keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kohti rentoa (ruoka)vuotta 2015

Ihan pian tulee jätettyä hyvästit vuodelle 2014 ja toivotettua jälleen yksi uusi vuosi tervetulleeksi. Tälläkin kertaa vuodenvaihde saa minut ja monet muut miettimään, mitä edellisvuodesta jäi käteen ja mitä ensi vuonna haluaisin olevan edessä. Yritän tässä keskittyä niihin asioihin, jotka liittyvät ruokaan ja bloggaamiseen, mutta tuskin selviän täysin rönsyilemättä, kaiken kaikkiaan vuosi oli nimittäin sangen tapahtumarikas, ainakin minun normaalisti tasaisessa mittakaavassani. Vietettiin edellisvuoden lopulla syntyneen ihmispoikasen vauvavuotta, useimmiten ihan mukavasti mutta välillä vähän enemmän hiki otsalla. Samaan aikaan perhe pieneni vanhemmasta päästä, kun molemmat isoäitini siirtyivät autuaammille maille syksyllä. Ja työrintamallakin oli tuulinen vuosi; vaikka olin itse vanhempainvapaalla, aiheutti turbulenssi paljon ammatillista pohdintaa ja hankaloitti päätöstä töihinpaluun ajankohdasta. Silti kokonaisfiilis vuodesta on positiivinen, minä ja välitön perheeni voimme hyvin ja olemme saaneet nauttia sekä antoisasta arjesta että erityisistä, hienoista juhlahetkistä - hyvän ruuan kera.

Blogin osalta tein vuosi takaperin muutaman uudenvuodenlupauksen: lupasin olla kohtuullisen tuottelias ja julkaista ainakin kymmenen tekstiä joka kuukausi, pitää teemakasviskuukausia ja saada vihdoin aikaan ne kauan harkitsemani facebook-sivut. Lupaus numero yksi kaatui toukokuussa, numero kaksi taisi kaatua jo aiemmin - tai no, pidin teemakasviskuukausia mutta en ihan joka kuukausi enkä saanut aikaiseksi suunnittelemaani neljää reseptiä per kasvis - ja numero kolme on juuri valmis niinsanotusti ihan tässä työn alla. Jotenkin vaan tuntui, että inspiraatio karkasi, kun oli tehtävä jotain tiettyä juttua tietyllä hetkellä ja rakkaasta harrastuksesta uhkasi jo tulla pakkopullaa. Niinpä kesän korvilla aloin tarkoituksella unohtamaan blogille tekemiäni aikatauluja ja suunnitelmia, ja rupesin tekemään enemmän sitä, mikä milloinkin miellytti, ja sieltä se inspis lähti hiljalleen taas löytymään. Tai eihän se tyystin kateissa ollut, syksystä ja loppuvuodesta siihen oli vain taas helpompi tarttua.

Ensi vuoden haluankin korkata vähän samanlaisilla ajatuksilla: uudenvuodenlupaukseni blogille on tehdä juuri sitä, mikä milloinkin sattuu innostamaan. Ottaa siis aika rennosti ja toivottavasti pitää siten huolta, että inspiraatio säilyy ja kasvaa entisestään. Toki on paljon asioita, joihin haluaisin paneutua aiempaa enemmän: haluaisin esimerkiksi oppia ottamaan parempia ruokakuvia, haluaisin ehtiä tekemään vähän enemmän keskittymistä vaativia ruokia (vaivalloisissakin ruuissa on ehdottomasti oma zeninsä, onnistumisen riemusta puhumattakaan - tällä hetkellä bravuurejani ovat kuitenkin ruuat, jotka vaativat hyvin vähän aktiivista työtä) ja ennen kaikkea haluaisin varmistaa, että reseptiikkani toimii. Kasvisruokiinkin haluaisin edelleen panostaa aiempaa enemmän. Näistä toiveista en kuitenkaan aio tehdä lupauksia, vaan pidän ne lähinnä korvan takana ja toivon niiden inspiroivan ja ohjaavan tekemistäni tulevana vuonna. Samanlaisia asioita toivon myös teille lukijoille ja kanssabloggaajille, toivottavasti pääsette tekemään juuri sitä mistä nautitte ja ottamaan juuri niin paljon tai vähän rennosti kuin sopii juuri teille. Ja ennen kaikkea, inspiroitumaan hyvästä ruuasta.

Onnellista ja ruokaisaa uutta vuotta 2015 kaikille!

