torstai 31. lokakuuta 2013

Oodi uunipuurolle


Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa - olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :)

Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa.

Uunipuuro

2 dl ohrasuurimoita
1,4 l maitoa
ripsaus suolaa
(pieni nokare voita paistoastian voiteluun)

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Voitele uunivuoka. Kaada vuokaan maito ja ohrasuurimot ja ripsauta päälle hieman suolaa. Paista puuroa uunissa noin kolme tuntia, ja anna levähtää hetki ennen tarjoilua.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Harmaan syysaamun piristysaamiainen


Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin.

Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä "luonnostaan", ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa'at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan.

Pekoni-avokado-uppomunakerrosleivät (kahdelle)

6 viipaletta täysjyvä- tai hiivaleipää
8 viipaletta pekonia
1 kypsä avokado
1 tomaatti
1/2 punasipuli
voita tai margariinia
2 munaa
muutama tippa tabascoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1-2 rkl viinietikkaa uppomuniin

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Viipaloi sipuli, tomaatti ja avokado. Sipaise leiville voita tai margariinia ja laita ne hetkeksi uuniin paahtumaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Leivät ovat valmiit, kun ne saavat hieman väriä.

2. Kuumenna paistinpannu, paista pekoniviipaleet rapeiksi ja imeytä valmiista viipaleista rasvaa hetken talouspaperin päällä. Laita kattilaan noin litran verran vettä kiehumaan uppomunia varten. Ota paahtuneet leivät viimeistään tässä kohtaa uunista ja nosta neljälle viipaleista avokadoa, pekonia, tomaattia ja sipulia. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. Kasaa leivistä kolmen kerroksen leivät niin, että jokaiseen tulee kaksi täyteviipaletta ja yksi täytteetön viipale "kanneksi".

3. Kun vesi kiehuu, kaada sinne halutessasi viinietikka ja valmista uppomunat. Vesi ei saa poreilla liikaa, mutta sen tulee kiehua, muuten munat hajoavat veteen. Riko yksittäinen muna ensin esim. juomalasiin tai keittokauhaan. Sekoita veteen sitten kauhalla tai lusikalla "pyörre", ja kaada muna varovasti lasista pyörteen silmään. Pyörre auttaa pitämään munan kasassa. Anna kypsyä 3-4 min ja nosta varovasti reikäkauhalla kattilasta kerrosleivän päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa sekä muutama tippa tabascoa. Jos muna on parahultainen, keltuainen tihkuu ihanasti leivälle leikattaessa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kotismörret


Edellisen kerran paahtopaistia tehdessäni viipaloin sen jämät leikkeleeksi ja rakentelin viipaleista yhdessä muiden tykötarpeiden kanssa smörrebröd-tyyppisiä voileipiä. Sanon tyyppisiä, koska nämä olivat nyt varsinaisia kotismörrejä - leivänpalat kovin pieniä ja muut päälliset vähän sellaisia "mitä kaapissa sattui olemaan" -henkisiä. Paahtopaistiyksilöiden lisäksi tein variaatioksi pari katkarapuversiota. Smörreissä ei sen kummempaa reseptiikkaa ole, mutta ne ovat jälleen yksi maistuva tapa päästä eroon tähteistä, voihan päällisiä varioida ihan mielin määrin. Minun päälliseni olivat aika yksinkertaisia, mutta eri tavoin maustetut majoneesit antoivat molempiin leipiin kivasti potkua.

Paahtopaistileivät tein real-paloille ja laitoin niille majoneesia, johon raastoin hieman piparjuurta ja sekoitin mukaan dijon-sinappia. Lisäksi leiville meni päätähtenä jo mainitut paahtopaistiviipaleet, herkkukurkkua sekä punasipulia, sekä koristeeksi hieman persiljaa.

