torstai 30. toukokuuta 2013

Ateriatauko Heinolan Heilassa



Kerroin aiemmin teetauostamme Juvan englantilaisella teehuoneella. Samaisella reissulla testasimme paluumatkalla myös Heinolan Heilan ruokapalvelut, mutta siitä jäi aiemmin kirjoittamatta (miten niin päivitykset lagaavat? ;). No, parempi myöhään...

Itse olen toistaiseksi osunut paikalle vain aukioloaikojen ulkopuolella, mutta Heinolan ABC: kupeessa sijaitseva lähiruoka- ja luomukauppa/ravintola Heila on saanut säännöllisesti mainintoja ja kehuja kanssabloggaajien keskuudessa. Yleensä esiin nousee kuitenkin lähinnä myymäläpuolen tarjonta.

Nyt kävimme jo menomatkalla tankkauksen yhteydessä pistämässä nenämme ovesta sisään ja toteamassa, että ravintolapuolen harmaahirsi - olkoonkin ehkä kliseistä - näytti huomattavasti ABC:n vastaavaa viihtyisämmältä, ja päätimme ottaa asiaksemme ehtiä takaisin aukioloaukojen puitteissa ja nimenomaan syömään.

Palasimme siis hieman illemmalla, ja saimme helposti pöydän. Ovensuuhun kirjatuista päivän annoksista muutama oli jo loppunut, mutta osaa sai vielä. Me katsastimme kuitenkin tarjontaa à la carte -listalta, josta isäntä päätyi valitsemaan karitsan paahtopaistia ja minä (totaalisen epäsesonkista) taikinakuoreen kääräistyä sorsanrintaa. Lisäksi tankkasimme alkupalaa salaattipöydästä, jonka tarjonta oli raastepainotteista mutta raaka-aineet tuoreita ja hyviä; erityiskiitos tuoreesta ruisleivästä ja sämpylöistä, jotka vaikuttivat paikan päällä tehdyiltä.

Pääruokien suhteen mielipiteemme olivat hieman ristiriitaiset; Sorsa oli ihan ok mutta hieman liian kypsä minun makuuni, kyseessä saattoi olla taikinakuoressa valmistamiseen liittyvä ominaisuus, mutta liha vaikutti hieman keitetyltä kuorensa sisällä. Lisukkeiltaan annos oli oikein pätevä. Isännän setin kanssa kävi toisin päin; lisukkeet jäivät hieman valjuiksi, mutta karitsan paahtopaisti oli ihan mielettömän hyvää, ja suola ja mausteet juuri kohdillaan.



Kahden hengen annokset listalta kustansivat viitisen kymppiä ja pääruokien hintahaarukka näytti olevan n. 18-28 euron välillä. Liitutaululle kirjatut päivän annokset olivat puolestaan huokeampia. Kaiken kaikkiaan kalliimpaa kuin naapurin huoltoasemalla, mutta parempia ja mielenkiintoisempia olivat annoksetkin ja hintaan kuului kuitenkin alkusalaattipöytä. Poistuimme siis ihan hyvillä mielin ilman, että olisimme kokeneet tulleemme ryöstetyiksi.

Pyörähdin aterian jälkeen muuten myös kaupan puolella hakemassa seuraavaksi päiväksi aamiaistarpeita sekä tuliaisia koiranhoitopoppoolle. Kaupan saamat kehut ovat täysin paikallaan, erityisesti lihatiski oli erittäin komea!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Rapuvartaat grillistä


Arki-illan grillauksiin tein taannoin nopeita rapuvartaita, jotka saivat aasialaistyylisen pikamarinadin. Ravut olivat peräisin pakastealtaasta tiikeriravun nimikkeellä, mutta kypsänä ne kyllä näyttivät ja maistuivat minusta prikulleen samalta, kuin ne, mitä myydään englanniksi king prawnina (muistaakseni tiger prawnina olen saanut eteeni vähän isompia mötkylöitä). Mutta mene ja tiedä, olivat mitä olivat. Joku fiksumpi valistakoon halutessaan, koska en nyt vaivautunut googlaamaan itse ;)

Rapuvartaista tuli hyvin maltillisella vaivannäöllä oikein passeleita. Kuorin ravut etukäteen ja poistin niistä suolet, mutta ne voisi hyvin grillata kuorineenkin ja näperrellä kuoret pois sitten syömisvaiheessa.

