sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kuukauden kasvis - parsa: grillattu parsa-perunasalaatti



Ihan ensimmäisenä pahoittelut Kääpiölinnan Anulle saamattomuudestani (ja hitaasta vastaamisesta!), arkihaastetta lensi tähän suuntaan mutta tyydyn tällä kertaa ihailemaan toisten arkikuvia. Toki sikäli arkea kuuluu täältäkin, että suurin osa blogimateriaalistani ylipäänsä on juurikin sitä, ja hiljattain (ruoka-)arki näyttäytyi vielä yksityiskohtaisemmin ruokapäiväkirjojen muodossa.

Meanwhile, vappua odotellessa sima on laitettu käymään (jos et ole niin jo tehnyt, kannattaa laittaa viimeistään tänään), grillikausi jatkuu ja parsakausi paranee. Jälkimmäistä kahta yhdisteltiin eilen grillatuista perunoista ja vihreistä parsoista tehdyssä salaatissa, josta tuli ihan tosi hyvää. Grillaus on suosikkitapani valmistaa parsaa, eikä maku hävinnyt salaattiin, kun kastike ja muut komponentit olivat riittävän miedot. Tällainen salaatti sopisi myös vappuaan grillauksen merkeissä viettävälle - vaikka ainakaan täällä etelässä ei säätiedotus oikein suosi, harmi - ja itselleni korvamerkkasin salaatin kesän uusia perunoita ajatellen, nehän vasta hyviä grillattuna ovatkin!

Kuvat räpsin kiireellä ja hätistellen kolmea hyeenaa samalla toisella kädellä kauemmas, ei kai sitä huomaa? ;)

Grillattu parsa-perunasalaatti

10-12 vartta (1 nippu) vihreää parsaa
10 keitettyä pienehköä, kiinteää perunaa kuorineen (esim. edellisen päivän tähteeksi jääneet keitinperunat)
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl kuivattua valkosipulirouhetta
1 ruukku sileälehtistä persiljaa
suolaa
mustapippuria
pari rkl soijaa
hyvää oliiviöljyä n. 3 + 2 rkl

1. Sekoita kulhossa balsamiviinietikka, valkosipuli, suola, pippuri ja loraus öljyä. Silppua mukaan persilja. Sekoita erillisessä, pienessä kupissa soija ja saman verran oliiviöljyä grillattavien kasvisten sivelyyn.

2. Huuhtaise parsat ja napsauta niistä puumaiset kannat pois. Grillaa parsoja ja perunaa keskikuumassa grillissä välillä öljy-soijaseoksella sivellen ja käännellen. Perunoille riittää, kun ne saavat väriä, parsaa kypsytän yleensä reilu 5 min; kun parsa alkaa saada väriä ja on nähnyt grilliä molemmilta puoliltaan, sekin on valmista. Anna pottujen ja parsojen jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä.

3. Pätki parsat n. kolmeen osaan ja lohko perunat suupaloiksi. Sekoita kastikkeeseen, anna vetäytyä hetken mutta tarjoile vielä haaleana.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kuukauden kasvis - parsa: lämpimät parsa-pekonileivät


Tänä vuonna pääsiäisruuat tehtiin todella helpon kaavan mukaan; karitsan paahtopaistia simppelisti grillattuna sekä parina päivänä hyvin yksinkertaisia kalajuttuja. Pääsiäismaanantaina tilattiin pitsaa. Ihan mukavaa joskus näinkin, kauniista pääsiäiskelistä sai ainakin nauttia ulkosalla eikä ikkunan takaa keittiöstä.

Maanantai-iltana pitsojen jäljiltä alkoi kuitenkin pieni nälkä kalvaa vielä illemmalla, joten päätin toteuttaa mielessä olleen kuukauden kasvis -ajatuksen lämpimistä, pekonilla höystetyistä parsaleivistä. Jos olet parsahifistelijä ja tykkäät parsastasi mahdollisimman pelkistettynä, ei tämä ruoka kenties ole sinua varten, koska parsan ympärille tulee reilusti kermaista pekonisoossia ja juustoraastetta. Me kuitenkin tykkäsimme leivistä, emmekä kokeneet, että ainakaan pidemmältä lentäneet alkukauden parsat menisivät suuremmin niissä hukkaan. Silti, varoituksen sana, leivät olivat todella tuhteja ja rasvaisia (vaikkemme edes voidelleet niitä) enkä suosittele niiden syömistä juuri ennen nukkumaanmenoa!