Katkarapuleivät tein kokojyväpaahtoleivälle ja sekoittelin niille majoneesin, johon tuli myös valkosipulia sekä sitruunamehua ja sitruunan kuorta. Lisäksi leiville päätyi salaattia, keko katkarapuja, keitettyä kananmunaa ja tuorekurkkua.

Vaikka kotoisia versiota olivatkin, näistäkin smörreistä tuli niin nättejä ja herkkuja, että soin niille muutaman ylimääräisenkin ajatuksen. Googlasin hieman klassisia smörrebröd-yhdistelmiä, ja ainakin nämä vaikuttivat herkullisilta:
  • maksapasteija-pekoni-herkkusienet
  • paahdettu possu-punakaali-appelsiini
  • paistettu kampela-remouladekastike-katkarapu-sitruuna
  • paahtopaisti-remouladekastike-kuivattu sipuli
Minä en ole päässyt Tanskanmaalle oikeita smörrejä maistelemaan, mutta esimerkiksi Silläsipulilasta löytyy kertomuksia ihan autenttisista leivistä.

Helsingissä tunnetuin, ja lähes 50 vuoden toiminnallaan varmaan myös vanhin, smörrebröd-paikka taitaa olla pikkuinen Tanskalainen Voileipä Oy Töölössä. Paikalla ei ilmeisesti ole nettisivuja, mutta (hieman ristiriitaisia) arvosteluita löytyy täältä. Asiakaspaikkoja on about neljä, joten leipiä myydään suurimmaksi osaksi takeaway-tuotteina.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kalajuttuja ja hunajaiset siikanyytit Marttojen tapaan


Pari kuukautta takaperin vietin mukavan aamupäivän Marttojen kalakurssilla, jolla opeteltiin kalan käsittelyä kokonaisesta nahattomaksi tai suomustetuksi fileeksi, sekä tehtiin tietysti erilaisia kalaruokia. Kurssipäivänä ei kamera ollut mukana, mutta onneksi parhaita reseptejä voi toteuttaa myös jälkikäteen kotikeittiössä.

Ensimmäisenä kurssin resepteistä kokeiluun pääsi paperipaketissa valmistettu siika; paperinyyttiruokaa on Kärähtäneidenkin keittiössä tehty kerran jos toisenkin, mutta Marttojen reseptissä pidin hunajan käytöstä - jotenkin en olisi itse tullut ajatelleeksi hunajaa siian kanssa - sekä pakettien pariloinnista pannulla uunissa kypsentämisen sijaan. Pannulla tehtynä kalapaketit saivat jotenkin sekä paiston että höyrytyksen parhaat puolet; ne pysyivät paketissaan sisältä ihanan mehevänä, mutta saivat samalla nahkaan mukavaa väriä ja rapeutta ohuen paperikuoren läpi.

Itse kurssista vielä, käytetyt kalat olivat ns. eettisiä vaihtoehtoja ja sesongin mukaisia, kotimaista haukea, ahventa ja muikkua, sekä viljeltyä siikaa ja kirjolohta. Keskustelimme myös jonkin verran kalan hankinnasta ja tuoreudesta. Kurssin vetäjä mainitsi, ettei mielellään osta ns. tuoretta kalaa, jota ei ole pyydetty samana tai edellisenä päivänä. Itsekin olen ruvennut viime vuosina äänestämään paljon jaloillani markettien kalatiskien äärellä, vaikka vedän aikarajan kahta päivää aiemmin pyydettyyn eväkkääseen - muuten en käytännössä saisi ostettua kalaa kuin ihan muutamasta paikasta pääkaupunkiseudulla, ja valitettavasti nämä paikat eivät sijaitse aivan naapurissa ;) Reilun viikon päiväyksen markettikalassa selittää ymmärtääkseni usein se, että kala tuodaan kauppaan vakumoituna. Jep, eihän se pilaantunutta ole useammankaan päivän kuluttua, mutta oikeasti tuoreen kalan raikasta makua on turha odottaa.

