pari juttua ovat toimineetkin tosi hyvin. Alla reseptit teillekin!

Vinkki: Tofua paistaessa olen ensin lämmittänyt pannun kuumaksi ja pienentänyt lämpötilan keskilämmölle heti, kun lisään tofuviipaleet pannuun, tällöin ne saavat paistopintaa mutta eivät ehdi palaa. Samasta syystä eli kärventymisen estämiseksi olen pyyhkinyt ylimääräisen marinadin pois viipaleiden pinnalta ennen paistoa. Jos tofun lisää wokkiruokaan tai salaattiin, voi ylijäämämarinadia käyttää vielä muun aterian maustossa tai salaatinkastikepohjana. Tofu murenee helposti, joten se kannattaa jättää kohtuullisen reiluiksi viipaleiksi / kuutioiksi marinoitaessa ja käsitellä varovaisesti turhia kääntöjä välttäen paiston aikana.

Misomarinoitu tofu

Tunnustan heti, tämä marinadi on ykkössuosikkini. Mison kanssa yhdistettävät maut muodostavat miedon mutta erittäin maukkaan kokonaisuuden, joka maistuu tofussa läpeensä. Marinadin määrä riittänee puoleenkin tofukiloon, mutta minä käytin viimeksi kaapissa olevan 250g paketin.

2 rkl misotahnaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 tl seesamiöljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
(kevätsipulin varsia silputtuna - minulla ei tähän hätään ollut, mutta ne sopisivat loistavasti marinadiin)
n. 1/2 dl vettä

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Viipaloi tofu marinadiin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin.

Thai-marinoitu tofu

Ja tässä toinen hyväksi havaittu vaihtoehto, varsinkin mausteisemman tofun ystävälle. Henkilökohtainen mielipiteeni tietysti on, että thai-maut sopivat ihan mihin tahansa. Tämänkin marinadin käytin 250 gramman tofupaketille.

2 rkl kalakastiketta
1 limetin mehu
tilkka vettä
2 kaffirlimetin lehteä silputtuna
muutama basilikanoksa silputtuna
1 pieni vihreä chili (tai muu tulinen chili) silputtuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään. Viipaloi tofu marinadiin ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman tunnin. Tämä marinadi on määrältään pienehkö ja koostumukseltaan ohut, joten tofupaloja kannattaa käännellä muutaman kerran marinoinnin aikana tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

tiistai 13. tammikuuta 2015

All-in-one -aamiaispannu



Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. 
Aamiaispannun idean otin Luci's Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. 

Ohje on ihan tarkoituksella melko summittainen, tähän ruokaan ei millään muotoa ole vain yhtä oikeaa valmistustapaa vaan se kannattaa valmistaa vähän soveltaen hävikkiuhan alla olevista tuotteista, käyttäen niitä määriä, mitä käytettävissä on. Minun versiostani tuli sopiva kahden-kolmen hengen aamiaiseksi, osana isompaa brunssitarjoilua määrän venyttää isommallekin porukalle.  

All-in-one -aamiaispannu

6 kananmunaa
n. 1dl maitoa
1/2 sipuli
1/2 paprika
muutama kesäkurpitsaviipale
pari ripsausta suolaa
pari ripsausta mustapippuria
hyppysellinen paprika- tai savupaprikajauhetta
75g juustoraastetta
muutama viipale paahtoleipää
muutama lastu voita
(kirsikkatomaatteja, pekonia, muuta jääkaapista löytyvää, sopivaa ainesta)

1. Voitele uuninkestävä pannu tai vuoka. Hienonna sipuli, paprika ja kesäkurpitsa ja laita ne vuokaan. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois ja kuutioi viipaleet.

2. Riko kananmunat kulhoon, lisää maito ja vatkaa munien rakenne rikki. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kaada seos vuokaan kasvisten päälle ja ripottele päälle juustoraaste sekä päällimmäiseksi leipäkuutiot sekä voilastut. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, kunnes vuoan pinta saa kauniin värin.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kikherne-avokado-fetasalaatti


Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen "mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan" -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin - jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena!