Parsa-pekonileivät

1 pkt (10-12 vartta) vihreää parsaa
1 pkt (170g) pekonia
8 viipaletta leipää (meillä ruisleipää, mutta paahtoleipä olisi luultavasti paras)
2dl kuohukermaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 pieni sipuli
suolaa
mustapippuria
juustoraastetta (ykkösvaihtoehto olisi parmesan, mutta meillä oli ihan goudaa)
(voita tai margariinia leivälle)

1. Esikäsittele parsat keittovalmiiksi (napsauta esim. kanta pois) ja pilko ne kahteen tai kolmeen osaan niin, että saat suurin piirtein leivänpalojesi mittaisia pätkiä. Laita parsat kattilaan kylmään, suolalla maustettuun veteen ja kiehauta. Kun vesi kiehuu, nosta parsat pois siivilään ja kaada päälle kylmää vettä (parsan on tarkoitus vain esikypsyä, lopun kypsennyksen se saa uunissa). Parsoja odotellessa voitele halutessasi leivänpalat ja laita ne pellille leivinpaperin päälle.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja viipaloi pekoni. Raasta juusto. Kuullota sipulia hetki pannulla tilkassa öljyä, lisää sitten pekoni ja paista hetki. Pekonin ei tarvitse rapsakoitua, riittää, että se kypsyy. Lisää pannulle vehnäjauhot sekä tarvittaessa hieman lisää rasvaa (pekonista tulee sitä kyllä melkoisesti, joten tuskin tarvitset) ja kääntele sekaisin niin, että jauho saa rasvaa itseensä kauttaaltaan. Mausta mustapippurilla, lisää kerma ja sekoittele, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Jos seos jää kovin löysäksi, keittele sitä hieman kasaan, kunnes se on muhennosmaista. Lisää suolaa tarvittaessa, tosin pekoni on sen verran suolaista, että se hoitanee asian.

3. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kasaa odotellesasi leivät; lado leivälle ensin parsat, lisää päälle nokare pekonikastiketta (jos vahingossa teet toisin päin kuten me, se ei haittaa :) ja viimeistele juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes juustoraaste on sulanut ja kuplii hieman.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ruokapäiväkirja, osa 4: hävikintorjuntaa


Maaliskuun alkupuolella päätin pitää hetken aikaa ruokapäiväkirjaa nähdäkseni ja esitelläkseni, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö. Jo ihan ekasta päiväkirjasta selvisi, että noh, kaikenlaista, enkä läheskään aina jaksa nähdä vaivaa, valmistaa ruokaa suurella rakkaudella tai ainakaan miettiä, mitä ravintosuositukset aterioista ovat mieltä. Silti, sikäli mielenkiintoista puuhaa oli nähdä omat syömisensä ylöskirjattuna, että päiväkirja venähtikin usean viikon mittaiseksi.

Tämän viikon (tai siis toissaviikon, koska julkaisu tulee hieman jälkijunassa) päiväkirja on toistaiseksi sarjassaan viimeinen - huomaan, että uusia havaintoja ei ruokailuista enää oikein löydy ainakaan näin lyhyellä aikavälillä, vaan päiväkirjan tarkastelusta saatu arvo on nyt lunastettu. Tyypillistä minulle näyttää olevan, että tiettyjä korjausliikkeitä tulee tehtyä joka viikko, kun vertaa syömisiään edellisiin viikkoihin, mutta samalla jotkut hyvät asiat jäävät silloin huomiotta ja unohtuvat. Tämän viikon päiväkirjassa esimerkiksi on mukavaa, että olen verrattain ahkerasti käyttänyt tähteitä ja torjunut hävikkiä, mutta samalla sitten viikolta on lähes kokonaan unohtunut tehdä kalaruokia, joiden kanssa tsemppasin aiemmin enemmän.