Minun kaksi vinkkiäni tuoreemman kalan hankintaan - siis silloin, kun torille tai kauppahalliin on turhan pitkä matka - ovat 1) älä lähde hakemaan mitään tiettyä eväkästä, vaan suuntaa kauppaan avoimin mielin ja ota sitä, mikä on uusimpana tiskiin ilmestynyt, ja 2) jos asiasta on pienintäkään epäselvyyttä, kysele sinnikkäästi pyyntipäivistä, haasta näkemys kalan tuoreudesta (tarkoittaako tuore lähinnä samaa kuin "ei pakastettu") ja äänestä jaloillasi tarvittaessa. Kenties et ole unelma-asiakas (anteeksi vaan jo etukäteen kaikille kalatiskien myyjille :D), mutta toisaalta, tuskin tuoreempaa kalaa saadaan tiskiin koskaan, jos emme sitä tajua ääneen pyytää :)

Hunajaiset siikanyytit (kahdelle, hieman Marttojen reseptistä sovellettuna)

2 n. 150-200g suomustettua siikafilettä (1 per syöjä)
1/2 fenkoli
10-15 cm pätkä purjoa
1 keskikokoinen porkkana
muutama timjamin oksa
1 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

1. Pilko vihannekset ohuiksi suikaleiksi ja freesaa ne kevyesti öljyssä pannulla. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja hunajalla.

2. Ripsauta kalafileille hieman suolaa ja pippuria. Leikkaa leivinpaperista n. 30x30cm palat kalanyyttejä varten ja sipaise papereille hieman öljyä. Puolita kalafileet, laita toinen puolikas paperille ja lado päälle hunajaisia kasviksia. Laita fileen toinen puolikas kanneksi päälle ja viikkaa paperi paketiksi kalan ympärille. Pariloi kalapaketteja pannulla muutamia minuutteja molemmin puolin niin, että kalan nahka saa hieman väriä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Joulua odotellessa: maksapatee



Ihanasta luomupossun puoliskosta on maksa jäänyt pakastimeen, sattuneesta syystä etten kovasti saisi maksaa tällä hetkellä syödä. Ja sehän harmittaa, koska tykkään maksasta kovasti ja edellisestä possusta tehty maksakastike muutti ainakin minun ennakkoluulojani nimenomaan possunmaksaa kohtaan, se oli ihan sairaan hyvää. Ja kaunista :)

Seuraava possunpuolisko on tulossa taloon jo muutaman viikon päästä, joten halusin saada nykyisen maksan käyttöön omista väliaikaisista ruokarajoitteistani huolimatta. Innostuin kokeilemaan maksapateen tekemistä, osittain sen takia, että pienet määrät maksapasteijaa tai -makkaraa ovat ihan ok silloin tällöin, ja osittain sen takia, että kotitekoinen maksapatee voisi olla loistolisä joulupöytään - nyt olisi siis hyvä hetki tehdä koevedos. Ja kohtahan se joulukin on jo täällä, ainakin, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.

Prinsessakeittiön arkistoista löytyi mielenkiintoisen ja helpon kuuloinen resepti, johon tuli paljon ihania makuja ja jonka mainostettiin olevan itkettävän hyvää. Päädyin käyttämään ohjetta hieman soveltaen; omaan versiooni käytin mainitsemaani possunmaksaa, ja alkoholina portviinin puutteessa konjakkia. Lisäksi nakkasin puolukoita myös pateemassaan koristelun lisäksi. Allaolevaan ohjeeseen olen tehnyt omat muokkaukseni, ja alkuperäinen versio löytyy siis täältä.

Ja kokeilun tulos? Pateen teko ei ollut vaikeaa, ja kyllä, siitä kannattaa ehdottomasti tehdä toinen otos joulupöytään, niin hyvää siitä tuli. Jälleen saatoin myös ilokseni todeta, että hyvä possunmaksa on hyvää eikä yhtään väkevää tai kitkerää. Ainut ongelma on enää pateen määrä, isäntä ei ole pieniruokainen ja hän mieluusti on pateeta veistellyt leivän päälle, mutta tavaraa on yli kilo... :D Osaako kukaan sanoa, josko pateeta voisi pakastaa?