P.S. Jotta kukaan ei kuvittelisi, että meillä on kokonaan hurahdettu salaatteihin, kerrottakoon loppuun, että eilen söimme hodareita. Niistä ei jäänyt dokumentoitavaa jälkipolville, mutta hyvää kaappientyhjennysruokaa olivat nekin. Ostin Hakaniemestä E. Hakkaraiselta muutaman tuoremakkaran hodareiden väliin, mutta sämpylät tehtiin jämäjauhoista ja makkaran kanssa mukaan sujahti mm. hapankaalipurkin ja suolakurkkujen jämät, sekä pakastimesta otettua possunlapaa.

Kikherne-avokado-fetasalaatti

3 dl kuivattuja kikherneitä
150g fetajuustoa
1 avokado
1 pieni punasipuli
n. 10cm pätkä kurkkua
kourallinen rucolaa tai mieleistä, tummaa salaattisekoitusta
1 sitruunan mehu
1/2 valkosipulinkynsi
2 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä

1. Jos käytät kuivattuja kikherneitä, valmistele ne pakkauksen ohjeen mukaan; minä liotin yön yli, huuhtelin, keitin tunnin, valutin ja jäähdytin.

3. Valmista kastike. Sekoita pienessä kulhossa tai lasissa sitruunamehu, sokeri, suola ja mustapippuri ja purista mukaan puolikas valkosipulinkynsi. Anna levähtää hetken tai sekoittele, kunnes sokeri ehtii suurin piirtein liueta sitruunamehuun. Valuta mukaan öljy samalla sekoittaen.

2. Pilko salaattikulhoon kurkku, punasipuli, feta ja avokado ja sekoita mukaan kikherneet sekä salaattisekoitus (jota voi tarvittaessa myös vähän hienontaa ensin). Kaada päälle kastike, kääntele sekaisin ja anna maustua hetken jääkaapissa. Tätäkään salaattia ei kannata tarjota ihan jääkaappikylmänä, joten ota salaatti huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Enemmän ja vähemmän onnistuneet tabbouleh-muunnelmat




Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin.

Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin "viralliset" reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa.

Ehdin jo kertaalleen tehdä salaattimuunnelmaani ja olin marketissa etsimässä lisää linssejä, kun huomasin hyllyssä tattarisuurimoita. Jaa, miksei niitäkin voisi kokeilla? Ruokaisia salaatteja kun on mukava tarjota vierasvarana ja bonusta on, jos pystyy tekemään vehnättömiä versioita, koska gluteenipitoiset viljat ovat aika monen ruokavaliosta jääneet pois. Ja vaikka itse rakastan niitä linssejä ja meillä syödään niitä mielellään, ne saattavat joillekin mennä vähän liikaa ituhippi- tai opiskelijaruokaosastolle. Tattaria testiin siis. Tällä kertaa tein salaatin suolakuorikalan kaveriksi, joten päätin maustaa sen sitruunan lisäksi jääkaapista löytyvällä tillillä, kun olin sitä käyttänyt kalaankin.

Mutta mutta, ihan ei tattariversioni salaatista toiminut. Tillillä maustaminen oli sinänsä toimiva ajatus, mutta tattarin ominaisuudet pääsivät vähän yllättämään, sen suutuntuma oli nimittäin minun makuuni ikävän niljakas. Menisin ehkä jopa sanomaan, että limainen, ja sama ominaisuus tarttui koko salaattiin. Aiemmin olen lähinnä käyttänyt tattaria jauhomuodossa blinejä tehdessäni, joten jos joku aiheessa valistuneempi sattuu tätä lukemaan, niin saa vinkata, menikö jotain pieleen vai onko kyse nimenomaan tuon viljan ominaisuudesta. Paketin ohjeen mukaan huuhtelin tattarin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä ja keitin kymmenen minuuttia. En kuitenkaan jättänyt suurimoita enää ohjeen mukaisesti vetäytymään, koska ne tuntuivat jo aika pehmeiltä, vaan huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä ja jätin valumaan hetkeksi, jotta saisin ne nopeasti salaattikäyttöön. Voipi olla, että moka tuli tehtyä juuri siinä.



