perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ruokapäiväkirja, osa 2: kunnon kotiruokaa(ko)


Viime viikolla julkaisin ensimmäisen osan ruokapäiväkirjastani. En ole koskaan ennen sellaista pitänyt, mutta mielenkiinnosta omaa syömistäni kohtaan niin tein, ja oikeastaan homma on aika koukuttavaa. Minua kiinnostaa nimittäin aina, mitä muut syövät: kaupan kassalla kuikuilen edessäolevan asiakkaan ostoksia (anteeksi) ja mietin, mitä hän mahtaa niistä valmistaa. Ihan parasta on myös, jos osuu jonkun toisen kotiin ruoka-aikaan - enkä tarkoita nyt sitä, että tulisin itse ruokituksi, vaan sitä, että minusta on kiva nähdä, mitä toisten pöydistä löytyy. Nyt selvisi, en olekaan ainut ruokatirkistelijä - viime viikon päiväkirjaa luettiin sen verran paljon, että ilmeisesti muitakin löytyy.

Ensimmäisen viikon päiväkirjan teemana oli se, mitä ruokabloggaaja oikeasti syö niiden ruokien, joiden reseptit päätyvät blogiin, lisäksi. Toisella päiväkirjaviikolla taas huomasin kiinnittäväni huomiota siihen, voisinko tehdä vähän parempia ja terveellisempiä valintoja jokapäiväisessä syömisessäni. Ihan varmasti voisin; kun länttää kaiken syömisensä paperille (tai ruudulle) nenänsä eteen, totuus on aika karu. Ja kun mä ihan kuvittelin, että meillä tehdään kunnon ruokaa joka päivä. Eikä käytetä mitään valmisruokia, puolivalmisteitakin ihan tosi harvoin. Ja vielä harvemmin herkutellaan (mistä ihmeestä nuo kaikki popcornit, karkit ja jälkkärit tuonne ilmestyivät?). Tällaista luettavaa sain eteeni viime viikolta, reseptit tuttuun tapaan linkitettyinä:

Torstai 20.3.
2 ruispalaa + juusto + tomaatti
Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka
...ja santsikierros samasta illalla
2 ruispalaa, sipuliteemakkaraa

Perjantai 21.3.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, maito)
Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka
seesamilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette (savukala, fenkoli, kurkku, porkkana, paprika, sipuli, chili, valkosipuli-inkiväärikastike)


Lauantai 22.3.
lämpimät leivät (4 ruispalaa, juusto, kinkku, tomaatti)
rahka + banaani + vähän sokeria
kala-simpukkapata
2 viipaletta kauraleipää, sipuliteemakkaraa

Sunnuntai 23.3.
kahvi + 3 viipaletta kauraleipää, kinkku, juusto, paprika
kala-simpukkapataa
2 viipaletta kauraleipää, sipuliteemakkaraa
3 vehnätortillaa, nyhtökanaa, guacamolea, salsaa, juustoraastetta, salaatti

Maanantai 24.3.
kahvi + smoothie (banaani, mustikka, rahka, maito)
nyhtökanan jämät, guacamole, salaatti, riisi
lämmin kvinoasalaatti, raejuusto, salaatti
appelsiiniriisi (Siskot kokkaa -blogin ohjeella)
popcornia

Tiistai 25.3.
kahvi + 3 ruispalaa, oivariini, kinkku, juusto, paprika
appelsiiniriisin jämiä
tulinen kana-nuudeliwokki (broileria, pakastewokki+tuoreita kasviksia, munanuudeleita)
4 ruispalaa, sipuliteemakkaraa, 2 paistettua munaa
viimeiset appelsiiniriisit

Keskiviikko 26.3.
kahvi + 2 ruispalaa (oivariini, sipuliteemakkara, paprika), maustamaton rahka
200g irtokarkkeja (köh, palkkari)
lämpimät leivät (4 ruispalaa, kinkku, juusto, tomaatti)
pasta carbonara

Niin. Päiväkirjasta heijastuu aika paljon se, että käymme kaupassa tai tilaamme ruokaostokset vain kerran viikossa. Viikonloppuna on tullut tehtyä ihan mukavia ruokia, mutta sen jälkeen homma vähän lopahtaa siihen, etten muista kaivaa lihaa tai kalaa ajoissa pakastimesta tai että joku ostoslistalta unohtunut juttu on viikon edetessä ihan totaalisen loppu. Ja joistain päivistä näkyy selvä ajan ja inspiraationkin puute, ruispaloilla ei tule ihan sen vuoksi elettyä, että tykkäisin niistä niin kovasti. Mukavaa listalla on puolestaan se, että jämiä on näköjään tullut käytettyä ihan huolella, useista ruuista on riittänyt kahteen syömiskertaan. Lisäksi on ihan kiva, ettei tällä viikolla ole tullut tuettua paikallisia känkkylöitä tai ravintolaketjuja, vaan syötyä kotona. Viikon parhaalta maistui seesamilohi raikkaan salaatin ja inkiväärikastikkeen kera. Ihan suoraan ei tämänkertaisen salaatin ohjeeseen ole linkkiä, mutta hyvin samantyyppistä salaattia löytyy esim. tästä vanhasta kirjoituksesta