Maksapatee

800 g siivutettua (possun)maksaa
200 g pekonia
1 sipuli
2 omenaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl timjaminlehtiä
15 salvianlehteä
2 dl kermaa
1 dl konjakkia
1 tl roseepippureita
2 dl puolukoita
mustapippuria myllystä
suolaa

1. Esivalmistele ainekset; kuori ja pilko sipuli, lohko omenat ja viipaloi pekoni. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Paista pannussa pekonia, silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä sekä kuorittuja, lohkottuja omenoita. Lisää timjami, roseepippurit ja silputut salvian lehdet. Kaada pannuun kerma ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneet. Kaada isoon kulhoon odottamaan jatkokäsittelyä.


2. Viipaloi maksa. Laita pannuun 2 rkl voita ja paista maksasiivut kummaltakin puolelta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada pannuun konjakki pian maksat käännettyäsi ja anna kiehua kannen alla kaksi minuuttia. Jos kaikki ei mahdu kerralla pannuun, paista ensin osa ja laita tämä osa takaisin pannuun seuraavan erän käännettyäsi ja lisää konjakki vasta sitten.


3. Kaada maksat ja portviini kermaseoksen joukkoon ja anna jäähtyä hieman (ihan vain sen verran, ettet polta itseäsi jos soseutusvaiheessa roiskuu) ja soseuta sitten tasaiseksi. Sekoita puolet puolukoista massaan. Vuoraa pateevuoka kelmulla ja peitä pohja lopuilla puolukoilla sekä esim. laakerinlehdillä, jos haluat lisäkoristelua. Lusikoi pateemassa vuokaan ja anna jäähtyä. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.



tiistai 15. lokakuuta 2013

Oluessa kylpenyt hirvi


Isäntä kotiutui hirvimetsältä reilu viikko sitten, ja toi tullessaan valikoiman lihapaketteja, joita olen saanut nyt ihastella ja ihmetellä. Mitään kokonaisia hirvipaisteja ei mukana tullut, mutta hyvännäköisiä pienempiä paistipaloja sain jokusen paketin ja kastike/patalihaa vähän enemmänkin.

En ole aiemmin hirveä kokannut, koska en ole sitä raaskinut kaupasta ostaa siinä toivossa, että joskus meidän talouteen saadaan vielä itsekin pyydettyä lihaa. Ei siinä sinänsä ole mitään järkeä, koska eihän se hirvenlihan ostaminen saaliittomana vuonna ole pois seuraavan vuoden itse pyydetystä, mutta jostain syystä minulla on sama juttu myös esim. sienten kanssa, en vaan niitä suostu ostamaan kun kerran metsästäkin saa haettua. No, sivuraiteet sikseen, hirvenkokkauskokemuksen puutteessa halusin aloittaa kokeilut jollain helpolla ja "varmalla" ruualla, joten päädyin pitkään haudutettuun hirvipataan. Lihaksi valikoitui pakastimesta jännittävä kinnerpala, eli suomeksi ymmärtääkseni hirven pohjetta.

Paisti onnistui hyvin samoilla yksinkertaisilla perusajatuksilla, joita olen käyttänyt ainakin karjalanpaistin ja laiskurin lammaspaistin valmistuksessa. Oikeastaan samaa metodia noudattaen pystyy varioimaan paistiaan ihan loputtomiin raaka-aineita ja mausteita vaihtelemalla. Tällä kertaa ruoka sai makua tummasta oluesta, jossa hirvi sai kylpeä rauhassa pienellä lämmöllä. Minä laitoin paistin heti aamusta uuniin, jolloin se oli illallisaikaan parahultaista, mutta yön yli kypsennys toimisi myös.