Kuva on kierrätetty parin vuoden takaa; tuolloin sekoitin kuohujuomaan (muistaakseni ajatus oli jostain Jamie Oliverin ohjelmasta) hieman granaattiomenan mehua. Hyvää, kannattaa kokeilla!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Riimiliha porosta



Tämä riimiliha sopii mainiosti uuden vuoden juhliin, mutta me söimme sitä joulupöydän alkupalana. Alkuperäinen, hirvenlihalle tehty resepti on hesarin ja se on odottanut jo syyskuun lopulta käyttöön pääsyä. Koska sopivaa hirvenpalaa ei pakastimessa tähän hätään ollut, nappasin kaupan pakastealtaasta kaksi poron ulkofilettä. Niistäkin sai aivan suussasulavat riimilihat. Minä käytin ohjeen mukaisia mausteita, mutta poronliha on itsessään niin maukasta, että pelkkä suolakin riittäisi, terveisin nimimerkki "maistelin kuormasta". Suolamäärää pienensin kuitenkin hieman alkuperäisestä, koska poronfile on kovin ohutta ja suolaantuu aika voimakkaasti jo vuorokaudessa.

Tarkoitukseni oli tehdä myös piparjuuri-konjakkikastiketta, joka oli hesarin ohjeessa tarkoitettu riimihirvelle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että poron hieno maku ei kaipaa kastiketta, ja toisaalta lihan kanssa tarjotut sienisalaatti ja suolakurkut olisivat ihan riittävä lisuke. Ja tällä kertaa osuinkin oikeaan. ei tuollainen ohueksi viipaloitu, kielen päälle sulava liha kaivannut mitään ylimääräistä!

Jos teet poroa ainoana alkupalana, varaisin sitä n. 70g per syöjä, lisukkeiden kanssa riittänee vähän pienempikin määrä. Minä tein kaksi vajaa 200g filettä samalla kertaa, joista toisesta söimme kahdesti ja toinen odottaa vielä pakkasessa. Ohjeen määrä on siis aika reilu, kahdelle hengelle satsi kannattaa puolittaa.

Riimiporo

400g (n. 2 kpl) poron ulkofileetä
2 rkl karkeaa merisuolaa
5 oksaa timjamia
5 oksaa rosmariinia
3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
10 katajanmarjaa
mustapippuria myllystä

1. Poista fileistä mahdolliset kalvot ja pyyhi ylimääräinen kosteus talouspaperilla. Hiero fileisiin suola, kääräise leivinpaperin sisään ja laita jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi maustumaan. Käännä kerran maustumisen aikana.

2. Hienonna yrtit, murskaa katajanmarjat morttelissa ja sekoita ne leivinpaperin päällä. Ota poronfileet jääkaapista, pyyhi talouspaperilla ja pyörittele mausteissa. Rouhi vielä fileille mustapippuria. Laita pakastimeen, kunnes fileet muuttuvat kohmeisiksi (minä pidin kolmisen tuntia, mutta pakastusaika saattaa olla lyhyempikin jos fileet ovat ohuita tai pakastin kovin tehokas - kannattaa siis vilkuilla tilannetta aika ajoin). Leikkaa kohmeisista fileistä mahdollisimman ohuita viipaleita tarjolle.

perjantai 26. joulukuuta 2014

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön



Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.