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kuukauden kasvis - fenkoli: Kala-simpukkapata


Simpukat ovat tällä kaudella jääneet meillä vähän vähälle käytölle, oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin, niitä saa kaupoista usein vain loppuviikosta, mikä rajoittaa käyttöpäiviä, kun ostan ne aina samana päivänä kuin käytän. Ja toiseksi, vaikka käsittely sinänsä on helppoa, se vaatii joksikin aikaa molemmat käteni ja haluan heti simpukat käsiteltyäni kypsentää ne - ja tällä hetkellä suosin pääasiassa ruokia, joiden valmistus ei kärsi pienistä tai suuremmistakaan keskeytyksistä.

Toisinaan on simpukoita kuitenkin saatava, ja silloin vain varmistetaan, että isäntä on apukäsiparina tarvittaessa. Viime ajat minua on - myös kuukauden kasvikseni - hengessä himottanut ajatus fenkolisesta kala-äyriäispadasta, sellaisesta reilusta yhden astian ruuasta. Pata ei kovin kauas kalakeitosta putoa, mutta yritin tehdä siitä tukevampaa, enemmän reilun kokoisia sattumia suhteessa liemeen, jonka pienehköä määrää kompensoi sitten voimakas maku. Lientä muuntelemalla saa pataan erilaisia vivahteita, harkitsin tämänkertaiselle kermaiselle liemelle vaihtoehdoksi mm. voimakkaan aniksista versiota, johon tulisi fenkolin makua korostamaan vielä tähtianista ja/tai anisviinaa. Sinappisen kermaisella liemellä ei kuitenkaan voi mennä pieleen, kun punaisen kalan ja simpukoiden kanssa pelaa, ja olin oikein tyytyväinen valintaani. Lämmitin pataa vielä seuraavana päivänä lounaaksi; perunat rupesivat silloin olemaan jo melkoista muhjua, mutta kokonaisuus oli oikeastaan vielä parempi, kuin ensimmäisellä syömiskerralla - hajonneet perunat paksunsivat liemen chowder-tyyliseksi, ja padan makuaineet, kala, simpukat, tilli ja fenkoli olivat tehneet työnsä ja levinneet keitokseen kauttaaltaan.

Kala-simpukkapata

n. 500g pala nahatonta kirjolohifileetä
700-800g simpukoita (kilon pussi putsattuna)
2 fenkolia
6-8 perunaa
2 porkkanaa
1 iso sipuli
1 lasi valkoviiniä
2-3 dl hyvää kalalientä
2 dl kermaa
1 rkl dijon-sinappia
nippu tilliä
valkopippuria
(suolaa)
tilkka öljyä

1. Kuori ja pilko perunat, porkkanat ja sipuli ja viipaloi fenkoli. Kuullota porkkanaa ja sipulia hetki öljytilkassa ison padan tai kattilan pohjalla, lisää sitten fenkoli ja kuullota vielä hieman. Lisää perunat, valkoviini ja kylmä kalaliemi ja tuo kiehuvaksi. Putsaa simpukat ja paloittele kala odotellessasi.

2. Kun liemi kiehuu kunnolla, lisää valkopippuri ja tarvittaessa suolaa. Lisää putsatut simpukat pataan, kääntele hyvin sekaisin ja anna muhia korkealla lämmöllä kannen alla pari minuuttia. Lisää sitten pataan kala, kerma ja dijon-sinappi. Kun pata alkaa jälleen kuplia, ota se pois liedeltä, silppua mukaan tilli ja tarjoile heti.




lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka


Ilmeisesti joskus voi käydä niinkin katalasti, että pekonipaketti uhkaa vanhentua jääkaapissa. Koska sellainen ei tule kuuloonkaan, oli alun perin pinaatti-vuohenjuustopastaksi aiottuun tekeleeseen ihan pakko ujuttaa myös se paketillinen pekonia. Se ei kuitenkaan mitenkään huonontanut pastaa, päinvastoin, turhaan ei sanota, että pekoni tekee kaikesta parempaa. Vuoasta tuli muutenkin aika hyvää, ja myös hyvin tuhtia, kunnon lohturuokaa kepeän vihreästä väristä huolimatta.