Oluessa haudutettu hirvi

500g haudutukseen sopivaa hirvenlihaa (minulla kinnertä)
100g pekonia
2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
nippu timjamia
1 tlk (0,33l) mieleistäsi tummaa olutta (minulla tummaa Nikolaita)
muutama desi vettä
suolaa

1. Pilko hirvenliha suupaloiksi ja laita uunivuokaan. Suikaloi pekoni, pilko sipuli muutamaan osaan ja kuori valkosipulinkynnet (mutta jätä kokonaiseksi) ja lisää ne astiaan. Mausta suolalla, laakerinlehdellä ja maustepippureilla sekä timjaminipulla, jonka voi jättää muiden ainesten päälle (kokonainen nippu on helppo noukkia pois ennen tarjoilua, niin paistiin ei jää "roskia"). Kaada ainesten päälle olutta ja jatka hieman vedellä tarvittaessa, ajatuksena, että lihat eivät peity tyystin vaan päällimmäiset palat saavat hieman paahtua.

2. Anna lihojen lämmitä uunivuoassa huoneenlämpöiseksi ennen uuniin laittoa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista lihoja ensin puolisen tuntia antaen niiden saada hieman väriä, ja laske lämpötila sitten 110-130 asteeseen. Anna hautua yön yli tai 8-10 tuntia, lisäten vettä tarvittaessa muutaman kerran paiston aikana.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Perjantai-illan huumaa ravintola Graniittilinnassa

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella "nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee", mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille.

Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle.

Ravintolan lista noudatti samaa linjaa kuin sisustus, ei mitenkään "cutting edge" mutta paljon sellaista kotimaista sesongin raaka-ainetta, mitä mielellään lautasellaan näkee. Meidän visiittimme Graniittilinnaan osui ravintolan riistaviikoille, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Isäntä valitsi listalta riistamenun valmiina kokonaisuutena (köh, olkoonkin, että menussa osana ollut poro ei minusta ole riistaa, vaan tuotantoeläin), minä valkkasin annokseni eri puolilta listaa. Alkupalaksi isäntä sai karhusalamia ja karhun paistia, kera sorsapasteijan ja jonkin herkullisen marmeladin, minä puolestaan porocarpacciota etikkaisten suppilovahveroiden, sipulihillokkeen ja juustoisen "keksin" kera. Alkuruuat olivat minulle aterian paras osa, tykkäsin hurjasti mureasta carpacciostani ja suppikset sopivat siihen älyttömän hyvin. Juustosysteemin rooli jäi ehkä vähän ohueksi, ei se pahaa ollut mutta jäi toisaalta annoksen muiden komponenttien varjoon. Isännän karhuannos oli niinikään erittäin hyvä ja arvokasta raaka-ainetta oli laitettu lautaselle yllättävänkin reilusti.

Kuvat taattua kännykkäkameralaatua ;) Karhuannos.

Porocarpaccio
Pääruuaksi minä otin vorschmackin ja isäntä riistamenun osana poroannoksen, johon kuului sekä filettä että ossobuccoa. Porossa ei ollut moitittavaa, file oli hienosti paistettu ja ossobucco ihanan mureaa, vaikkei annos sinänsä erityisen mieleenpainuva ollutkaan. Myös vorschmackini oli hyvä, vaikka olisin ehkä kaivannut siihen hieman lisää tujakkuutta. Molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten nälkäisenä ei olisi tarvinnut lähteä, vaikka jälkkärit olisivat jääneet väliin.