Alla vielä muutama käytännön pohdinta ruokapäiväkirjan pitämisestä kiinnostuneille:

  • Miksi pidät ruokapäiväkirjaa? Jotta päiväkirja palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla, kannattaa miettiä, miksi ylipäänsä kirjaa ylös syömisiään. Esim. ruoka-aineyliherkkyyksiä kartoittavan päiväkirja poikennee tarkkuudeltaan siitä, mitä itse olen kirjannut ylös "ihan vain kiinnostuksesta" viikon ruokarakenteita kohtaan.
  • Ylläolevaan liittyen, valitse, haluatko olla kovin tarkka vai suurpiirteinen? Suurpiirteisempi tapa sopi minulle, mutta esim. kaloreiden laskijalle se ei sopisi. Tarkkaan päiväkirjaan tulisi merkitä myös juomat, leikkeleviipaleiden ja margariinin määrä, muuten syömisistä on melko vaikea tehdä johtopäätöksiä.
  • Reseptiikan kirjaamalla saa tehtyä hyvinkin tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja samalla reseptit talteen :)
  • Tee päiväkirjan pitämisestä itsellesi sikäli helppoa, että saat merkinnät kasaan - vihkoon tai sähköisesti, mikä ikinä onkaan sinulle helpointa - joka aterian jälkeen. Trust me, seuraavana päivänä saati pari päivää myöhemmin voi olla aika hankala jo muistaa, mitä söikään aamiaiseksi. Toki voi olla, että muistisi on parempi kuin minun...

Allaolevassa jälleen linkitettynä reseptit, jotka löytyvät blogista. Ajattelin, että vuoden päästä voisi olla kiinnostavaa tehdä samanlainen katsaus nähdäkseni, mihin suuntaan ruokailutottumukseni elävät, vai elävätkö minnekään :)

Torstai 3.4.
kahvi + smoothie (banaani, mango, rahka, kaura, maito)
6 perunarieskaa, voita, kinkkua, juustoa
lehtikaalinuudelit
popcornia

Perjantai 4.4.
kahvi + smoothie (banaani, sekamarjat, rahka, kaura, maito)
4 perunarieskaa, voita, kinkkua, juustoa
...ja pari lisää samaa settiä myöhemmin
grillattua kirjolohifilettä, fenkolia ja parsaa

Lauantai 5.4.
kahvi + maitoon keitetty kaurapuuro
lämpimät leivät (4 ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti)
ribsejä ja parsaa grillistä, coleslawia ja chipotle-ranskankermadippiä
popcornia ja ribsien jämät

Sunnuntai 6.4.
kahvi + smoothie (banaani, sekamarjat, rahka, kaura, maito)
lämpimät leivät: 6 (!) ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti
pannulla paistettuja broilerin reisipaloja ja caesar-salaattia
popcornia

Maanantai 7.4. 
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, kaura, maito)
maitoon keitetty kaurapuuro
hampurilaiset, jauhelihapihvi, coleslawin tähteitä, tomaattia, sipulia

Tiistai 8.4.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, kaura, maito)
kaalipata
2 palaa ruispaloja, margariinia, kinkkua, coleslawia

Keskiviikko 9.4.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito)
kaalipata
...samaa illalla
popcornia

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Vähän viiniä (ja lammasta) ennen pääsiäistä


Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa "eurooppalaiset punaviinit alle 11e" saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e).

Viiniä suositeltiin kypsän lampaanviulun pariksi, mutta me maistelimme sitä ylikypsän karitsanpotkan kera jo palmusunnuntaina, ottaen samalla vähän varaslähtöä pääsiäiseen. Potkat oli valmistettu jokseenkin tähän tapaan, mutta käyttäen mausteena mm. aprikoosia, juustokuminaa ja cayennepippuria. Valmiit potkat riivimme Nannan ohjeella valmistettujen pitaleipien sisään kera kaalisalaatin ja kastikkeiden. Potkat olivat muuten vielä parempia seuraavana päivänä, kun lämmitin riivityt lihat tilkassa sipuli- ja aprikoosisattumilla varustettua paistinlientään, ja suikaloin mukaan vielä vähän tuoretta inkivääriä. Eräänlaista nyhtölammasta - joka tuntuu olevan blogeissa tämän pääsiäisen juttu - tämäkin.

Niin ja se viini? Syrahin ja Malbecin ystävinä viini ei ollut ihan meidän suosikkimme sellaisenaan, mutta se ei liene sinänsä viinin syytä. Yksinään maistettuna viinin maut jäivät minulle jotenkin irrallisiksi, mutta se sopi hyvin ylikypsälle potkalle, eli varmasti suosituksen mukainen kypsä lampaanviulu olisikin sille juuri oikea kaveri. Perinteisemmin maustettu potka olisi varmasti myös mainio makupari viinin kanssa.