Olisin mieluusti käyttänyt vuokaani tuoretta pinaattia, mutta sellaista ei ollut kaupassa saatavilla tällä kertaa. Nyt sekoitin pakastepinaattikuutiot suoraan kastikkeeseen, mutta tuoreen olisin käyttänyt pannussa pekonin ja sipulin kanssa ja sekoittanut pastaan sellaisenaan, ja tehnyt kastikkeen ilman pinaattia. Kokeilin tällä kertaa tehdä kastikkeen ihan vaan paistinpannulla, jotta säästäisin vähän tiskissä. Onnistui hyvin, joskin helpommalla olisin päässyt kunnolla korkealaitaisella pannulla ;)

Pinaatti-pekoni-vuohenjuustopastavuoka (neljälle reilulla santsivaralla)

kuuden hengen annos pastaa (katso paketin mukainen määrä)
300g pekonia
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 pussi tuoretta tai pakastepinaattia (pakastepussin paino 150g)
300g vuohenjuustoa (minä käytin 1,5 Sainte Maure -pötköä)
1 l maitoa
1 dl vehnäjauhoja
50g voita
kourallinen juustoraastetta (minä raastoin arkiset polarin jämät laatikkoon)
1-2 rkl hunajaa
(ripsaus suolaa)
mustapippuria

1. Voitele uunivuoka. Keitä pasta puolikypsäksi (katso keittoaika paketista ja puolita se) ja kaada se vuokaan. Pastaa odotellessa kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, suikaloi pekoni ja paista kaikkia kolmea hetki pannulla. Pekonin ei tarvitse ruskistua, kunhan hieman kypsyy ja sipulit kuullottuvat. Sekoita pekoniseos pastan joukkoon. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Kuutio vuohenjuusto valmiiksi odottamaan.

2. Valmista kastike: sulata korkealaitaisella paistinpannulla miedohkolla lämmöllä voi ja sekoita siihen jauhot. Älä anna ruskistua. Kaada mukaan maito vähän kerrallaan ja tuo kiehuvaksi samalla koko ajan sekoitellen. Kun seos kuplii, lisää vuohenjuusto, pienennä lämpöä ja anna vuohenjuustopalojen sulaa hieman. Lisää pakastepinaattikuutiot ja anna niidenkin sulaa edelleen sekoitellen. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa

3. Kaada juusto-pinaattikastike pastaseoksen päälle ja kääntele tarvittaessa sekaisin niin, että pasta saa kastiketta kauttaaltaan ylleen. Raasta pintaan hieman juustoa ja paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuuttia, kunnes pastavuoan pinta on kauniin kullanruskea.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ruokapäiväkirja, osa 1 - mitä ruokabloggaaja oikeasti syö?

Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti. 

Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 - jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta - niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo.  Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana ;)

Koska sain tämän ajatuksen kesken viime viikon eikä itsehillintäni riittänyt odottamaan maanantaita, kulkee tämä ensimmäinen päiväkirja nyt torstaista keskiviikkoon. Laitoin listalta linkit resepteihin niiltä osin, kun reseptejä löytyy.

Ruokapäiväkirja, viikko 1:

To 13.3.

kahvi + smoothie (banaani, puolukka, kaura, rahka, maito + 1 rkl sokeria)
lämpimät leivät (4x ruispala, oivariini, kinkku, juusto, tomaatti)
lammas-kaalikääryleet 7 kpl, puolukoita

Pe 14.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
lammas-kaalikääryleet 3 kpl + pari leipäviipaletta (oivariini, leikkele)
pihvi, maustevoi, wokatut kasvikset, raejuusto-smetanatahna, maalaisranskalaisia
pari leipää + leikkele

La 15.3.

kahvi + 4 viipaletta paperipussileipää (ehkä kaura-pellavasellaista), margariini, juusto, kokolihaleikkele
1/4 pizza
1 broilerinkoipi, avokadosalaattia

Su 16.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito + 1 rkl sokeria)
4 karjalanpiirakkaa + juusto, kinkku, margariini
paahtopaisti, lohkoperunat uunissa, smetananokareella höystetty kasviswokki + riisivanukas kaalikääryleriisin jämistä

Ma 17.3.

kahvi + smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
pastasalaatti paahtopaistin jämistä
lämpimät leivät (4 x ruispala, margariini, juusto, kinkku, tomaatti)

Ti 18.3.
smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
2 leipää (ruispala, tomaatti, margariini), keitetty muna
broilerin rintafile, vihannes-riisiwokki, fenkoli-appelsiinisalaatti
2 leipää (ruispala, tomaatti, margariini), popcornia