Vartaat saivat seurakseen thaimaalaista chili-limettidippiä, joka epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta on aivan sairaan hyvä kaveri grillatun kalan tai merenelävien kanssa. Koska dippiä jäi yli, intouduin lusikoimaan sitä vielä lusikalla ihan yksinään (en varsinaisesti suosittele, mutta en vaan voinut lopettaa) :D

Rapuvartaat (yhdelle pääruokana tai kahdelle snacksina)

1 pkt pakastettuja tiikerirapuja (minun paketissani oli 18 kpl)
nopan kokoinen pala inkivääriä
silputtua korianteria
1 chilipalko silputtuna tai chilirouhetta maun mukaan
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
2 rkl pähkinäöljyä
1/2 limetin mehu

1. Ota ravut jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin (n. työpäivän verran) ennen valmistusta.

2. Esivalmistele valkosipuli, chili ja korianteri. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. 

3. Kuori sulaneet ravut ja poista niistä ravun keskellä kulkeva suoli; leikkaa ravun "selkäpuolelle" pitkittäisviilto, jolloin suoli tulee yleensä näkyviin tummana lankana. Nyppäise langasta kiinni ja vedä se varovasti pois ravun pyrstöä kohden. Laita kuoritut ravut marinadiin ja anna maustua parisen tuntia. Laita myös varrastikut veteen likoamaan.

4. Seivästä ravut vartaisiin. Grillaa kuumassa grillissä nopeahkosti molemmin puolin. Ravut ovat kypsät, kun ne vaihtavat värinsä harmaasta vaaleanpunaiseksi.  

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Voileipäkakku, joka onnistuu aina


Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin :)

Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille!

Tällä ohjeella tehty kakku sopisi juhlatarjoiltavana n. kahdeksalle hengelle muiden pöydän antimien ohessa. Resepti on kuitenkin helppo tuplata isommallekin porukalle. Koristeluun voi käyttää melkein mitä mieli tekee, meillä on yleensä suosittu "pääkoristeina" katkarapuja sekä graavilohirullia. Koska kakun täyte on yksinkertainen, kannattaa kakun päällinen koristella kauttaaltaan - makuja ei tule silti liikaa ja samalla arkisuuden pelon saa selätettyä, kun joka palalle riittää muutakin kuin leipää ja täytetahnaa.

Kakku kannattaa rakentaa juhlia edeltävänä päivänä ja antaa vetäytyä jääkaapissa yön yli. Koristelunkin voi tehdä jo edellisenä päivänä, jos kakun saa hyvin suojattua, mutta jos aikaa riittää, kannattaa koristelu jättää mahdollisimman lähelle tarjoiluhetkeä.

Kalaisa voileipäkakku (kahdeksalle)

(kakun mitoiksi tulee tällä ohjeella yhteensä viisi kerrosta, joista kolme on vaaleaa leipää ja mitoiltaan 3 x 1 1/2 palaa, ja kaksi tummaa leipää, mitoiltaan 2 x 3 palaa)

14 palaa paahtoleipää, mielellään eilisen päivän eikä niitä ihan pienimpiä paloja (esim. Reilu tai Rainbow-paahtis sopivat hyvin)
12 palaa ruisvuokaleipää (palat yleensä vähän pienempiä kuin paahtispalat)
4 dl kalalientä

täyte:

3 prk tonnikalaa öljyssä
100-150g majoneesia
2-3 rkl mätitahnaa
ripaus sitruunapippuria
nippu tilliä hienonnettuna

koristeeksi esim:

200g katkarapuja
graavi- tai kylmäsavulohiviipaleita
tilliä
kurkkuviipaleita
sitruunaa

1. Valuta tonnikalasta suurimmat öljyt pois, mutta jätä se kuitenkin meheväksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään tahnaksi. Anna vetäytyä pari tuntia ja lisää sitten tarvittaessa majoneesia ja/tai mausteita niin, että täyte on helposti levitettävissä. Maustamisen kanssa kannattaa olla aluksi varovainen, koska maut tulevat esiin vasta tahnan vetäytyessä.