Viinin testattavaksi sponssasi Servaali Oy aiemmin mainitun Marsaana Communicationsin kautta.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kvinoaa, savukinkkua ja lehtikaalia tomaatin täytteenä - jääkaappibingon voittaja



Jos käytte kaupassa vain kerran viikossa, tiedätte luultavasti, miltä jääkaappi näyttää kauppareissua edeltävänä päivänä. Se ei ihan ammota tyhjyyttään, vaan pitää sisällään kokoelman eripariraaka-aineita. Todennäköistä on myös, että tuotteet on ostettu johonkin tiettyyn kokonaisuuteen, joka on sitten syystä tai toisesta jäänyt tekemättä, ja johon jäljellä olevat raaka-aineet eivät enää riittäisikään. Jos vielä taloudessasi asuu isännän kaltainen henkilö, joka toisinaan yllättää tuomalla kaupasta jotain tuotetta, josta hän on joko itse innostunut tai arvellut minun innostuvan, saattaa jääkaapissa tai hedelmäkorissa olla vielä bonuksena jotain ihan muuta. Minulle harvemmin tuodaan kukkakimppuja saati timantteja, mutta pelkästään viimeisen parin viikon aikana minut on yllätetty jo lehtikaalilla ja hassuilla tomaateilla. Ei tuohon voi todeta muuta, kuin että mieheni tuntee minut (vaikka en minä kukkakimppuihinkaan sylje, ihan vihjeenä vain ;).

Palatakseni asiaan, jääkaappibingossa löytyi edellämainituista syistä niitä hassuja tomaatteja ja lehtikaalia, sekä mm. savukinkkupala ja parmesankolmion jämä. En raaskinut pilkkoa hassuja tomaatteja, joten lähdin rakentelemaan niille täytettä savukinkusta ja lehtikaalista. Hiilariksi tomaatteihin pääsi kvinoaa, koska sitäkin oli kaapissa useampi paketti. Ei hassumpi bingotulos.

Kvinoalla, lehtikaalilla ja savukinkulla täytetyt tomaatit

8 pihvitomaattia
200g lehtikaalia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
300g pala savukinkkua
n. 50g parmesania
ripaus mustapippuria
ripaus oreganoa
loraus oliiviöljyä
1 dl kvinoaa
1 dl vettä

1. Huuhtele kvinoa huolellisesti kuumalla vedellä. Valmista kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan, tai jos ohjetta ei ole, seuraavaa voi käyttää "yleisohjeena": kiehauta 2dl vettä, lisää kvinoa ja keittele pienellä lämmöllä 10 min. Laita levy pois päältä ja anna kvinoan vielä hautua viitisen minuuttia, kunnes neste on imeytynyt.

2. Kvinoan kypsyessä valmistele muut raaka-aineet. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, huuhtaise ja pilko lehtikaali, suikaloi kinkku ja raasta parmesan. Kuullota sipulia, valkosipulia ja lehtikaalia hetki pannulla öljytilkassa niin, että lehtikaali pehmenee ja menee hieman kasaan. Sekoita lehtikaaliseokseen kinkku, kypsä kvinoa ja parmesan. Mausta mustapippurilla ja oreganolla sekä halutessasi suolalla.

3. Leikkaa tomaateista kanta toisesta päästä pois, mutta säästä se "hatuksi". Koverra tomaateista sisus varovasti veitsellä, tarvittaessa lusikalla auttaen. Täytä tomaatit lehtikaaliseoksella, aseta kannat hatuiksi ja asettele uunivuokaan. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Suomen paras kotiruoka -kilpailu: pekoninmitan paremmat muikkupihvit



Taannoin kolahti sähköpostiluukkuun Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kutsu Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Kilpailun ideana oli kehittää kotiruokaresepti, jossa käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkattua tuotetta.

Minä lähdin mukaan näillä muikkupihveillä, jotka ovat perinteisten silakkapihvien päivitystä vuoteen 2014: tomaattinen pekoni-yrtti-tuorejuustotäyte tuo mukavaa, savuisaa makua ja mehevyyttä ja silakan sijaan pääraaka-aineena on Puruveden muikku. Toki silakkakin on hieno kala ja sopisi tähän reseptiin, mutta dioksiinipitoisuuksien vuoksi (varsinkaan isompaa) silakkaa ei juuri suositella tietyille erityisryhmille, kun taas muikku on kaikille sopiva, turvallinen ja taatusti kotimainen vaihtoehto. Muikun perkaamista pihviksi ei kannata säikähtää; homma sujuu nopeasti, kun jutun ideasta saa kiinni. Jos olet traumatisoitunut kouluaikojen silakkapihveistä, tämä resepti saattaa olla juuri se juttu liennyttämään pelkojasi!