Ke 19.3. 
smoothie (banaani, mustikka, kaura, rahka, maito)
kaupan maksalaatikko + puolukoita
pulled pork -hampurilaisateria kauppakeskuksen ketjuravintolassa

popcornia

Ja kootut selitykseni analyysini päiväkirjasta? Silmiini pisti ainakin se, ettei edellisen viikon aikana tehty kertaakaan kalaa. Siihen löytyykin ihan looginen syy, kaupassa, jossa hoidimme viikon ruokaostokset, ei ollut riittävän tuoretta kalaa ja vakuumikaloista en erityisemmin välitä. Saatan olla jonkun mielestä kalasnobi, mutta minusta taas kuluttajan tehtävä on äänestää jaloillaan (ja mielellään tietysti kertoa kauppiaalle, miksi), jos ei saa riittävän hyvälaatuista tuotetta. Miksi maksaa huonosta? Joka tapauksessa, tästä ravitsemussuositusten vastaisesta kalaboikotista pääsemme eroon ensi viikolla, kun ostamme kalat eri paikasta.

Toinen vähän yllättävä juttu on, että syön usein vain kolme kertaa päivässä. Olin ihan varma, että syön (ainakin) viidesti, mutta nähtävästi en sitten kuitenkaan :) Lisäksi huomasin, että näköjään viime viikolla on ollut selvästi tiettyjä teemoja: verrattain paljon naudanlihaa, paljon kotimaisia perusmakuja, paljon (lämpimiä) voileipiä, smoothieta aamiaiseksi melkein joka päivä. Kasviksia on, mutta voisi olla paljon enemmänkin, varsinkin raakana. Asiaa mietittyäni tulin ajatelleeksi, että minulla taitaa olla vähän tuollainen tyyli: yhdellä viikolla syödän paljon lihaa, seuraavalla paljon kalaa, kolmannella paljon kasviksia, neljännellä paljon aasialaista. Smoothieita syön muutaman viikon putkeen kunnes mieli alkaa tehdä aamupuuroa, sitten syön puuroa, kunnes taas kyllästyn.

Kaiken kaikkiaan arvelen, että ruokailumme on hyvin, hyvin tavallista, sellaista keskivertoperheen ruokailua. Jatkan mielenkiinnosta päiväkirjailua vielä ainakin toisen viikon, palataan asiaan siis ensi viikolla!


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kuukauden kasvis - fenkoli: Fenkoli-appelsiinisalaatti


Foodgawkerissa fenkoli-inspiksiä etsiessäni huomasin, että ihan ylivoimaisesti yleisin fenkolinkäyttötapa näytti olevan fenkoli-sitrussalaatti. On täällä joskus ennenkin tehty sitrus-fenkolisalaattia, mutta halusin nyt tehdä salaatin ihan yksinkertaisimman kautta. Käytin tällä kertaa valmistukseen pelkkää appelsiinia ja jätin pois kaiken "ylimääräisen", vain fenkolia, appelsiinia ja kastike. Parasta tämä olisi lohen kanssa, mutta maistui keväisen raikkaalta ja hyvältä myös broiskun fileiden parina.

Sinapin käyttö kastikkeessa epäilytti, mutta se olikin yllättävän toimiva yhdistelmä fenkolin kanssa. Jos sinulla on tuoretta minttua, kastike hunajasta ja tuoreesta mintusta on varmempi, yhtä lailla herkullinen vaihtoehto.

Fenkoli-appelsiinisalaatti (kahdelle)

1 fenkoli
1 pieni appelsiini
ripsaus suolaa
ripsaus mustapippuria

kastike

1 tl dijon-sinappia
1 tl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
n. 3 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Viipaloi fenkoli ja appelsiini mahdollisimman ohuelti tarjoiluastiaan. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset öljyä lukuunottamatta ja valuta öljy lopuksi kastikkeeseen ohuena nauhana samalla sekoittaen. Kaada kastike salaatin päälle, mausta suolalla ja pippurilla ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Yllättävän hyvät kaalikääryleet



Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään - ainakaan ensimmäistä kertaa - kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä - mummojeni bravuureista - jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi.

Oppitunti numero 1: Harkitse ylläolevaa, äläkä edes aloita. No mutta minähän aloitin, vaikka oppitunti numero 2tarkista, että kaikki tarveaineet löytyvät huushollista, oli hoitamatta. Ei se mitään, ohrasuurimot voi toki vaihtaa riisiin. Matka jatkui, vaikka kaalin kannan kovertaminen oli odotettua haastavampaa. Olisiko olemassa sellaista, kuin kaalipora, jolla uusavuton saisi kannan poistettua ilman, että oheistuotteena valmistuu ihmisnakkeja? Mutta, oppitunti numero 3älä rupea keittelemään kaalia ja riisiä sillä oletuksella, että lapsesi käy päiväunille kuten kuvittelet hänen käyvän. Juuri, kun kaali alkoi olla kiehumispisteessä, totesin parhaaksi lähteä nukuttamaan ihmispoikasta vaunulenkille. Kokkauksen pariin pääsin palaamaan kolmisen tuntia myöhemmin, kun lenkin jälkeen piti vielä syödäkin, sekä äidin että lapsen. Kaali oli hieman pehmennyt päältä ja sain ensimmäiset lehdet poistettua heti, sitten jatkoin keittelyä. Riisi oli jäänyt raa'aksi joten lisäsin siihenkin vettä ja keitin kypsäksi.