2. Kiehauta kalaliemi ja jätä se hetkeksi jäähtymään. Leikkaa sillä välin leipäviipaleista ohuelti reunat pois. Kaada liemi laakeaan, reunalliseen astiaan.

3. Rakenna kakku. Aloita kerrosten rakentaminen vaalealla, 1 1/2 x 3 palan leipäkerroksella. Kasta leipäviipaleet nopeasti liemeen (vaalealle leivälle riittää yleensä kastaminen toiselta puolelta, tiiviimmän/tumman leivän voi kastaa molemmin puolin) ja asettele ne tarjoiluastian pohjalle kasteltu puoli ylöspäin. Levitä päälle kerros täytettä ja rakenna päälle uusi, 2 x 3 palan kerros tummaa leipää. Jatka leipä- ja täytekerrosten rakentamista yhteensä viiden kerroksen verran. Kun kerrokset ovat valmiit, levitä loppu täyte kakun sivuille ja päälle.

4. Anna kakun vetäytyä yön yli jääkaapissa. Koristele se ennen tarjoilua mieleiseesi tapaan esim. katkaravuilla, graavilohisiivuista tehdyillä ruusukkeilla, kurkkuviipaleilla ja tillillä.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Toukokuun ruokahaasteeseen: pinaatti-juusto-pähkinämuffinit



Blogista huolimatta suuri osa ruuanlaitosta on sellaista ihan tavallista, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Sitä kanasuikale-wokkivihannes-riisimössöä siis. Sitten on kokeiluja ja projekteja, joista kannattaa kirjoittaa, menivät ne syteen tai saveen. Ja toki niitä arkiruokia, joissa on joku kiva idea jaettavaksikin. Mutta joskus tulee sellaisia onnistumisia, että ei tiedä, miten päin niistä edes kertoisi. Kun kaikki vaan menee ihan totaalisen nappiin. Tänään sain sellaisen onnistumisen pinaattimuffinieni kanssa, että haluan levittää niiden ilosanomaa ihan kaikille - tehkää näitä! Muffinit olivat niin kauniita, että hihkuin innosta, kun otin niitä uunista, ja niin hyviä, että rupesin melkein itkemään ilosta, kun isäntäkin kehui ne maasta taivaaseen (tai siis ehkä en vaan melkein, mutta en tunnusta ;). Ja sanoinko vielä, että nämä olivat myös ihanan helppoja?

Olen monesti tehnyt viikonlopun aamiaiseksi kinkku-juustomuffineja, ne ovat laiskemmallekin emännälle mainio tapa saada tuoreen leivän tuoksu aamulla keittiöön. Tällä kertaa halusin varioida reseptistä lihattoman version, joten jätin kinkun pois ja laitoin tilalle pinaattia sekä saksanpähkinärouhetta. Näin parhaana villivihanneskautena pinaatin sijaan voisi käyttää myös nokkosta.

Ohjeesta tulee 16-17 normaalikokoiseen (eli pienehköön) muffinipaperiin tehtyä muffinia, mutta minä tein tällä kertaa jättiversioita pieniä annosuunivuokia käyttäen, satsi riitti neljään isoon muffiniin. Toim. huom. sen verran täyttä tavaraa muffinit ovat, etten jaksanut syödä ihan kokonaista aamiaiseksi.  Muffinit toimivat aamiaisena ihan sellaisenaankin, mutta minä halkaisin ne ja söin sämpylätyyliin, voin ja kinkkuviipaleen kera.

Pitkästä aikaa osallistun myös kuukauden ruokahaasteeseen, jonka järjestään Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi aiheenaan pinaatti. Toivottavasti tästä on Minnalle apua kasvimaan pinaattisadon tuhoamiseen!

Pinaatti-juusto-pähkinämuffinit


5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoa
100g tuoretta pinaattia
kourallinen kuorettomia saksanpähkinöitä

1. Huuhtaise pinaatti ja kuullota sitä pieni hetki öljytilkassa pannulla kasaan. Jätä jäähtymään hetkeksi. Raasta juusto ja murskaa pähkinät (esim. laittamalla ne muovipussin sisälle ja kaulitsemalla niitä hieman).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan pinaatti, juustoraaste ja pähkinät.

3. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin tai annosvuokiin. Kumpia tahansa käytät, ei kannata täyttää astiaa liikaa, koska muffinit turpoavat melkoisesti. Jokaisen muffinin pintaan sopii koristeeksi pähkinä tai pari. Laita muffinit pellille ja paista pieniä 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Isompia annosvuoassa olleita muffineja kannattaa paistaa 30-35 min. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Savustettu taimen



Sähkösavustin osoittautui hintansa väärtiksi heti toisella käyttökerralla :)  Pyysin isäntää tuomaan jonkun kalan kaupasta, speksillä "tuoreudella on enemmän väliä kuin kalalajilla", ja sain tuomisiksi taimenen. Lykkäsimme elukan savustuspönttöön ja siitä tuli niin hyvää, että söimme melkein koko kalan  ihan kertaheitolla! Koskaan en enää hairahda ostamaan savukalaa kun sitä saa niin helposti tehtyä ihan itse.

Hirveästi reseptiikkaa ei savustukseen kuulu, mutta koska itse ensikertalaisena kalansavustajana etsin jonkin verran vinkkejä, laitan tähän jakoon suurin piirtein, mitä kannattaa onnistuakseen tehdä (tai millä ainakin meidän kalamme onnistui):

  • Fileestäkin saa varmasti todella hyvää (se on vielä kokeilematta), mutta kokonaisena savustettu, nahkansa suojaama kala on ihan uskomattoman mehevä, suosittelen! 
  • Pyyhi kalan pinta ja huuhtele ja kuivaa se myös sisäpuolelta. 
  • Älä ujostele suolan kanssa. Me suolasimme kalan sisältä vasta ennen savustuspönttöön laittamista, mutta ripottelin hieman suolaa myös kalan pinnalle kun nostin nahan pois valmiista kalasta. Vaihtoehtoisesti kalan voisi suolata joitain tunteja ennen savustusta, niin suola ehtisi imeytyä lihaan paremmin. 
  • Me laitoimme savustimen pohjalle ihan tavallisia leppälastuja ja nakkasimme mukaan pari sokeripalaa. Jossain suositeltiin liottamaan lastut etukäteen, emme tehneet niin mutta kastelimme ne kuitenkin kevyesti ennen savustuksen aloittamista. Kaikenlaisia muitakin lastuja, esim. omenapuun lastuja, on suositeltu savustukseen, meillä ne ovat vielä testaamatta. 
  • n. 1,2 kg taimenelle meidän sähkösavustimella sopiva savustusaika oli n. 35 min. 
  • Pöntöstä tultuaan kala sai levähtää 15-20 min.

torstai 16. toukokuuta 2013

Englantilainen teehuone Juvalla



Viikonloppuna tuli harrastettua hieman maakuntamatkailua viitostietä pitkin.  Normaalisti teemme pitkätkin autoreissut aika määrätietoisesti kohteesta A kohteeseen B, mahdollisimman lyhyillä ja vähillä stopeilla. Olemme huomanneet, että sekä me että koirat väsymme tällä taktiikalla vähemmän, kuin silloin, jos pidämme reilut tauot mutta joudumme viipymään tien päällä pidempään. Määränpäässä on sitten mukava rentoutua.

Tällä kertaa olimme kuitenkin harvinaisesti isännän kanssa ihan kahdestaan liikkeellä. Seisojat olivat päivähoidossa ja meillä ei ollut matkalla sellaista määränpäätä, johon tarvitsisi kiirehtiä jäädäkseen. Niinpä yksi retken ajatuksista oli poiketa muutamassa hyväksi kehutussa pysähdyspaikassa, kun reissun luonne hyvin sellaiseen sopi.

Juvalla sijaitseva TeaHouse of Wehmais kuulostaa sen verran hassulta yhtälöltä, että olihan se nähtävä. Englantilainen teehuone, Juvalla. Oikeesti? Arviot paikasta ovat olleet kuitenkin erittäin positiivisia, joten sinne kurvasimme mekin. Teehuone sijaitsee melkein viitostien varrella, pari kilometriä Juvan liittymästä ja ABC:lta Pieksämäelle päin. Parin kilometrin lenkistä ei kannata huolestua, matka oli niin lyhyt, että suuren huoltoasemaketjun parkkipaikallakin tulisi varmaan kurvailtua saman verran.