Täytyy varmasti antaa tattarille vielä toinen mahdollisuus ja tehdä pieni koe-erä tarkasti paketin kypsennysohjetta noudattaen, niin voin ainakin helpommin sanoa, onko vika viljassa vai täällä tuolin ja näppiksen välissä. Ja vierastarjottavaksi voin tehdä yhtä hyvin vaikka kvinoapohjaista salaattia, se ei aiheuta yllätyksiä. Sillä välin, alla sen aina onnistuvan, linsseistä tehdyn tabbouleh-muunnelmani ohje. Enjoy!

Tabbouleh-tyylinen linssisalaatti (4 lisukeannosta tai 2 pääruoka-annosta)

3dl punaisia linssejä (tai vastaava annos muita linssejä)
2 tomaattia
1/2 kurkku
1/2 isosta, vihreästä paprikasta
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 ruukkupersilja silputtuna
1 ruukkuminttu silputtuna
1 ruukkubasilika silputtuna (ei välttämätön, mutta minä tykkään)
1/2-1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 dl oliiviöljyä
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Kypsennä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä.

2. Hienonna salaattikulhoon kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli ja yrtit. Purista mukaan sitruunamehu ja valkosipulinkynsi. Lisää vielä oliiviöljy ja jäähdytetyt linssit ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta älä tarjoile aivan jääkaappikylmänä.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kalaa suolakuoressa



Ehkä viitisen vuotta sitten näitä suolakuoressa kypsennettyjen kalojen reseptejä näkyi paljon enemmän, mutta nyt trendit ovat taineet ajaa niistä ohi. Itsekin tajusin, että aiemmassa kodissamme tein suolakuorikalaa useaan otteeseen, mutta lienenkö tehnyt sitä täällä nykyisessä asunnossa kertaakaan, ja kohta olemme täälläkin asuneet jo neljä vuotta. Minulla syy ei ole kuitenkaan niin trendeissä, vaan enemmän siinä, ettei isäntä oikein välitä suolakuoressa tehdystä kalasta. Vaikkei hän ole erityisen ruotokammoinen, on kuulemma kokonaisen pienen kalan rääppiminen turhan työlästä siihen nähden, minkä verran siitä irtoaa tavaraa. Hmmm, outo mies. En kyllä yhtään allekirjoita hänen huoltaan, minusta suolakuoressa olevan kalan liha on mehevää ja putoaa luusta, ja voihan sitä tehdä vähän isommankin vonkaleen, jos siltä tuntuu. Ja koska isännältä ei ihan joka kerta kysytä, mitä hänelle saisi olla ruuaksi, innostuin nyt pitkästä aikaa laittamaan kalani suolakuoreen.

Suolakuoressa tehdyn kalan juju on se, että kalan kosteus ei pääse haihtumaan kuoren läpi vaan lopputulos on takuumehevä. Vaikka kenties kuulostaa siltä, että kalasta tulisi hurjan suolaista, pitää nahka liian suolaisuuden loitolla ja kalan sisäpuoli suolataan joka tapauksessa ihan normaalisti. Aiemmin olen tehnyt ainakin siikaa ja taimenta samalla metodilla, nyt kaupassa ainut pyöreä (saati tuore) kala oli kirjolohi. Ei ihan ykkössuosikkini, mutta oikein hyvää siitäkin tuli. Muistan muuten taannoin kuunnelleeni radiosta kun samaisen markettiketjun kalatiskin työntekijää haastateltiin ja hän kertoi, etteivät suomalaiset osta arkikalaksi juuri muuta kuin kirjolohta tai norjalaista lohifilettä. Kumma juttu että näin on, jos muuta kalaa ei tahdo olla edes myynnissä.