Tämän jälkeen kokkaaminen sujuikin jonkin matkaa ihan hyvin, sain kunnialla irrotettua kaalinlehdet ja valmistettua täytteen ihmispoikasen seuratessa toimitusta vieressä. Vasta kääryleitä rullatessa alkoi ilmapiiri hieman kiristyä, mutta onneksi rullaaminen sujui vikkelästi, lukuunottamatta oppituntia numero 4: kääryleet eivät mahdukaan voitelemaani uunivuokaan. Lillukanvarsia, who cares. Ennen kääryleiden pääsyä uuniin sain kuitenkin vielä kertausta oppitunnista numero 2: kas, ei meillä olekaan siirappia. Pikainen tekstari kaupassa olevalle isännälle ja kääryleet uuniin, no problem. Ohjeet neuvovat voitelemaan kääryleet siirappivedellä aluksi, mutta kai asian voi korjata myöhemminkin. Oppitunti numero 5: Ei voi, jos isäntä ei muista tekstariasi ja tulee kaupastakin vasta puolitoista tuntia viestisi jälkeen. En antanut tämän pienen takapakin häiritä, vaan sivelin kokeeksi hieman hunajaa puoliin kääryleistä. Tämän jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut, vaan kääryleet saivat rauhassa valmistua uunissa. Ehkä olisin voinut kuitenkin huomioida, että uunivuokaa kannattaa käsitellä pannulapuilla, ei paljain käsin.

Mutta hei, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jonkun ihmeen kaupalla kääryleet antoivat paljon töhöilyäni anteeksi ja niistä tuli kuin tulikin hyviä! Onneksi niin, koska juuri ennen niiden valmistumista (kello oli vähän vajaa 22) minulta nousi jo savua korvista, olisin saattanut ruveta syöksemään tulta, jos kääryleet olisivat olleet pahoja. Myönnän, että siirappia ne jäivät kaipaamaan - hunaja ei mitenkään häirinnyt osassa kääryleitä mutta ei se myöskään juuri tuonut makua - ja olisivathan ne voineet valmistua vähän aiemmin, mutta illan päätteeksi söimme niitä isännän kanssa ison kasan hyvällä ruokahalulla. Siispä uskallan jakaa ohjeenkin, se on oikein toimiva kun vaan välttää minun kohtaamani karikot :)

P.S. Jos kaalin ydintä tai täytettä jää yli, jämistä saa vaikka kaalipiirakan seuraavana päivänä :)

Kaalikääryleet (n. 20 kpl)

1 suurehko kaali
500g karitsan jauhelihaa
n. 1,5 dl puuroriisiä
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
0,5 tl meiramia
mustapippuria
suolaa
2-3 rkl siirappia
1-2 dl vahvaa lihalientä
vettä
voita ja/tai öljyä
(1-2 dl kermaa)

puolukkasurvosta tarjoiluun

1. Koverra kaalista kanta ja osa kovaa ydintä pois. Kaalin jääminen hieman ontoksi sisältä nopeuttaa sen kypsymistä. Huom. Jos kova kanta on kuitenkin hankala kovertaa ilman järeitä aseita, ei se ole mitenkään välttämätöntä, riittää kun leikkaat vain kannasta viipaleen pois.



2. Kiehauta kaali isossa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Kun kaali on kiehahtanut, jatka keittämistä keskilämmöllä irrota siitä lehtiä varovasti keittiöpihdeillä sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Auta tarvittaessa leikkaamalla veitsellä lehti irti kaalin kannasta. Ohenna irrotettujen lehtien lehtiruotia veitsellä niin, että lehtiä voi kääriä rulliksi. Säästä keitinliemi ja hienonna ylijäävästä kaalinytimestä kourallinen-pari täytteen pohjaksi.



3. Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Sekoita sitten jauheliha, kaalihake, sipuli ja riisi kulhossa. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Lisää kaalin keitinlientä, kunnes täytteen koostumus on löysähkö. Mausta pippurilla, meiramilla ja suolalla, sekä halutessasi pienellä määrällä siirappia.

4. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Levitä kaalinlehdet työtasolle, jaa täyte nokareina lehdille ja rullaa lehdet paketeiksi. Nosta paketit voideltuun, laakeahkoon uunivuokaan (esim. lasagnevuoka) saumapuoli alaspäin (mieluiten yhteen kerrokseen, ei päällekkäin). Sekoita siirappi noin 0,5 desilitraan lämmintä vettä ja voitele kaalikääryleet seoksella. Vuole vielä muutama voilastu kääryleiden pintaan. Laita kääryleet uuniin ja paista 225 asteessa, kunnes niiden pinta saa kauniin värin. Ota kääryleet sitten uunista ja kaada niiden päälle lihalientä ja kaalin keitinlientä sen verran, että kääryleet peittyvät n. puoliksi. Jos haluat, kaada päälle myös hieman kermaa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja anna kääryleiden kypsyä vielä noin puolitoista tuntia, välillä liemellä valellen. Lisää lientä tarvittaessa vuokaan.Tarjoile puolukkasurvoksen ja vaikkapa perunamuusin kera.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kuukauden kasvis - fenkoli: lohi-fenkolilaatikko



Aloitetaan maaliskuun teemakasviksen fenkolin käyttö reseptillä, joka on jäänyt roikkumaan to-do -listalle pidemmäksi aikaa, nimittäin syksyllä Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 6/2013 bongatulla lohi-fenkolilaatikolla. Ilmeisesti en ole ainut, koska huomasin Uneliaan kokin tehneen samaista laatikkoa ihan hiljattain :)

Laatikon resepti on mukavan arkisen oloinen ohje olematta silti tylsä (vaikka tunnustettakoon, että tylsyyskin on minusta usein ihan jees). Harvemmin tulee myöskään kokattua - leipominen poislukien - reseptiä käyttäen, olen huono seuraamaan ohjeita ja yleensä käytän reseptejä enemmän inspiraationa, onnistuen sitten vaihtelevalla osumatarkkuudella ;) Tällä kertaa siis mentiin kuitenkin reseptin mukaan, ja lopputulos oli hyvä. Vaikka suhteessa suureen pottumäärään ei käytetä kuin yksi fenkoli, se maistuu mukavasti laatikossa ja tekee siitä todella mehevän. Fenkolinsiemenet korostavat makua entisestään.

Laatikkoni jäi ehkä himpun verran vetiseksi, veikkaan käyttäneeni vähän huonoa perunalajiketta tarkoitukseen, tai sitten asiaan vaikutti se, että laatikkoni joutui odottamaan jääkaapissa muutaman tunnin uuniin pääsyä. Niin tai näin, se ei erityisemmin haitannut eikä toivottavasti estä ketään laatikkoa kokeilemasta. Toinen muutos reseptiin on, että käyttäisin ehkä hieman ohjetta enemmän suolaa, minusta perunat olisivat hyötyneet suolaripsauksesta suolatun kermamaidon käytön lisäksi. Mutta se onnistuu toki lautasellakin, meitä kun on suolan kanssa niin moneen junaan.



Lohi-fenkolilaatikko (neljälle)

400g lohifilettä
1,2 kg perunoita
1 fenkoli
5-6 maustepippuria morttelissa murskattuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl tilliä silputtuna

kermamaito

2 dl kermaa
4 dl maitoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl fenkolinsiemeniä morttelissa murskattuna
2 rkl tilliä silputtuna
1/4 tl valkopippuria

1. Poista lohifileestä nahka ja ruodot ja viipaloi poikittaissuunnassa n. 1/2 cm viipaleiksi. Asettele viipaleet leikkuulaudalle, ripottele päälle suola, maustepippuri, sokeri ja tilli, ja peitä leivinpaperilla. Aseta päälle leikkuulauta painoksi ja jätä odottamaan, kun valmistelet muut ainekset.

2. Kuori perunat ja viipaloi ne sekä fenkoli mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele laakeahko uunivuoka ja lado pohjalle puolet perunoista. Halutessasi ripsauta perunakerroksille hieman suolaa. Lado päälle lohiviipaleet ja fenkoli, sekä viimeiseksi loput perunat. Sekoita kermamaidon kaikki ainekset keskenään ja kaada lohilaatikon päälle. Paista uunissa n. 1,5 tuntia ja anna vetäytyä hetken ennen tarjoilua. 



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vuohenjuustopasta


Arkiruoka valmistuu vikkelästi ja viikonloppuna kokataan pitkän kaavan mukaan, eikö?

Ei! Kun toistaiseksi vietän arkipäivät kotioloissa, saan kokata pitkin päivää mikä päivä tahansa ihan sydämeni kyllyydestä. Ja se on ihanaa. Toki tiedostan kuinka onnekas olen, ennemmin tai myöhemmin vaihtuu kotiarki minullakin toimistotyöläisen arkeen. Mutta niin kauan kun saan olla kotona, en näe ihmeempää syytä siihen, miksi juuri viikonloppuruokien pitäisi olla pitkän kaavan mukaan valmistettuja (tietysti ne saavat sitä olla, mutta ei ole pakko). Kun aika ei viikonvaihteessa mene kokkaamiseen, vapautuu sitä enemmän muihin, koko perheen puuhasteluihin. Ja jos aika on rahaa, minusta sellainen aika on suoranainen aarre.