  • Kinkku: minun ykkössuosikkini kinkun jatkojalostukseen on perinteinen hernekeitto (tuon linkin takaa paljastuva kuva on muuten kerrassaan, öh, hurmaava), mutta pidän kinkusta myös muissa talvisissa keitoissa, suosittelen lämpimästi vaikkapa tätä isoäitini reseptillä tehtyä, lämmittävää paprikakeittoa, johon voi laittaa sitä lihaa, mitä kaapissa sattuu olemaan. Parasta soppaan on kinkun potka, mutta myös muuta lihaa voi hyvin käyttää, jos olet hankkinut kinkkusi luuttomana. Toki kinkusta saa muutakin, viime vuonna taisimme pilkkoa jämiä pitsaankin. 
  • Laatikot: Jos laatikoita on tullut  hankittua ylimääräisiä, ne laittaisin suosiolla pakastimeen odottamaan talviviikonloppuja, ne maistuvat hyvältä ainakin aika monenlaisten liharuokien lisukkeena. Itse olen esimerkiksi sulattanut perunalaatikkoa maksakastikkeen kaveriksi, ja yhdistelmä toimi hienosti.
  • Kalat: Kalojen uudelleenkäyttö on minusta kinkkisempää, koska meillä joulupöydässä suurin osa kalasta on raakakypsytettyä enkä kovasti fanita kylmäsavu- tai graavilohisiivujen lämminkypsennystä edes tähteissä. Sen sanottuani, mieluummin kiertoon kuin roskikseen, joten suosittelen kokeilemaan vaikkapa tätä fenkoli-lohilaatikkoa graavilohisiivuilla tavallisten sijaan. Lämminsavukalasta taas suosittelen lämpimästi tekemään pihvejä, jotka sopivat mainiosti vaikkapa burgerin väliin. Pari vuotta sitten teimme myös ihan perinteisiä, pieniä sormisyötäviä kaloista.
Mutta sitten siihen tämän vuoden rääppimisjuttuun. Nuorena tyttönä työskentelin Irlannissa muutaman vuoden kahvilassa, jonka listalla oli aina jouluisin The Christmas Sandwich - eli yksi versio kalkkunavoileivästä. Kyseinen voileipä oli hurjan hyvää, ja tänä vuonna olen muistellut sitä niin monesti, että päätin tehdä kotiversionkin. Makumaailmassa on hieman joulua, mutta myös raikkautta, ja tuhti leipä käy lounaasta tai myöhäisestä aamiaisesta, pitäen nälän poissa monta tuntia. Alkuperäisiin aineksiin kuului myös stuffing eli kalkkunan tai kanan leipäpohjainen, yrttinen täyte, mutta minä jätin sen pois ja korvasin timjamin ja salvian lehdistä tehdyllä silpulla. Koska kyse on voileivästä, on reseptiikka hyvin summittaista, määrät tarkentuvat sen mukaan, mitä tähteitä on käytettävissä ja millaisesta täyte-leipäsuhteesta itse kukin pitää. Leiväksi sopii joko ihan tavallinen paahtoleipä, josta saa nätit kolmioleivät, tai vaikkapa sesonkiin sopiva karpaloleipä, jota on ollut parilla leipomolla valikoimissa. Ainut täyte, jonka tätä leipää varten valmistin, oli coleslaw, kaikkea muuta löytyi jääkaapista jo valmiina.

The Christmas Sandwich

pari isoa paahtoleipäviipaletta
majoneesia
dijon-sinappia
karpalohilloa
reilu siivu kinkkua
reilu siivu kalkkunaa
pari lusikallista coleslawia
salvian ja timjamin lehtiä silputtuna
tavallista tai marinoitua punasipulia (minulla oli Mama G:n reseptillä tehtyä)
silputtua jäävuorisalaattia

Paahda leipäpalat ja voitele toinen pala majoneesilla ja dijonilla, toiselle levitä nokare coleslawia. Kasaa coleslawin päälle kalkkunaviipale, karpalosoosi, salaatti, sipulit, yrttisilppu ja kinkkuviipale. Laita majoneesilla ja sinapilla voideltu pala leivän kanneksi, paina hieman kasaan ja leikkaa kolmioiksi tai kääräise paperiin ja syö sellaisenaan.



tiistai 23. joulukuuta 2014

Paahdetut pähkinät joulunaposteltavaksi


Nämä viimeiset joulunaluspäivät tuntuvat aina menevän ihan lentäen, mutta yhden joulunaposteltavan ehtii vielä laittaa jakoon, varsinkin, kun kyse on superhelposta ja yksinkertaisesta jutusta. Pähkinät ehtivät meillä usein salaperäisesti hävitä ennen kuin päätyvät varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, mutta näitä makeansuolaisia paahdettuja chilipähkinöitä - joita aika perinteisesti teen jouluna mutta toisinaan muutenkin - ilmeisesti maltettiin odottaa. Tällä kertaa käytin ihan valmista pähkinäsekoitusta, jossa oli mm. cashewia, hasselpähkinää ja pistaasia, mutta vähintään yhtä hyvin toimivat myös pekaanit ja saksanpähkinät. Pähkinöissä ei mene kuin minuutti aktiivista työtä, joten niitä ehtii hyvin tekemään vaikka useamman satsin pitkin pyhiä. Parasta pian uunista tultuaan, mutta hyvää myöhemminkin.