Hyvä kala ei minusta ihmeempää maustamista välttämättä edes tarvitse, yleensä olen käyttänyt esimerkiksi timjaminoksia, sitruunaa ja mustapippuria, mutta tällä kertaa laitoin tilliä sekä piparjuurta, jota oli hiukan vielä joulun jäljiltä jääkaapissa. Ne sopivat kirjolohen kanssa juuri passelisti ja lapsikin oli ihastuksissaan, kun sai "auttaa" tunkemalla tillinoksia kalan sisälle, tai ainakin joltiseenkin samaan suuntaan. Lisukkeeksi tein tabbouleh-muunnelmaa, joka ei mennyt ihan nappiin mutta siitä lisää myöhemmin.

Niin ja mainitsinko jo, miten helppoa suolakuorikalan tekeminen on? No tosi helppoa. Lue vaikka allaolevasta ohjeesta itse.

Kokonainen kala suolakuoressa

n. 1kg painoinen, suomustamaton kala (esim. siika, nieriä, taimen tai kirjolohi)
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
n. 2 rkl raastettua piparjuurta
muutama tillinoksa
n. 1,5kg karkeaa merisuolaa (minulla meni kaksi 800g pakettia) + hieman mahdollisten halkeamien tilkitsemiseen.
(tilkka vettä)

1. Pyyhkäise kalan sisäpuoli talouspaperilla ja hiero sisäpintaan suola ja pippuri. Levitä kalan sisälle piparjuuriraaste ja sujauta mukaan muutama oksa tilliä.



2. Kumoa noin puoli kiloa karkeaa merisuolaa uunipellille leivinpaperin päälle. Aseta kala päälle, muotoile suolasta kalalle peti niin, että suolaa riittää myös pään ja pyrstön kohdalle ja taputtele loppu suola (n. kilo) kalan päälle ja ympärille "paketiksi". Kalan tulee peittyä pakettiin kokonaan, jotta kosteus pysyy hyvin suolakuoren sisällä. Suolan sekaan voi pirskotella tai sumuttaa sumutinpullosta hieman vettä, jolloin suolamassa tiivistyy helpommin käsiteltäväksi.

Kala ennen uunia...

...ja sen jälkeen - ei suurta eroa ulkonäössä, mutta suola on muuttunut kovaksi kuoreksi.


3. Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia, isompaa kalaa hieman pidempään. Nakuttele suolakuori rikki esim. kakkulapiolla ja siirrä varovasti syrjään välttäen nahan rikkoutumista ja/tai suolan pääsyä kalan sisäpuolelle (silloin kalasta tulee äkkiä ylisuolaista, vaikkei se alun perin sitä olisikaan). Nosta lopuksi myös päällipuolen nahka syrjään ja tarjoile.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Pho-keiton jäljillä


Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt.

Hiljattain ostin sopivasti pitkästä aikaa naudan häntiä soppatarpeiksi, ja vaikka tein jotain ihan muuta kuin nuudelikeittoa, jäi minulle mieliteko ostaa pian häntiä uudestaan ja niin teinkin, tällä kertaa mielessä kokeilla juurikin phon tekemistä. Sopivasti testasin omaa sopantekoani edeltävänä päivänä vielä Hämeentien uudehkon vietnamilaisen, Lie Mi:n pho-keiton, joka todellakin oli maukasta. Paikka oli muuten hauskan sympaattinen kestomuovisine puikkoineen ja astioineen ja ruoka hyvää, vaikka odotin monesta suunnasta kuultujen kehujen perusteella ruualta ehkä vieläkin enemmän.