Pahaa ruokaa ei kuitenkaan viikonloppunakaan tarvitse syödä, vaikka tekeminen olisikin vähän vikkelämpää. Eilinen aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetty vuohenjuustopasta oli siitä hyvä esimerkki; valmistus kesti juuri niin kauan, kuin pastalta otti kypsyä, mutta lopputulos oli täynnä makua. Reseptin juju on hunajassa - se ei erityisemmin valmiissa pastassa maistu, mutta makua testaillessa huomasi ison eron pastassa ennen ja jälkeen hunajan. Hyvää!

P.S. Tottahan tätä saa sitten tehdä viikollakin, jos aika on silloin enemmän kortilla :)

Vuohenjuustopasta (kahdelle)

300g chevreä (minä käytin puolitoista Sainte Maure -patukkaa)
2 dl kermaa
5-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl hunajaa
2 hengen annos hyvää pastaa, muoto on vapaa (minä käytin penneä)
suolaa
mustapippuria
parmesanraastetta tarjoiluun
oliiviöljyä tai aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä paistamiseen

1. Laita pastavesi kiehumaan. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetkinen pannulla öljyssä. Sipulien kuullottuessa hienonna vielä tomaatit ja murusta vuohenjuusto valmiiksi odottamaan.

2. Laita pasta kiehuvaan veteen ja keitä pari minuuttia alle paketin antaman ohjeajan. Pastan mentyä tulille lisää pannulle kuullottuneiden sipulien joukkoon kerma, vuohenjuusto, hunaja ja tomaatit. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Anna kuplia pienellä lämmöllä hieman sekoitellen. Valuta pasta ja kaada se pannuun kastikkeen kanssa. Kääntele sekaisin ja anna muhia pienellä lämmöllä pari minuuttia, kunnes pasta on sopivan al dente. Annostele, raasta päälle parmesania ja tarjoile.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kuukauden kasvis - maaliskuu: fenkoli


Kuukauden kasvis -kampanja jatkuu maaliskuussa fenkolilla. Valitsin fenkolin, koska sen käytön suhteen olen ns. myöhäisherännäinen, en ikinä saanut siitä oikein mitään irti kunnes pari vuotta sitten tykästyinkin siihen kovasti. Käyttörepertuaarini kaipaisi kuitenkin laajentamista, joten tässäpä oiva tilaisuus haastaa itseään fenkolin käyttöön.

Entisestään tiedän jo, että fenkoli on erityisen ihanaa grillattuna, kuten tässä arkistoista kaivetussa lohi-fenkolisalaattireseptissä. Mutta mitä muuta siitä voikaan saada aikaan? Se selviää maaliskuun aikana!


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pekonilla höystetty linssikeitto


Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina ;) Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia...

P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin.

Pekonilla höystetty linssikeitto (kahdelle, santsivaralla)

4 dl oransseja linssejä
1l hyvää kasvis-, kana- tai lihalientä
n. 10 cm pätkä purjoa
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 palsternakka
pala mukulaselleriä
150g (tai 1 pkt) pekonia
mustapippuria
(suolaa)

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Silppua sipuli ja valkosipuli, suikaloi purjo, kuutioi selleri, porkkana ja palsternakka ja kuullota niitä hetki öljyssä paksupohjaisessa kattilassa. Lisää liemi ja kiehauta. Lisää linssit ja keittele pienehköllä lämmöllä kypsäksi (tarkista paketista keittoaika, yleensä n. 10 min), keitto saa hieman puuroutua. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

2. Suikaloi pekoni. Paahda suikaleet pannulla rapeaksi ja ripottele keiton päälle. Lisää pintaan halutessasi myös esim. krutonkeja ja parmesanlastuja. Tarjoile heti.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Härkää hännästä


Ihminen osaa kyllä olla melkoinen tuuliviiri, tai ainakin minä osaan. Olin jo pitkällä keittelemässä häränhäntiä hiljalleen sopaksi, kun mieli muuttui. Haluankin uunissa paistettua häränhäntäpaistia. Ja jossain lempeän yrttisessä liemessä, kiitos. Mikäs siinä. Ongin jo kypsät, luusta irtoavat häränhäntäpalani  kattilasta uunivuokaan, lappasin vähän keitinlientä päälle, kaadoin mukaan purkin tomaattimurskaa sekä mausteita, ja tuuppasin vuoan uuniin. Muutamaa tuntia myöhemmin kauhoin ihanan meheviä lihoja tomaattisesta kastikkeestaan pastan seuralaiseksi.