Reseptiin käytettyjä Hyvää Suomesta -tuotteita olivat Valion maustamaton Viola-tuorejuusto, Järvikylän tuore basilika sekä Atrian kypsä suomalainen pekoniviipale. Lisäksi tomaatti, purjo, paistoon käytetty voi sekä pääraaka-aine muikku olivat kotimaista alkuperää. Kirjoitus ja resepti on toteutettu yhteistyössä Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi:n kanssa; kisajärjestäjä tarjosi osallistujille kymmenen euroa raaka-ainekustannusten kattamiseksi.

Ruoan suomalaisuudesta

Kilpailun ohjeisiin kuului myös suoda muutama ajatus sille, mitä suomalainen ruoka itselle merkitsee. Kun puhutaan raaka-aineista, suomalaiseen ruokaan yhdistetään usein paljon lähiruoan, luomun ja sesonkisuuden kaltaisia termejä, jopa niin paljon meidän ruokainnostuneiden keskuudessa, että ne ovat alkaneet kokea pientä inflaatiota; siksi ei tee pahaa muistuttaa myös itseään termien merkityksestä, vaikka ajatukset tuntuisivat välillä itsestään selviltä.

Itselleni puhdas, tuore, sesongissa oleva raaka-aine tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että voin tehdä parempaa ruokaa. En ole koskaan joutunut karsastamaan tillilihaa, jauhemaksapihvejä tai kesäkeittoa, vaan oppinut, että mikä tahansa ruoka on hyvää, kun sen tekee huolella ja hyvistä raaka-aineista. Maut ovat parhaimmillaan ja hinta yleensä taloudellisin, kun valitsen raaka-aineita, jotka ovat sesongissa. Luomumerkintä tuotteessa puolestaan takaa minulle sen, etten joudu syömään ylimääräisiä lisäaineita, vaan ruoka on mahdollisimman puhdasta ja turvallista. Valitsemalla raaka-aineeni nimenomaan kotimaisista vaihtoehdoista tuen kotimaisia tuottajia, auttaen meidän kuluttajien mahdollisuuksia tulevaisuudessakin valita lähellä tuotettua ruokaa. Ja miksi lähituotantoa sitten? Koska tuotteen alkuperän tunteminen, jopa tuotantotilan tietäminen, tarkoittaa ainakin minulle, että tuotteella on tietty laadullinen lupaus lunastettavanaan. Luotan tuottajien ammattiylpeyteen siinä, että tuskin kukaan haluaisi tulla yhdistetyksi kehnoon tuotteeseen. Viime vuosina - kiitos valveutuneiden kuluttajien ja tuotantopuolen yhteistyön - myös tuotantoketjun läpinäkyvyys tuottajalta kauppiaalle ja kuluttajan ruokapöytään on parantunut niin, että kuluttaja voi paremmin tehdä ihan tietoisia valintoja laadukkaamman ja eettisemmän tuotteen puolesta.

Vielä parempaa tietysti on, jos ruoka ihan oikeasti tulee läheltä, vaikkapa oman maakunnan alueelta, ja pääsee nopeasti tilalta ruokapöytään kulkematta pitkiä välimatkoja. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa ihan tavallinen varhaisperuna; oletteko koskaan sokkotestanneet vaikkapa Välimereltä rahdattuja pottuja ja suomalaista, vastanostettua sisartuotetta rinnakkain? Minä olen, ja ero on huikea. Vaikka emme kaikki asu otollisesti sellaisessa paikassa, että porkkanat tuottaisi naapurin isäntä, on Suomi kuitenkin sen verran harvaan asuttu maa, että jopa pääkaupunkiseutulaisella on mahdollisuus päästä käsiksi ihan oikeaan lähiruokaan, ja vaikka kasvattaa, kerätä tai pyytää sitä itse.

Mutta mitä suomalainen ruoka sitten meidän suomalaisten ruokapöydissä merkitsee? Siihen en osaa suoraan vastata. Läskisoosin aika ei varmastikaan ole ohi, mutta enää ei ole ihan helppoa määritellä, mitä suomalainen kotiruoka on, se kun elää ja kehittyy aikamme mukana - joskus eksoottisiltakin tuntuneet pitsat, pastat ja wokit ovat nyt hyvinkin tyypillistä arkiruokaa, kun taas samaan aikaan mummojemme perinteiset kaalilaatikot ja silakkapihvit ovat myös saaneet uutta arvostusta. Makaroonilaatikot ja lihapullat taas pitävät pintansa vuodesta toiseen. Nykypäivän suomalainen kotiruoka on arkista ja juhlavaa, mietoa ja mausteisempaa, nopeaa ja hidasta. Sitä on yhtä monenlaista kuin on suomalaisia kotikokkejakin, ja jokaisessa taloudessa se ottaa oman kotinsa kasvot.