Poron ossobucco ja file

Vorschmack
Mutta eivät ne todellakaan jääneet, isäntä sai menunsa päätökseksi puolukkaparfaitin kinuskikastikkeella, ja minä valkkasin listalta suklaafondantin kera maitosuklaamoussen ja punaherukkajäätelön. Jälkkärit söimme molemmat puoliksi, koska oikeastaan isännän jälkkäri olisi ollut minun suosikkini listalta, ja minun fondantini taas hänelle mieluisin vaihtoehto. Puolukkaparfait oli täyteläinen eikä yhtään liian makea, mikä ilahdutti minua suuresti, kun tarjolla oli kuitenkin makea kastike parfaitin kanssa yhdistettäväksi. Kastikkeelle pieni miinus siitä, että sokeri oli mennyt ehkä pikkuisen turhan paahteiseksi ja oli siinä ja siinä, oliko siihen palanut liikaa kitkerää vivahdetta. Suklaafondant-annoksen fondant taas oli täysosuma, juuri sellainen voimakas, lämmin ja sisältä valuva, kuin fondantin kuuluu ollakin. Maitosuklaamoussea ei olisi oikeastaan annokseen edes tarvinnut, vaikka hyvää oli sekin eikä mitenkään haitannut, että se oli mukana ;) Punaherukkajäätelö maistui sen sijaan ihan tavalliselta, teolliselta pakettijätskiltä - asia, joka ei vaivannut isäntää millään tavoin (hän kommentoi, että tärkeintä on, että fondantin kanssa on sitä jäätelöä), mutta itse olin ehkä asettanut odotukseni aika korkealle johonkin hieman erityyppiseen jätskiin. Kaiken kaikkiaan fondant-annos oli kuitenkin aivan ihana, ja jälkkärit ylipäänsä siihen malliin hyvät, ettemme edes muistaneet niitä kuvata :)

Palvelusta vielä, se pelasi aivan nappiin, ja sydämellisen oloiset tarjoilijat huomioivat meidät vierailun alusta loppuun, ovesta sisälle saapumisesta hyvästelyyn lähtiessämme. Hintaa kahden hengen illalliselle olisi ilman lahjakorttia tullut n. 120 euroa yhdellä viinilasillisella, mikä oli kuitenkin mielestäni kohtuullista huomioiden, että mukana oli esim. karhua. Listaa tutkiessani pääruokien hinnat keskimäärin olivat 20-25 euron paikkeilla. Lahjakorttini kanssa oli pientä säätöä, koska kortin arvo ei käynyt mistään ilmi (mikä ei tietenkään ole ravintolan, vaan lahjakortin toimittajan vika), mutta plussaa henkilökunnalle siitä, että he luottivat minun muistipohjaiseen arvaukseeni summasta. Poistuimme ravintolasta Helsingin yöhön (ok, siirryimme autolle ja söimme aikaisin joten kello oli ehkä kahdeksan poistuessamme) vatsat täynnä ja tyytyväisinä, voisimme hyvillä mielin mennä Graniittilinnaan uudemmankin kerran vaikka ennen tai jälkeen teatterireissun. 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

All-in-one uunibroileria marokkolaishengessä



Joskus on kiva tehdä ruokaa hankalimman kautta ja pitkän kaavan mukaan, mutta suurimman osan ajasta arvostan kyllä suuresti, jos puuha on mahdollisimman vaivatonta ja tiskiäkään ei tulisi ihan tolkuttomasti. Männäviikolla taiteilin itselleni marokkolaishenkistä - huom. henkistä, koska mausteiden kanssa mentiin ihan vaan sillä, mitä kotoa ja lähisiwasta löytyi - uunibroileria, jossa koko ateria valmistui samassa paketissa, nimittäin broiskun sisällä. Lintu sai täytteekseen kasvispitoisen couscousin, joka sai mukavasti osakseen paistomehuja ja makuja uunissa muhiessaan. Koostumuskaan ei mennyt liian puuroksi. Mukavaa oli, että broilerin sai tehtyä uunivalmiiksi jo etukäteen, ja itse valmistus oli sitten todella helppoa, kunhan otti linnun ajoissa huoneenlämpöön ja laittoi uuniin. Tiskiäkään ei tullut kuin broilerin valmistusastia, leikkuulauta sekä kattila, jossa esivalmistin couscousin.