Mutta, sivupoluilta takaisin asiaan. Lähinnä makumuistiin ja aiemmin mainitsemiini hatariin mielikuviin perustuen lähdin hauduttamaan lientäni ostamistani häntäpaloista. Muuten ihan hyvä, mutta itselleni vähän turhan tyypilliseen tapaan rupesin etsimään aiheeseen liittyviä reseptejä vasta, kun hännät olivat olleet uunissa jo muutaman tunnin. Milloinkohan sitä oppisi? Liemestä tuli kyllä tosi herkullista, mutta pho-keittoon ymmärtääkseni oleellisesti kuuluva, lähestulkoon hiillostettu sipuli ja inkivääri jäivät makumaailmasta pois. Lisäksi, kun olosuhteiden pakosta (lue: minulla on pieni lapsi) soppa tuli valmiiksi vasta iltamyöhällä, ei energia enää riittänyt liemen siivilöimiseen tai lihojen riipimiseen luista, vaan kauhoin liemen sellaisenaan lautasille häränhäntäkiekkojen kanssa, ja riivimme lihat luusta vasta lautasella. Sinänsä homma oli kyllä helppo, koska lihat ehtivät kypsyä yli kahdeksan tuntia, eli luut pystyi käytännössä nyppimään pois liemestä lihojen pudotessa niiden ympäriltä ja jäädessä soppalautaselle. Ennen loppumaustamista kalakastikkeella, chilillä ja limetillä pidin soppaa vähän valjuna tuhdista liemestä huolimatta, mutta mausteiden kera se heräsi ihan eri tavalla eloon ja olikin yhtäkkiä ihan uskomattoman maukasta. Tunnustan, että me söimme neljän hengen annoksen isännän kanssa kaksin, mutta jälkikäteen olo olikin sitten sen mukainen...

Summatakseni, soppani poikkesi jonkun verran pho-polulta ja mutkia oiottiin aika reilusti matkalla, mutta lopputulos oli todella, todella onnistunut. Uskallan siis suositella tätäkin keitontekotapaa, tai padan, jos ajatellaan, että uunissahan tuo kypsyi - hellalla onnistuu toki yhtä hyvin. Jos aikaa on, voisi lihat riipiä luista jo etukäteen ja liemen toki siivilöidä hienon, kirkkaan version aikaansaamiseksi. Ja jos häränhännän reilu rasvamäärä hirvittää, voi siivilöidyn liemen jopa jäähdyttää välissä, kuoria kovettuneen rasvan pinnalta ja kuumentaa liemen ja lihat uudestaan, jolloin lopputulos on vähärasvaisempi mutta edelleen hyvin maukas.

Jos haluat perehtyä pho-keittoon kunnolla pitkän kaavan mukaan, suosittelen kurkistamaan esimerkiksi Hannan Sopan tai Truly Kiran ohjeita aiheesta. Minäkin niitä tutkiskelin, mutta kuten sanottu, ensi kerralla voisin lukea reseptit jo ennen kokkauksen aloittamista.

Pho-tyylinen naudanhäntäkeitto (neljälle)

n. 1kg naudanhäntäpaloja
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä inkivääriä
2 tähtianista
1 kanelitanko
n. 5 kokonaista neilikankukkaa
kokonaisia mustapippureita (minä laitoin n. teelusikallisen)
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
n. litra vettä

tarjoiluun:

leveitä riisinuudeleita
kalakastiketta
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta basilikaa (tai thai-basilikaa, jos kaupassa on)
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
mieleisiä vihanneksia (minulla kevätsipulia ja mungpavunitu-porkkanasekoitusta, myös esim. paksoi sopisi tosi hyvin)
kuivattuja chilihiutaleita
(srirachaa)

1. Ota lihat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja pyyhkäise häntäkiekot talouspaperilla mahdollisten luunsirujen poistamiseksi. Ruskista häntiä kuumalla pannulla kaikilta puoliltaan, mausta suolalla ja pippurilla ja laita uuninkestävään pataan. Kuullota vielä sipulia ja valkosipulia samalla pannulla hetken ja lisää pataan lihojen kanssa. Laita pataan myös kanelitanko, inkivääripätkä, tähtianikset, neilikat ja mustapippurit.

2. Lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät juuri ja juuri ja mausta varovaisesti suolalla (koska suolaa tulee reippaasti lisää, kun käytät kalakastiketta). Anna hautua 120-asteisessa uunissa välillä käännellen vähintään neljä tuntia, mutta mitä kauemmin, sen parempi (minä haudutin yli kahdeksan tuntia). Kanelitangon voi nyppäistä pois jo parin tunnin jälkeen, sen maku voi muuten tulla melko hallitsevaksi.