Paahdetut makeansuolaiset pähkinät

350g erilaisia pähkinöitä
2 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria
(ripaus savustettua paprikajauhetta)
tilkka vettä

Sekoita pähkinät ja mausteet pellillä leivinpaperin päällä. Paahda 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota pähkinät pois uunista, pirskottele päälle tilkka vettä ja sekoita vielä kertaalleen niin, että mausteet tarttuvat pähkinöiden pintaan paremmin. Laita takaisin uuniin vielä noin 15 minuutiksi tai kunnes pähkinät saavat pintaansa kauniin värin.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Hävikintorjuntaa: harissalla maustetut jämälohipihvit


Ajatus mikrossa lämmitetyistä edellispäivän paistetuista lohifileistä ei oikein houkuttanut, joten kaloille piti keksiä joku jatkojalostuskohde. Muistilokeroista löytyivät nämä lohiburgerit, joita teimme viime talvena ja joihin ihastuin ikihyviksi. Samalla ajatuksella tein nyt nämä lohipihvit, tosin nyt käytin paistettua lohta ja muutin makumaailmaa jonkun verran käyttämällä harissaa. En ollut ihan varma, miten se toimisi kalan kanssa, mutta oikein toimiva jämäruoka tuli tästäkin. Mietin, että kalalajia vaihtelemalla saisi pihviin ihan loputtomasti variaatiota, tosin en tiedä, toimisiko ihan rasvaton kala tällaisessa massassa. Joka tapauksessa, lohi, kirjolohi ja siika ovat ainakin melko varmoja valintoja. Plussaa tämä ohje saa siitä, että taikina on vikkelä sekoittaa valmiiksi eikä paistamisessakaan mene kauan, kala kun on jo valmiiksi kypsää. Ihanteellista lapsiperheen ruokaa.

Harissalla maustetut lohipihvit (kahdelle)

300g paistettua, uuni- tai savulohta
3 rkl korppujauhoa
1 dl maitoa
1/2 punasipuli
1/2 valkosipulinkynsi puristettuna
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1-2 tl harissaa
(ripsaus suolaa)
1 kananmuna

voita tai öljyä paistamiseen

1. Sekoita kulhossa korppujauho ja maito. Anna turvota hetken, ja hienonna sillä välin sipuli ja inkivääri. Sekoita kala haarukalla hienontaen massaan, lisää sipuli, inkivääri ja puristettu valkosipuli ja mausta harissalla sekä halutessasi suolalla (lisäsuolaa ei välttämättä tarvitse, koska sitä on harissassa sekä todennäköisesti kalassa). Riko massaan lopuksi kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Anna levähtää hetki.

2. Muotoile massasta käsin pullia (jotka voit litistää paistinlastalla pihveiksi, kun laitat ne pannuun). Paista pannulla öljytilkassa keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pihvien pinta saa kauniin värin.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pähkinäkanaa ja aasialaista salaattia


Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin.

Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän - eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee!

Pähkinäkana ja aasialainen salaatti (kahdelle)

1/2 kiinankaali
1/4 pienestä valkokaalista
2 porkkanaa
1 kurkku
1 punasipuli
nippu korianteria

kastike

0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl vettä
3 limetin mehu
0,5 dl sokeria
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl hienonnettua inkivääriä
3 pientä chilipalkoa

pähkinäkana

250g broilerin fileesuikaleita
tilkka öljyä paistamiseen
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl soijaa
2 rkl tummaa siirappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 limetin mehu

1. Suikaloi kulhoon salaatin ainekset korianteria lukuunottamatta. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään, sekoita salaatin kanssa ja jätä maustumaan huoneenlämpöön siksi aikaa, kun valmistat broilerin.

2. Kypsennä broilerisuikaleet kuumalla pannulla. Ota pannu sitten pois levyltä, mittaa muut ainekset pannulle ja sekoita niin, että kastikeainekset notkistuvat, sekoittuvat keskenään ja tarttuvat kanan pintaan kauttaaltaan. Jos ainekset eivät tunnu sekoittuvan kunnolla, laita pannu vielä ihan pienellä lämmöllä olevalle levylle ja sekoittele koko ajan, jottei seos pääse palamaan.