Pekoninmitan paremmat muikkupihvit (kahdelle)

300g tuoreita muikkuja
1 dl korppujauhoja (minä käytin hienonnettua hapankorppua) leivitykseen
100g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi
muutama kypsä pekoniviipale
pieni nippu basilikaa
5 cm pätkä purjoa
1/2 tomaatti
1 tl tomaattipyrettä
ripsaus sitruunapippuria
ripsaus sokeria
ripsaus suolaa
voita paistamiseen




1. Valmista täyte: sekoita keskenään tuorejuusto ja tomaattipyre. Hienonna sekaan pekoni, basilika, purjo ja tomaatti, ja purista vielä valkosipulinkynsi mukaan. Ripsauta mukaan hieman suolaa, sokeria ja sitruunapippuria.




2. Perkaa muikut fileiksi: leikkaa saksilla pää pois ja avaa vatsa sekä poista sisälmykset. Laita sitten toinen peukalo selkäruodon ja kylkilihan väliin, ja vedä peukalo kalan pyrstöä kohden selkäruotoa myöten niin, että se aukeaa "levyksi". Laita sitten peukalo selkäruodon alle toiselle puolelle ja irrota ruoto myös toiselta kyljeltä. Huom. varsinkaan pienemmissä muikuissa ei selkäruodon poistaminen ole välttämätöntä, vaikka minä ne tällä kertaa poistinkin. Jos taas satut käyttämään silakkaa, voit ostaa fileet myös valmiina. Järjestele fileet suurin piirtein samankokoisiksi pareiksi leivinpaperin päälle.

3. Levitä korppujauhot lautaselle ja sekoita niihin hieman suolaa. Pyöräytä muikkufileet korppujauhoissa, lusikoi joka toiselle fileelle nokare täytettä ja nosta joka toinen file päälle "kanneksi". Paista paistinpannulla voissa keskilämmöllä (voin tulee vaahdota) muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pihvit saavat kauniin värin.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ruokapäiväkirja, osa 3: parempaan suuntaan?

Osa meidän talouden viikkokaupoista. Mitä luulette, olisikohan tuossa tarpeeksi kahdelle aikuiselle? ;)
Pienellä viiveellä julkaisen kolmannen viikon ruokapäiväkirjani edellisen ja sitä edellisen viikon jatkoksi. Hauskaa, että kun seuraa tarkemmin syömistään, huomaa, miten tietyt asiat vain toistuvat ja toistuvat: minun ruokavalioni kulmakivet taitavat olla aamusmoothie ja lämpimät ruispalat :D

Mukavaa luettavaa ruokapäiväkirjassa tällä kertaa oli se, että kalaa tuli syötyä aika reippaasti, ja se, että hävikintorjuntaakin tuli listan mukaan tehtyä. Ainakin tortillat olivat ylijäämiä edellisen tortillakerran lätyistä, ja viillokista sain parikin ateriaa. Se, missä löytyy tsempattavaa, on ruokien määrä; kun vain osaisin mitoittaa sapuskani niin, että edellisen päivän päivällisestä jäisi useammin seuraavan päivän lounaaksi, niin ruispala-smoothiekuurini puolittuisi! Myös vihannekset näyttävät hävinneet listalta johonkin, vaikka olin ihan siinä käsityksessä, että meillä syödään kyllä vihreää päivittäin. Hmm.

Näitä päiväkirjoja tehdessäni olen myös tajunnut, että syömisensä saa kirjata todella yksityiskohtaisesti, ennen kuin niistä voi kunnon johtopäätöksiä tehdä. Vaikka olen yrittänyt listata ruokien pääraaka-aineet, eivät ne vielä erityisemmin kerro ruuan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä (sikäli kuin se nyt nykyaikana muutenkaan on mahdollista, tai ainakaan helppoa). Käytänkö täys- vai rasvatonta maitoa? Onko rahkani makeutettua? Ovatko vihannekseni luomuja vai onko niissä mahdollisesti runsaasti torjunta-aineita? Entä suolan määrä? Sen sanottuani, ei tämän harjoituksen tarkoitus ole ollutkaan tehdä ruokaremonttia, joten ei ole erityisempää tarvettakaan mennä ihan reseptiikan tasolle. Mistä tuli mieleeni, että tuttuun tapaan olen linkittänyt niiden muutamien ruokien reseptit, jotka blogista löytyvät.