Samalla tuli testattua Pajuniemen luomubroilerit pakastealtaasta, niitähän on jo melko pitkään näkynyt marketeissa mutta ovat jääneet itseltäni kokeilematta, pitkä ja lämmin kesä kun ei houkuttanut uuniruokien pariin. Pajuniemen luomukanat ovat mielestäni olleet ranskalaiskollegoihinsa verrattuna hieman sitkaita ja laihoja (vaikka toki niiden maku on ollut hyvä), mutta broileri oli mielestäni oikein kelpo, liha mureaa ja maukasta pakastuksesta huolimatta. Hintaa oli noin puolet enemmän kuin pakastamattomalla, vakuumissa myytävällä ei-luomubroilerilla. Jos jättää eettisen näkökulman huomioimatta hinnoittelussa, olisi joskus mielenkiintoista tehdä rinnakkain sekä luomu- että tavisbroilerit ja testata, millainen makuero niissä on.

Yksin syödessä broilerista riitti ruokaa neljäksi päiväksi, eli arvioisin kertasyömistä olevan neljälle hengelle. Jos lisukkeita haluaa tarjota myös linnun ulkopuolelta, raikas salaatti ja vaikka jugurtista ja harissasta sekoitettu dippi maistuisivat varmasti tämän kanssa!

Marokkolaishenkinen uunibroileri

1 kokonainen broileri (sulatettuna, jos käytät pakastebroileria)
suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl kanelia
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
2 rkl voita
loraus oliiviöljyä


täyte

2 dl couscousia (kuivana)
1/2 paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
nippu tuoreyrttejä, esim. sileälehtistä persiljaa, minttua tai korianteria

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
oliiviöljyä


1. Aloita täytteestä. Pilko sipuli, valkosipuli, paprika, ja porkkana pieniksi kuutioiksi sekä hienonna yrtit. Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan (jos ohjetta ei ole, olen käyttänyt seuraavaa perusreseptiä 2 dl:lle couscousia: kiehauta 2 dl vettä ja mausta suolalla. Kun vesi kiehahtaa, nosta pois levyltä ja sekoita couscous mukaan. Anna vetäytyä hetki ja lisää muut tykötarpeet). Sekoita couscousin joukkoon reilu loraus oliiviöljyä sekä kasvikset. Lisää joukkoon raastettu sitruunankuori sekä sitruunamehu.

2. Huuhtaise broileri sisä- ja ulkopuolelta ja kuivaa talouspaperilla. Sekoita keskenään kuivat mausteet (mustapippuri, kaneli, juustokumina, paprika, suola) ja hiero ne broilerin nahkaan. Lusikoi couscoustäyte tiiviisti broilerin sisälle. Jos haluat, voit sen jälkeen sitoa broilerin jalat nätisti vatsan eteen, niin lopputulos näyttää siistimmältä. Lorauta broilerin niskaan vielä hieman oliiviöljyä ja lisää päälle muutama voilastu. Tässä kohtaa voit laittaa linnun maustumaan jääkaappiin tai suoraan uuniin, jos se ei ole aivan jääkaappikylmä (ja jos paistat linnun myöhemmin, ota se huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen paistoa). Paista 175-180 asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia, kunnes nahka on kauniin ruskea ja lihasnesteet kirkkaat. Anna vetäytyä folion alla 20 min ennen tarjoilua.



torstai 3. lokakuuta 2013

Avokado-perunasalaatti



Iltana muutamana tein viimeisistä kotipihan ämpäriperunoista ruokaisaa salaattia, johon tuli pottujen lisäksi avokadoa. Salaatista sai taas mukavan muistutuksen siitä, miten hyvää ihan "tavallinen" ruoka on ja että ei se hyvän arkiruuankaan loihtiminen niin hankalaa ole, vaikka se välillä nälkäisenä ja väsyneenä siltä tuntuukin. Lisäksi oli mukavaa, ettei keitinperunoiden jämiä tarvinnut kiikuttaa biojäteastiaan, vaan ne palvelivat hienosti salaatissa. 