3. Sekoita salaattiin korianteri, annostele, ja jaa kanat annosten päälle. Tarjoile heti.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Piipahdus Tuomaan markkinoilla


Öisen koiranilman jälkeen lauantaipäivä valkenikin ihan kohtuullisen näköisenä, joten päätimme pukea koko perheen naparetkeläisiksi ja suunnata Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Aiempina vuosina Esplanadin puistossa pidetyt markkinathan ovat tosi perinteiset ja myyjiä on verrattain paljon. Mukana on runsaasti joulukoriste- ja käsityökauppiaita, mutta myös herkkupuoteja, jotka (surprise!) ovat minusta se markkinoiden kiinnostavin osa. Lisäksi markkinoiden ympärillä on joulukuun mittaan tarjolla jos jonkinlaista ohjelmaa ja tapahtumaa.

Ruokakojuissa myytiin pitkälti sitä, mitä odotinkin: paljon erilaisia joulukaloja, saaristolaisleipää ja muita leipomotuotteita, juustoja, erilaisia säilykkeitä, makkaroita ja palvilihoja, karpaloita, makeisia, hilloja ja sinappeja. Sellaisia tuotteita, joita on mukava antaa ruokalahjaksi, varsinkin, kun suuri osa oli peräisin pientuottajilta. Tai jos haluaa tehdä lahjansa itse, saa kojuja silmäilemällä kerättyä varmasti ideoita.

Toki markkinoilla voi myös syödä (ja anniskelualuekin löytyy), mutta meiltä se jäi väliin. Lauantaipäivän ruuhkissa sisäkahvilat olivat aika täynnä ja hyisen tuulen puhaltaessa kojujen välissä ulkotarjoilu ei niin houkuttanut. Hassua sinänsä: vaikka onkin upeaa, että katuruokatarjonta on mennyt huimasti eteenpäin viimeisen muutaman vuoden aikana, olisi tällä kertaa ihan perinteiselle, lapaset kädessä helposti syötävälle grillimakkaralle ja sinapille ollut paikkansa. Tai pahvimukista hörpittävälle hernekeitolle. Monenlaista muuta herkkua kyllä oli, lohikeittoa, hampurilaisia, delityylisiä voileipiä, gourmet-hodareita ja niin edelleen. Ja sitä makkaraakin, vähän sinappia paremmilla lisukkeilla vain.

Meidän mukaamme tarttui lopulta ruokajutuista vain pala hevosen palvilihaa ja käsityöpuolelta villakauluri, mutta mukava oli silti nauttia jouluisesta markkinatunnelmasta. Parhaimmillaan paikka on varmasti iltapäivän hämärtyessä, kun jouluvalot pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Tuomaan markkinat ovat avoinna 21.12. saakka joka päivä klo 10-19. Pukeudu lämpimästi!

P.S. Syömään menimme sitten Vanhaan kauppahalliin. Hallin keskiosassa sijaitsevan ravintola Storyn pöydät - joista ikkunan vieressä sijaitsevat olivat tosi tunnelmallisen näköisiä - olivat täynnä eikä muitakaan lastenrattaille ystävällisiä vaihtoehtoja ollut sillä hetkellä tarjolla, joten tyydyimme nappaamaan hallin perukoilta vietnamilaista ruokaa myyvältä kauppiaalta patongit. Koska hallissa on hyvin paljon kauppiaita, jotka eivät pidä ravintolaa mutta myyvät valmista ruokaa mukaan, olisi mukavaa, jos sisältä löytyisi jonkinlainen istuma-alue näidenkin paikkojen asiakkaille, varsinkin kun näin talviaikaan ei ulkopiknik oikein houkuta. Myös sellainen food court -tyyppinen ratkaisu voisi toimia (lieneekö se vain Suomessamme laillista), tarkoitan siis yhteistä aluetta, jossa olisi pöytiä ja tuoleja, jonne ihmiset voivat kiikuttaa ateriansa riippumatta siitä, keneltä se on ostettu.

torstai 11. joulukuuta 2014

Kuukauden kasvis - punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti


Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.

Ainut juju salaatissa on oikeastaan käyttää hyviä raaka-aineita. Yrtteinä laittaisin melkein mitä tahansa mistä itse tykkää, minä käytin sileälehtistä persiljaa, varsisellerin lehtiä, lipstikkaa ja korianteria, joista viimeinen kyllä meni aika muhjuksi punajuuriin pyöriteltäessä. Sekoittelin osan yrteistä punajuuriin ja jätin osan lohkoille salaattipediksi, mutta yhtä hyvin voi myös kaiken sekoittaa keskenään. Mukaan vuolin vähän Kolatun kuttucheddaria, se oli kivaa vaihtelua chevrelle tai fetalle. Ja ihan lopuksi pirskottelin päälle hieman tamperelaisen Mama's Cornerin myymää ihanaa balsamicoreduktiota, joka vie kielen mennessään vaikka sellaisenaan. Tuotteita ei ole sponssattu, mutta laitoin linkit, kun olen niihin tykästynyt. Niin ja, hunajaa voi toki lorauttaa muutaman pisaran punajuurille balsamicoreduktion sijaan.