Itse paikka on kauniin kartanomiljöön sivurakennuksessa, yhdessä saman talon Butiken på Landetin kanssa. Sisustus on romanttistakin romanttisempaa ruusukuosia, jota osasin lukemani perusteella odottaa mutta isännälle meni hieman liian tyttömäiseksi ;) Pilvisenä arkipäivänä olimme sen hetken ainoat asiakkaat, mutta ihmisiä piipahti samassa yhteydessä olevassa teekaupassa ja puhelin soi kokoustilauksia (salakuuntelija, minäkö?), kauppa tuntuu siis käyvän.

Listalta löytyi erilaisia teen kanssa nautittavia menuja, muutama irtotuote sekä tietysti hurjan montaa sorttia teetä. Varoituksen sana, kahvia en ainakaan listalta bongannut. Me otimme afternoon tea -menut, joihin kuului vapaavalintainen tee sekä valikoima voileipiä ja makea jälkkäri tai leivos. Minä valkkasin voimakkaan, savunmakuisen lapsangin ja isäntä jonkun vähän vähemmän tömäkän valkoisen teen.



Teet ja tarjottimellinen voileipiä (sööttien ottimien kera) saapuivat sukkelaan, naudanpaisti-piparjuurta, kurkku-tuorejuustoa ja kylmäsavulohta. Vanhana voileipäbaarin tätinä en kuitenkaan ihan täysiä pisteitä anna leiville; täytteet olivat kyllä maistuvia, mutta leipä oli hieman kuivahtanutta ja voikkarit sen verran jääkaappiviileitä, että ne oli varmaan kasattu etukäteen ja viettäneet hetken jääkaapissa. Ihan mukiinmeneviä ne kuitenkin olivat, maut tuoreita ja voittivat huoltoasemaketjujen tarjonnan. Jälkkäriksi saimme kaikin puolin herkullisen sitruunasemifreddon, ja teet olivat myös erittäin maistuvia, lapsangia ostimme mukaankin.



Hintaa afternoon tea -menuillemme kertyi 15 euroa per nuppi; könttäsummana listalla hinta näytti ehkä hieman kovalta, mutta asiaa hieman ajateltuani se ei enää sitä ollutkaan. Tuohon hintaan kuitenkin sai kolmea sorttia leipää, jälkkärin ja kunnon teetä (sikäli kun minä teejuntti siitä mitään edes tajuan ;), kaiken pöytiin tarjoiltuna. Laskeskelin myös, että huoltoasemallakin vastaava setti kustantaisi yli kympin, miljöö häviäisi teehuoneelle eikä pöytiintarjoilusta olisi tietoakaan. Olimme siis tyytyväisiä tähän pieneen lisäkierrokseen ja -elämykseen, ja suosittelemme sitä lämpimästi muillekin vähän erityyppisiä taukopaikkoja etsiville!

P.S. Aiempia kirjoituksia samasta paikasta löytyy ainakin Suolaa & Hunajaa ja Sillä Sipuli -blogeista.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Aasian mummon kurkut


Ostin etnokaupasta vihreitä mangoja ajatuksena tehdä mangosalaattia, sellaista samantapaista kuin esim. Farangissa on tarjolla (kuulostaapa helpolta kun sen näin sanon ;). Mangot unohtuivat kuitenkin pariksi viikoksi kaappiin ja kun eilen vihdoin ne sieltä kaivelin grilliateriaa ehostamaan, olivat ne aivan liian kypsää kamaa toimiakseen salaatissa. Nopean jääkaappi-inventaarion pohjalta päädyin viime hetkellä tekemään aasialaishenkisen mutta "mummonkurkkutyyppisen" kurkkulisäkkeen mangosalaatin sijaan.

Kurkut eivät edusta minkään tietyn maan keittiötä vaan niiden sekaan on nakeltu vähän erityyppisiä aasialaisia makuja; ne ovat kuitenkin luottolisäkkeeni silloin, kun haluan jotain no
peaa, raikasta ja mausteista esim. nuudeliaterian kylkeen.