3. Kun liemi alkaa olla valmista, keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan, jäähdytä kylmällä vedellä ja jätä valumaan. Lohko limetit, silppua salottisipuli, yrtit ja vihannekset tarjoiluvalmiiksi ja ota kalakastike ja sriracha käden ulottuville. Annostele soppakulhoon nuudeleita, yrttejä ja vihanneksia ja kauho päälle lientä sekä häntäkiekko tai pari. Mausta lautasella chilihiutaleilla, limetillä ja kalakastikkeella sekä halutessasi srirachalla.

lauantai 3. tammikuuta 2015

64-asteinen porsaan sisäfile


Me emme tehneet joulukinkkua (vielä, 12-kiloinen kinkku odottaa pakastimessa paistajaansa), joten possukiintiö ei ole tällä hetkellä aivan täysi. Olen kerran aiemmin jo tehnyt 64-asteista possunfilettä Liha-kirjan ohjeella (Readme, toimittanut Mika Remes) ja pidin siitä sen verran paljon, että nyt tuli tehtyä uusintakierros pienin variaatioin. Possun fileestä tulee helposti vähän kuivaa, mutta tällä ohjeella se jää rauhassa kypsytettynä juuri sopivan roseeksi ja meheväksi sisältä. Me teimme possun kaveriksi lohkoperunoita uunissa, kypsentäen niitä ensin hieman korkeammassa lämmössä noin puolivalmiiksi ja laskien uunin lämpötilaa, kun possun oli aika päästä mukaan. Laitoin fileen kypsymään samaan astiaan perunoiden kanssa, mutta omassa foliopaketissaan. Perunoiden lisäksi lisukkeina toimivat simppeli salaatti sekä salsa verde. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole annettu paistoaikaa, mutta meillä possun valmistumiseen meni vajaat kaksi tuntia sekä parikymmentä minuuttia vetäytymiseen, kun ruskistetun fileen sisälämpötila uuniin mennessä oli noin 25 astetta. Minun uunini ei ole kuitenkaan tarkin mahdollinen, joten aika on tässäkin lähinnä suuntaa antava.

Huom. eri lähteet antavat erilaisia arvioita possun turvallisesta kypsyysasteesta. Eviran virallinen suositus on kaikille elintarvikkeille 70 astetta (siipikarjalle 75), mutta kuten Liha-kirjankin painoon päästetystä ohjeesta voi päätellä, moni keittiöammattilainen on aiheesta eri mieltä. Googlaamalla löytyy paljon erilaisia arvioita ja artikkeleita aiheesta, mutta viime kädessä jokainen päättää itse, millaiseen lämpötilaan kypsennettyä lihaa uskaltaa syödä. Jos haluat siis possustasi kypsemmän, pidä se uunissa, kunnes mittari on itsellesi mieleisissä lukemissa. Koska kypsennys tapahtuu matalassa lämmössä, prosessi hidastuu, mitä korkeammalle lihan sisälämpö kipuaa. Yli 70 asteen en kuitenkaan kypsentäisi filettä missään tapauksessa.

64-asteinen possunfile

n. 700g painoinen porsaan sisäfile
n. 2 rkl timjaminlehtiä
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

1. Ota possunfile huoneenlämpöön noin tuntia ennen kypsennystä. Kuumenna voinokare pannnussa ja ruskista file kaikilta puoliltaan. Lisää pannuun suola ja mausteet ja pyörittele file niissä kauttaaltaan. Aseta file foliopalan päälle, kaavi pannusta paistonesteet ja mausteet lihan päälle ja paketoi tiiviiksi pötköksi. Laita lämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan.

2. Lämmitä uuni sataan asteeseen. Anna lihan kypsyä, kunnes lämpömittari näyttää 63 astetta. Ota paketti uunista huoneenlämpöön vetäytymään pariksikymmeneksi minuutiksi. Lihan lämpötila nousee asteella vielä uunista ottamisen jälkeen.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kolme blogivuotta ja yksi häränhäntäsoppa



Vuosi vaihtui ja samalla Kärähtäneet täytti kolme vuotta, hui miten aika vierii! Toissapäivänä yhtä vanhaa valokuvaa etsiessäni selasin kansioitani vuodesta 2012 alkaen ja oli aika huikeaa nähdä, miten paljon sisältöä on blogiin ehtinyt jo kertyä. Vaikka välillä tuleekin sellainen olo, ettei mitään oikein saa aikaiseksi, löytyy vanhoista arkistoista onneksi runsaasti päinvastaista todistusaineistoa.