Savupunajuuri-yrttisalaatti (kahdelle)

4 pientä punajuurta
pieni nippu lehtipersiljaa
pieni nippu lipstikkaa
pieni nippu korianteria
muutama varsisellerin lehti
2 tl balsamiviinietikkaa
1/2 valkosipulinkynsi murskattuna
mustapippuria
suolaa
loraus hyvää oliiviöljyä
pari rkl kuttucheddaria tai esim. pecorinoa murustettuna
(pieni loraus balsamicoreduktiota tai hunajaa)

1. Keitä punajuuret kypsiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita ne sen jälkeen sähkösavustimeen 7-10 minuutiksi. 

2. Punajuurten savustuessa sekoita keskenään balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita mukaan vielä oliiviöljy. Silppua tai revi yrtit karkeasti ja sekoita ne vinaigreten kanssa. Lisää mukaan savustetut punajuuret ja pyöräytä vielä sekaisin. Kaada tarjoiluastiaan, vuole tai murusta päälle kuttucheddaria tai pecorinoa ja lorauta koko komeudelle hieman balsamicoreduktiota tai hunajaa. Tarjoile heti.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Raikas omena-piparjuurikastike


Vahingossa hyvä tulee, kuten myös summamutikassa ja hetken mielijohteesta. No okei, ei nyt ihan aina, mutta tällä kertaa onnisti. Kaikki lähti siitä, kun jääkaapissa oli ihana, tuore siikafile, jolle en osannut päättää käyttöä. Graaviin? Pannulle? Uuniin? Ehdin jo päätyä viimeiseen ja olin aikeissa tehdä perinteistä tai paketoitua piparjuurikalaa, kun mieli muuttui vielä kertaalleen. Ehkä sittenkin paistaisin sen pannulla ja tekisinkin kylkeen jonkun kylmän piparjuurikastikkeen.

Tykkään raastetusta omenasta kermaviilikastikkeissa ja muissa kylmissä, kalojen kylkeen tarkoitetuissa sooseissa. Omenan kaveriksi punasipulia ja tällä kertaa, kun sitä kerran oli, piparjuurta. Ja kastikkeesta tuli ihan tosi hyvää! Vähän makeaa, vähän hapanta ja mukavan tujakkaa, ranskankerman pehmeydellä taitettuna. Paistetun siian kanssa se maistui sekä äidille että pojalle - minähän olen voimakkaan piparjuurisesta ruuasta vain onnessani, mutta yllätyksekseni omena ei ollut pudonnut kauas puusta tässä asiassa ;)

Omena-piparjuurikastike (2-3 ruokailijalle)

200g ranskankermaa
reilu puolikas omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 rkl raastettua piparjuurta tai piparjuuritahnaa (valmis tahna on miedompaa)
ripaus sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kuori ja raasta omena ja piparjuuri sekä kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua viileässä sen aikaa, kun kala paistuu.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Saaristolaisleipää joulukalenterista


Viime vuonna ihastuin kovasti Pumpkin Jamin joulukalenteriin (ja jee, sellainen aukesi tänäkin vuonna) ja erityisesti siinä olleeseen saaristolaisleivän ohjeeseen. Saaristolaisleipä oli tuolloin ollut pitkään leivontalistalla ja jouluksi sitä sitten teinkin. Leivistäni ei tullut erityisen kauniita ja jouduin esimerkiksi käyttämään rumaa foliovuokaa leipävuokana, mutta maku oli todella hyvä, joten päätin jo tuolloin tehdä leipiä myös tänä vuonna. Nyt teinkin niitä jo hyvissä ajoin ennen joulua ja ostin myös paperiset leipävuoat, joissa lopputuloksista tuli ihan leivän näköisiäkin. Kommelluksitta en kuitenkaan selvinnyt, ensin jännitin, olisiko parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut piimä vielä käyttökelpoista ja sittemmin, kohoaisiko leipä kunnolla kun en tajunnut laittaa sitä leipävuokiin kohoamaan vaan kohotin taikinakulhossa ennen vuokiin laittamista (juu, ohjekin kannattaa toisinaan lukea). Hyvin ne leivät kuitenkin kohosivat ja ennen kaikkea, maku oli yhtä hyvä jollei parempi kuin edellisvuonna. Suosittelen! 