Aasian mummon kurkut (lisäkkeeksi neljälle)

2 keskikokoista kurkkua
3 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl chilihiutaleita
1 valkosipulinkynsi
1 limetin mehu
nopan kokoinen kuutio tuoretta inkivääriä
silputtua korianteria

Viipaloi kurkku ja hienonna inkivääri ja valkosipuli kannelliseen rasiaan. Lisää muut ainekset. Jos haluat syödä kurkut heti, hölskyttele ne mummonkurkkutyyliin sekaisin. Jos syöt ne vasta myöhemmin, kääntele ainekset sekaisin ja anna marinoitua jääkaapissa puolisen tuntia. Silppua halutessasi vielä päälle vähän lisää tuoretta korianteria.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Savustettu possun sydän ja kieli


"Voidaanko savustaa sämpylätkin", kysyi isäntä eilen kun kasasi sähkösavustinta ja minä kohotin sämpylätaikinaa. No ehkä ei, mutta kysymys kuvastaa hyvin sitä, miten innoissamme olimme pitkään toivotusta, vastahankitusta savustimesta. Kohta sinne menisi ihan kaikkea!

Ensimmäiseen savustuskokeiluun kaivoin pakastimesta uuden ja edellisen luomupossunpuolikkaan kielet ja sydämet. Olen joskus syönyt savustettua poron sydäntä, ja se oli niin hyvää, että halusin päästä savustushommiin myös possun sydämen kanssa. Kielet otin mukaan bonuksena ajatuksella, että tulisivatpahan laitettua kuljeksimasta. Tykkään kielestä ja olen naudan kieltä joskus keitellytkin, mutta tulokset olivat vähän sinne päin (muuten ihan hyvää mutta huonon putsauksen vuoksi mukaan jäi suutuntumalta hieman ällöjä paloja), joten nyt odotukset eivät olleet erityisen korkealla.

En löytänyt ihan 100% osuvaa reseptiä possun sydämelle, mutta hirvensydämestä löytyi muutamia ohjeita, joista tulkkasin, että sydän usein keitetään ja toisinaan myös viipaloidaan ennen savustusta. Vinkkejä katsoin esim. Sauvajyväseltä. Halusin tehdä omat palani mahdollisimman kokonaisina, joten ainostaan puolitin sydämet ja lyhensin keittoaikaa reilusti, jotta savustuksen voisi tehdä vähän hitaammin. Kielet taas keittelin ihan sellaisenaan kypsiksi, siivosin sitten "kuoren" ja roippeet ja heitin nekin savustumaan.

Molemmista paloista tuli hyvän makuisia, mutta sydän pääsi valitettavasti kuivahtamaan hieman, ensi kerralla koitan varmaan savustaa sen raa'asta. Allaolevaan ohjeeseen lyhensin keittoaikaa hieman. Kieli taas oli hurjan iloinen yllätys, siitä tuli pehmeää ja maukasta. Molemmat lihat syötiin pomminvarmojen sämpylöiden välissä ohuina viipaleina, kaverinaan yksinkertaisesti tulista, tomaattista soosia sekä herkkukurkkuja.

Savustettu porsaan sydän ja kieli

2 kpl possun sydämiä
2 kpl possun kieliä

suolaa
4 laakerinlehteä
muutama neilikka
muutama valkopippuri

lisäksi tarvitset savustimen ja sen tykötarpeet (meillä leppälastuja)

1. Huuhtaise kielet ja laita ne kattilaan runsaaseen veteen. Tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolestatoista kahteen tuntiin.

2. Kielten päästyä kattilaan, puolita sydämet ja putsaa niistä ylimääräiset kalvot ja suonet pois. Minä lähinnä poistin valkoisena erottuvat osat, sekä kalvot, mutta ne olivat sen verran tiukassa kiinni, että vähän ylimääräistäkin varmaan lähti. Laita sydämet (erilliseen) kattilaan runsaaseen veteen, tuo kiehuvaksi ja kuori pinnalle kertyvä vaahto. Laske lämpö pienimmilleen ja mausta suolalla, laakerinlehdillä, neilikalla ja pippureilla. Keittele puolisen tuntia.