Mitä tästä opin? Luultavasti en mitään, mutta ehkä sen, että häränhäntiä voisi ostaa vähän useammin (en kehtaa edes sanoa, milloin olen niitä viimeksi tehnyt), niin ei tarvitsisi alkaa kesken kokkauksen sekoilemaan. Sikäli hyviä hännistä tuli kuitenkin, että kehtaa laittaa reseptin ylös :)

Tuuliviirin häränhännät

n. 1,5 kg häränhäntäpaloja
2-3 sipulia
2 isoa porkkanaa
n. 100g pala mukulaselleriä
n. 15 cm pätkä purjoa
n. 1,5l vettä
suolaa
muutama maustepippuri
pari laakerinlehteä
voita ja/tai öljyä ruskistukseen

uuniin lisäksi:

1 prk tomaattimurskaa
pari ripsausta sokeria
mustapippuria
pieni nippu timjamia
2-3 valkosipulinkynttä
mustapippuria

1. Kuori sipulit, porkkana (jos haluat, minä yleensä jätän liemeen kuorimatta) ja selleri ja paloittele ne karkeasti. Putsaa ja viipaloi purjo. Ruskista häränhäntäpalat öljyssä isossa kattilassa, lisää vihannekset ja anna kuullottua hieman. Lisää suola, laakerinlehdet ja maustepippurit. Kaada päälle vesi, tuo vielä kiehuvaksi ja pienennä lieden lämpötila sitten pienimmilleen. Keittele hymyillen viitisen tuntia tai vaikka yön yli.

2. Nosta lihanpalat varovasti liemestä uunivuokaan. Kauho päälle lientä ja sattumia sen verran, että lihat peittyvät n. puoliksi. Lisää mukaan tomaattimurska, sokeri, mustapippuri, valkosipulinkynnet ja timjami ja kääntele sen verran, että liemi ja tomaatti sekoittuvat. Paista 120-130 -asteisessa uunissa kolmisen tuntia. Kääntele lihoja ja valele niitä kastikkeellaan pari kertaa paiston aikana.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kuukauden kasvis - tomaatti: meidän huushollin luottobolognese


En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan.

Pasta bolognese eli spagbol on kuitenkin melkoinen tomaattiklassikko, joten pääsköön se mukaan viimeiseksi tomaattireseptiksi, huolimatta siitä, että yleensä teen sen ihan tomaattipyreestä. Kastikkeen voi valmistaa myös pitkän kaavan mukaan ja suuremmalla pieteetillä, mutta maistuvaa arkiruokaa saa ihan yksinkertaisistakin aineksista. Meillä tyypilliseen, todennäköisesti sangen vääräoppiseen versioon, käytetään naudan sijasta maukasta (ja rasvaista...) possun jauhelihaa, savupaprikaa, chiliä ja paljon valkosipulia. Kastikkeen valmistuksen voi aloittaa, kun laittaa pastaveden tulille, jolloin soosi on valmista yhtä aikaa pastan kanssa.

Tämä viimeinen tomaattiresepti venähti nyt maaliskuun puolelle, anteeksi. Eilisiltana en vain enää venynyt kirjoittamaan yhtään koherenttia lausetta. Ensi viikolla paljastuukin sitten, mikä on maaliskuun kasvis!

Arki-illan bolognesekastike

400-500g porsaan jauhelihaa
1 suurehko sipuli
1/2 tuore paprika
1 porkkana
2-3 valkosipulinkynttä (tai enemmän :)
80g tomaattipyrettä
n. 2 dl vettä
1 rkl soijaa
1 tl savupaprikaa
1/2 tl chilihiutaleita
n. 1 tl sokeria
mustapippuria
suolaa

(spagettia kaveriksi ja parmesania tarjoiluun)

1. Hienonna sipulit, paprika ja porkkana. Kuori valkosipulinkynnet valmiiksi. Kuullota sipulia ja porkkanaa paistinpannulla muutama minuutti. lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää vielä paprika ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Mausta soijalla, mustapippurilla, savupaprikalla ja chilihiutaleilla.

2. Lisää tomaattipyre ja sekoita. Lisää desi tai pari vettä niin, ettei pyre jää aivan tönköksi (kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse muuttua löysäksi, vaan jauheliha saa sitoa sen suurimmaksi osaksi). Lisää sokeria sen verran, että tomaattisoseen hapokkuus taittuu (tarkka määrä riippuu pitkälti omasta maustasi ja käyttämästäsi soseesta) ja lisää vielä suolaa tarvittaessa. Anna muhia hetki pienellä lämmöllä, kunnes pasta on kypsää.