Kuluvalta viikolta tulen vielä julkaisemaan ruokapäiväkirjan, sitten saa hetkeksi riittää. Mielenkiintoista olisi toistaa harjoitus vaikka puolen vuoden kuluttua ja katsoa, miltä syömiseni silloin näyttää!

Torstai 27.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, sokeri)
muikkupihvit (muikkuja, pekoni-tuorejuustotäyte)
3 vehnätortillaa, jauhelihatäyte, juustoraaste, salaatti, guacamole, salsa

Perjantai 28.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, sokeri)
maitoon tehty kaurapuuro + voisilmä
ravintolasushit

Lauantai 29.3.
kahvi + smoothie
pari leipää (ruispala, kinkku, paistettu kananmuna)
itse tehtyä sushia ja sashimia, raastesalaattia
popcornia

Sunnuntai 30.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
leipiä, paistettua kananmunaa
dumplingit possunjauhelihatäytteellä, soija-seesamidippi

Maanantai 31.3.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
lämpimät leivät 4 kpl (ruispala, kinkku, juusto)
kanaviillokki, riisi, mustaherukkasurvos

Tiistai 1.4.
kahvi + rahka ja banaani
lounasravintolan buffetlounas
pikaruokaketjun täytetty patonki

Keskiviikko 2.4.
kahvi + smoothie (banaani, puolukka, rahka, kaura, maito, sokeri)
kanaviillokin jämät
paistettua kuhaa ja purjoa, perunamuusia, herneitä

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kuukauden kasvis - huhtikuu: parsa


Ei varmasti ole mikään yllätys, että huhti-toukokuuta ei voi ohittaa ilman parsaa. Saakoon se siis kunnian olla myös huhtikuun teemakasvis. Parsakausi ei ihan vielä ole parhaimmillaan ja kaupan parsa on vielä pitkälti lennätetty Perusta, mutta nyt on jo hyvä hetki ruveta keräämään reseptejä varastoon parhaita parsahetkiä varten. Me aloitimme parsan syömisen tältä vuodelta eilen, kun valmistimme sitä suosikkitapaamme grillissä, ihan vain oliiviöljy-soijaseoksella valeltuna ja sitruunamehulla maustettuna. Itselleni vihreä versio on tutumpaa, joten nyt onkin korkea aika ottaa myös valkoinen parsa käsittelyyn! 

Johdantona vihreisiin ja valkoisiin pötkylöihin muutama muistutus parsan valinnasta ja käsittelystä:
  • Valitse parsanippu, joka on mahdollisimman napakka. Parsat saavat nitistä, kun niitä vähän hankaa toisiaan vasten, ja nuput ovat terhakat.
  • Käsittelyyn on useampia vaihtoehtoja; yksi leikkaa vähän kannasta pois ja kuorii puumaista vartta n. 5 cm matkalta, toinen taittaa parsaa ja antaa sen napsahtaa "luonnollisesta" kohdastaan, tarkoittaen, että parsa menee poikki puumaisen ja hyvän osan rajalta. Minä käytän jälkimmäistä tekniikkaa, mutta tunnustan, että joskus menee kyllä vähän vartta hukkaan, kun oikein taivuttelee...
  • Älä kypsennä yli! Parsa ei tarvitse kuin muutaman minuutin aikaa, valmistuu se sitten kattilassa, pannulla tai grillissä.

P.S. Tunnustan samalla julkisesti, että fenkolin kohdalla haasteeni epäonnistui, blogiin asti ehti nimittäin vain kolme reseptiä, vaikka useammin fenkolista kokkasinkin. Täytyy keksiä itselleen joku sopiva sakkokierros. 

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Udonit lehtikaalilla ja maapähkinöillä


Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;)

No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää!