Vuodenvaihteen syömisistä ei jäänyt juuri raportoitavaa jälkipolville, olimme seisojien kanssa fasaanihommissa oikeastaan koko päivän, joten tein jo edellisenä päivänä ison vadin lasagnea, josta söivät sekä ihmispoikanen, lapsenvahtina ystävällisesti toiminut äitini sekä minä ja isäntä sitten kotiin päästyämme salaatin kera. Muitakin herkkuja olin varannut jääkaappiin, mutta aikainen aamu vaati veronsa ja nukahdin sohvalle ennen vuoden vaihtumista. Riittipä herkkuja sitten uudenvuodenpäivällekin ja kuohuvatkin saatiin kilistellä vasta vuoden ensimmäisenä iltana.

Uudenvuodenruokien sijaan aloitankin tammikuun talvisella sopalla, jota itse ehdin jo joulukuun puolella tekemään. En ollut aikoihin ostanut häränhäntää - tai naudan hännästähän se kai on oikeaoppista puhua - ja nyt laitoin pitkästä aikaa reilun kilon verran kiekkoja hautumaan. Mitään erityistä luottoreseptiä minulla ei ollut valmiina, mutta sain inspiraatiota paljon sekä Onko Nälkä? -blogin häränhäntäpadasta sekä erityisesti Siskot kokkaa -blogin laziolaisesta häränhännästä, jonka aineksista ne tärkeimmät eli selleri ja tomaatti löytyivät sopivasti omista varastoista. Loput aineet lisäsin mukaan omasta päästäni ja pidensin kypsennysaikaa viiteen tuntiin, jonka jälkeen liha oli superpehmeää ja liemi ihan ylimaukasta ja hieman tahmeaa, niin kuin häntäpaloja haudutellessa kuuluukin. Selleri ei maistunut yhtään hallitsevalta suuresta määrästään huolimatta. Minä keittelin kenties hieman kerettiläisesti perunaa lihan kaveriksi, mutta soppa olisi mahtavaa ihan sellaisenaankin. Sen verran nopeasti söimme ison padallisen loppuun, että nyt ostin jo uudet hännät odottamaan keittelyä. Katsotaan, mitä niistä keksitään!

Tomaattinen häränhäntäpata

n. 1kg naudanhäntäpaloja
2 keskikokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
250g varsiselleriä lehtineen
4-5 tomaattia
2 rkl valkoviinietikkaa
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 tl sokeria
n. litra vettä
mustapippuria myllystä
muutama hyppysellinen suolaa
voita tai muuta mieleistä rasvaa (kuten laardia) paistamiseen

1. Ota häntäpalat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen kypsennystä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, viipaloi selleri ja silppua sen lehdet erikseen sekä kuutioi tomaatti. Pyyhkäise häntäpalojen pinta talouspaperilla mahdollisten irrallisten luunsirujen poistamiseksi, hiero palojen pintaan suolaa ja pippuria, ja ruskista kuumalla pannulla. Siirrä uuninkestävään pataan.

2. Kuullota samalla pannulla sipuli, valkosipuli ja selleri lehtiä lukuunottamatta, ja lisää hetken kuluttua vielä tomaatti. Mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Kaada seos pataan, lisää valkoviinietikka, laakerinlehdet, kanelitanko sekä sellerinlehdet ja kaada päälle vettä sen verran, että lihat peittyvät. Paista 130-asteisessa uunissa viitisen tuntia käännellen pari kertaa paiston aikana. Vesi haihtuu hieman, mutta se ei haittaa vaan päällimmäiset lihat saavat hieman "kurkistaa" liemestä.

Kuvassa pata parin tunnin haudutuksen jälkeen - valo ei riittänyt valmiin padan kuvaamiseen, mutta ainekset lähestulkoon sulivat lopulliseen versioon herkulliseksi, tummaksi liemeksi.