Ohje on alla lähes alkuperäisessä muodossaan, ainoastaan hiivan määrää pienensin hieman, itselläni kun oli se yksi 50g paketti, ja se osoittautuikin ihan riittäväksi. Ohjeen suosittelema 2-4 päivän levähdysaika kannattaa käyttää, koska ainakin kaljamallas on mielestäni vielä hieman kovaa pian leipomisen jälkeen, mutta maltaat pehmenevät asuessaan muhevassa leivässä pari päivää. Leivän huono puoli on se, että se käynnistää melko välittömän himon kaikenlaisiin kalaherkkuihin, mätiin, smetanasilliin graavisiikaan... mutta kohtahan niitäkin jo saa! 

Saaristolaisleipä

1 l piimää
50 g hiivaa
3 dl tummaa siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja

Siirappivesi voiteluun:

1,5 dl vettä
0,5 dl siirappia

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi ja hiiva. Mittaa isoon kulhoon 5 dl vehnäjauhoista ja muut kuivat aineet, jätä 5 dl vehnäjauhoja vielä odottamaan. Lisää joukkoon piimäseos, sekoita, lisää loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja).

2. Kaada taikina voideltuihin (minä käytin paperivuokia, joita ei voidella) leipävuokiin niin, että noin kolmannes vuoasta täyttyy. Anna nousta leivinliinan alla puolitoista tuntia. Paista sen jälkeen puolitoista tuntia 175-asteisessa uunissa. Sekoita siirappivesi leipien paistuessa.

3. Voitele leivät siirappivedellä ja laita vielä uuniin puoleksi tunniksi. Jäähdytä leivät vuoissaan ja anna tekeytyä mieluiten kylmässä vähintään kaksi päivää. 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Bataattilaatikko


Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon.

Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää :) Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin.

Laatikkoon katsoin suuntaa-antavaa ohjetta täältä, mutta maustoin vähän sen mukaan, mitä kaapissa  oli. Reseptejä selaillessani huomasin, että monessa käytettiin myös kardemummaa, mitä en olisi ihan ekana odottanut. Itse pidin vähän perinteisemmän linjan ja menin inkiväärillä, muskottipähkinällä ja neilikalla. Laatikkoa voisi hyvin makeuttaa siirapilla, mutta minun makuuni se oli ihan riittävän makea bataatin omalla makeudella, joten sillä mentiin.

Bataattilaatikko

3 bataattia (n. 1,5 kg)
2 dl kermaa
1 kananmuna
1/2 dl korppujauhoja + n. 2 rkl laatikon pinnalle
1/2 tl kuivattua inkivääriä jauhettuna
1/2 tl kuivattua neilikkaa jauhettuna
(1/2 tl kanelia)
(2-3 rkl siirappia)
ripaus muskottipähkinää
voilastuja

1. Kuori ja viipaloi bataatit. Keitä viipaleita suolalla maustetussa vedessä n. 15 min, kunnes ne pehmenevät. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit.

2. Sekoita mukaan muut aineet pintaan tulevaa korppujauhoa ja voita lukuunottamatta. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Kaada massa voideltuun uunivuokaan, ripottele pintaan korppujauhoa ja vuole päälle muutama voilastu. Paista 175-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kuukauden kasvis - joulukuu: punajuuri

Ja niin joulu joutui... taas kerran nopeammin ja nopeammin, vastahan se äsken oli! Mutta huolimatta siitä, mitä mieltä itse olen ajan (liian) nopeasta kulusta, joulukuu on täällä taas ja sen mukana uusi kuukauden kasvis, punajuuri.

Punajuuri on oikeastaan ajankohtainen jo aiemminkin, elokuussa kypsyvät uuden sadon punajuuret ovat nimittäin aivan mahtavan maukkaita. Mutta erittäin hyvin se sopii myös loppusyksyyn ja joulunaikaan tuoden upean dramaattista väriä joulupöytään. Ja jos et pidä rosollista, ei hätää, tarkoitus on tässä kuussa nauttia myös vähän muunlaisista punajuuriherkuista. Jääkaappiin hamstrasin jo kahden kilon punajuuripussin joten täältä pesee, purppuraisia reseptejä tiedossa!