Udonit lehtikaalilla ja maapähkinöillä (reilu annos kahdelle)

200g lehtikaalia
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
parin sentin pätkä inkivääriä
udon-nuudeleita (katso kahden hengen annos paketista, minä laitoin vielä vähän ylimääräistäkin, kun ateria muuten kevyt)
1 dl suolapähkinöitä
1/2 - 1tl chilihiutaleita
3 rkl soijaa
2 rkl kalakastiketta
tilkka öljyä paistamiseen

1. Huuhtaise lehtikaali ja pilko karkeasti. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja hienonna tai raasta inkivääri. Kuullota kaikkia kasviksia hetki pannulla tilkassa öljyä. Mausta soijalla, kalakastikkeella ja chilihiutaleilla.

2. Rouhi maapähkinät karkeaksi rouheeksi tehosekoittimessa tai käsin morttelissa. Lisää pähkinät ja nuudelit pannuun ja käännä muutaman kerran sekaisin niin, että nuudelit saavat mausteita pintaansa kauttaaltaan. Tarjoile saman tien.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kanaviillokki



Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse.

Reseptejä löytyi sekä kermaisena että ilman, mutta en ole niin hyvin perehtynyt kanaviillokin juuriin, että tietäisin kumpi on "oikein". Vaikkei sillä sinänsä ole edes väliä, arvelin, ettei ainakaan koulun kanaviillokissa mitään kermaa ollut. Ilman siis mentiin, ja reseptin nappasin Hellapoliisilta. En tiedä, oliko reseptissä käynyt painovirhepaholainen vai oliko oma pääni harvinaisen normaalin reikäinen tätä ruokaa tehdessäni, mutta ihan kuin resepti olisi vähän jättänyt tulkinnanvaraa kotikokille. No, täyttelin oikeat tai kuvitteelliset blankot mielessäni ja ihan hyvin onnistui niinkin. Suurustamisen kohdalla poikkesin hieman ohjeesta, jotta saisin varmasti sopivassa suhteessa kanaa ja soosia. Lisäksi en siivilöinyt lientä, vaan jätin siihen hieman sipulisattumia sekä porkkanan pilkottuna, toivottavasti se ei ole suuri rikos kanaviillokissa.

Viillokista tuli ihan onnistunutta, valmistaminen oli helppoa ja lopputulos luotettavaa lohturuokaa. Keitetty kana - ja tässä käyttäisin kyllä vain kanaa enkä broileria - itsessään oli aivan ihanaa, verrattain suuri määrä meni ohi kastikkeesta ja kokin suuhun. Silti, ehkä kuitenkin oma maku on hieman kehittynyt viidessätoista vuodessa, koska vähän mietoa se oli minun makuuni eikä curryjauhekaan mitään ihan järisyttäviä elämyksiä tuonut. Mutta kuten sanoin, ihan hyvää oli viillokki joka tapauksessa ja kannattaa tuota ehdottomasti kokeilla, varsinkin, jos on saanut kouluvuosina viillokkitraumoja!

Kanaviillokki

1 pakastekana
vettä
2 porkkanaa
1 iso sipuli
pari laakerinlehteä
muutama kokonainen maustepippuri
n. 3 tl curryjauhetta
n. 1 dl vehnäjauhoja
n. 1,5 dl vettä
suolaa

1. Ota pakastekana hyvissä ajoin jääkaappiin sulamaan, sekä huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen kattilaan laittoa. Huuhtaise kana (myös sisuspuolelta), laita se isoon kattilaan ja lisää sen verran, että kana juuri peittyy. Tuo vesi kiehuvaksi, kuori pinnalle kertynyt vaahto ja laske lämpötila lähes pienimmilleen. Lisää mukaan kuorittu, pilkottu sipuli ja porkkana, laakerinlehdet, maustepippurit ja suola. Keittele pienellä lämmöllä noin kaksi tuntia.

2. Nosta kypsä kana kattilasta ja anna jäähtyä hieman. Riivi sitten lihat irti luista, revi suikaleiksi (voi jättää aika reiluiksi) ja laita sivuun odottamaan. Siirrä n. litra (hieman jäähtynyttä) keitinlientä keskikokoiseen kattilaan ja mausta curryjauheella. Siivilöi halutessasi liemi, minä jätin mukaan porkkana- ja sipulisattumiakin. Sekoita vehnäjauhot n. 1,5 desilitraan kylmää vettä, ja lisää suurus liemikattilaan samalla sekoittaen. Tuo kiehuvaksi. Jos seos on liian paksua, lisää lientä vähän kerrallaan, antaen kastikkeen aina kuplia hieman välissä. Lisää mukaan kananliha ja anna kuplia pienellä lämmöllä 10-15 min.