Salaatin kanssa tarjolle päätyi ihanaa savustettua seesamlohta, joka on noussut yhdeksi arki-iltasuosikeistani. Yksi harmaa syysilta pelastettu hyvällä sapuskalla, jälleen kerran :)

Avokado-perunasalaatti (kahdelle)

2 kypsää avokadoa
4 keskikokoista, keitettyä perunaa
1-2 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2-3 rkl majoneesia (tai vastaava määrä esim. maustamatonta jugurttia)
1 limetin mehu
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
(nippu tuoretta korianteria, jos on - minulla ei ollut)

Pilko keitetyt perunat, avokado, tomaatti ja sipuli ja sekoita salaatiksi. Kaada päälle hyvä loraus oliiviöljyä ja ripsauta sekaan maun mukaan suolaa ja pippuria. Sekoita. Lusikoi päälle vielä majoneesi, purista mukaan limetin mehu ja hienonna valkosipuli joukkoon. Sekoita uudemman kerran ja tarjoile. Jos keittiöstäsi löytyy, salaatin päälle voi loppuvaiheessa lisätä tuoretta korianteria - hyvin se toimii kuitenkin myös ilman.

Kotipihan pottuset eivät pidä meitä talven yli perunassa, mutta hienoja niistä tuli silti! 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ihana(n helppo) päärynä-vuohenjuustopiirakka



Alkusyksystä sähköpostiin tuli vaikka mitä ihania reseptikisakutsuja, ja syyskuun - ei vaan elokuun, apua, minne tämä aika menee - piirakkahaastekin jäi kummittelemaan mieleen. Ja arvatkaa mitä? Yhteenkään haasteeseen tai kisaan en ehtinyt osallistua.

Onneksi lohtupiirakkaa voi tehdä milloin vaan ja ilman mitään erityisempää syytä. Pyörittelin jo elokuussa ajatusta päärynä-vuohenjuusto-pekaanipiiraasta,  mutta toteutus jäi ihan viime päiviin. Oikeastaan ihan syyttä, koska piirakka oli ihan sairaan helppo, varsinkin kun oikaisin käyttämällä tällä kertaa ihan valmista pakastepiirakkapohjaa, joka oli unohtunut pakastimeen. Vielä parempaa saisi varmasti, jos tekisi piirakkapohjan (ihan sellaisen peruspiirakkataikinan) itse.

Suolaisenmakea piirakka oli sikäli hassu, että jouduin erikseen miettimään, onko kyseessä makea vai suolainen leivonnainen, kun molempia elementtejä löytyi - päädyin makeaan, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, mutta ainesten mittasuhteita muuttamalla olisi samasta piiraasta voinut helposti tehdä myös suolaisen version.

Päärynä-vuohenjuustopiirakka (4-6 palaa / pieni piirakkavuoallinen)

1 pkt pakastepiirakkataikinaa (400g) tai vastaava määrä matekoista piirakkataikinaa
2 päärynää
100g vuohenjuustoa
pieni kourallinen pekaanipähkinöitä
2 rkl fariinisokeria
loraus hunajaa

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan ja painele se piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

2. Pese ja viipaloi päärynät ja asettele ne vuokaan piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle fariinisokeri, ei haittaa, jos sokeri jää vähän kökkäreiseksi. Viipaloi päälle vielä vuohenjuusto ja nakkaa mukaan pähkinät. Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min kunnes piirakan reunat ovat saaneet kauniin värin. Anna jäähtyä hieman ja lorauta päälle hunajaa ennen tarjoilua.

Itse en esipaistanut piirasta ennen täytteiden lisäämistä, mutta se olisi siitä hyötynyt.