3. Ota sydämet kattilasta jäähtymään. Kun kielet ovat valmiit, ota nekin kattilasta ja anna jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. Sen jälkeen "kuori" nahka veitsellä auttaen. Edellistä kielikokemusta muistaen leikkasin myös kielen alapinnasta ihan reilusti roipetta pois, kunnes jäljellä oli vain siistiä lihaa.



4. Lämmitä savustin ja laita kielet ja sydämet sinne 15 minuutiksi. Anna vetäytyä hetki ja viipaloi sitten tarjolle. Hyvää leivällä, tai esim. perunamuussin ja etikkapunajuurten kanssa.



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Palkintoillallinen Pastiksessa

(pahoitteluni heti alkuun, kuvat ovat taattua kännykkäkameralaatua - kun kerrankin ravintolassa olisi helppo kuvausvalo, unohtui kamera kotiin...)

Muistatteko Snellmanin Kunnon Lenkki -kisan, johon osallistuin helmikuussa? No, noin kuukausi takaperin sain aiheeseen liittyen hurjan mukavan sähköpostin, jossa kerrottiin minun lenkki-lehtikaalifrittatareseptini olleen raadin mielestä palkitsemisen arvoinen. Jee!! Ja vielä uudestaan, jee!! :) Hienoon palkintoon kuuluu muutakin - mistä lisää joskus hamassa tulevaisuudessa - mutta osana palkintoa pääsin myös mukavalle dinnerille uuteen ravintola Pastikseen. Mahtava yllätys, kiitokset kisan järjestäjille!

Aterian toteutuminen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Alun perin tarkoitus oli mennä paikan päälle heti ravintolan ensimmäisenä olemassaolopäivänä. Lyhyelläkin varoitusajalla voi kaveriksi aina pakottaa pyytää aviomiehen, mutta ihan viime tipassa samana päivänä estyimme kuitenkin lähtemästä, joten koko ateria siirtyi tuonnemmaksi. Muutama päivä takaperin pääsimme sitten vihdoin paikan päälle, ja olihan sitä odotettu.

Pikkuroban Pastis on jo varmasti käynyt konseptinsa puolesta tutuksi kaikille ulkoruokinnan ystäville, mutta selvennettäköön varmuuden vuoksi, että bistrotyylinen ravintola keskittyy perinteisiin, simppeleihin ranskalaisherkkuihin ja sen taustalta ja tiimistä löytyy samoja henkilöitä kuin esim. Murusta. Istumapaikkoja on sangen rajallinen määrä, mutta ainakaan kaikkiin yläkerran paikkoihin ei oteta varauksia, joten onneaan sopii kokeilla ihan paikan päälle tupsahtamallakin.

Meillä oli kuitenkin pöytä, rauhallisessa nurkassa ikkunan vieressä. Ensivaikutelma ravintolasta oli viihtyisä ja ystävällinen, ja palvelu oli ripeää koko aterian ajan. Listalla huomioni kiinnittyi siihen, että annokset olivat tosiaan yksinkertaisia, eikä aterialla ollut muutenkaan kertaakaan sellaista fiilistä, ettei olisi tajunnut mitä lautasella on, tai ettei voisi sitä jälkikäteen muistaa, vaikken kirjoittanutkaan mitään ylös.

Alkuun valitsimme roquefort-etanoita pastisvoilla sekä kylmäsavulohta ja piparjuurituorejuustoa paahdetun briossin kera. Molemmat annokset olivat kovin hyviä ja hävisivät viimeistä murua myöten lautasilta. Jo etukäteen kehutut etanat kuitenkin veivät näistä kahdesta voiton; isäntä on vähän valikoiva homejuuston suhteen, mutta roquefort ei ollut yhtään hyökkäävää vaan toi etanoihin ihanaa, pippurisen täyteläistä makua.




Pääruuaksi isäntä otti niin ikään kehutun kuvepaistin (flank steak) ja minä päivän kalan, joka oli anturaa (sole), mutten valitettavasti muista, mitä sorttia (pääsinpäs kehumasta, etten kirjoittanut mitään ylös...). Kala oli ihan täydellisesti paistettua ja pehmeää, seuranaan reilu fenkoli-pinaattilisäke. Tilasin myös erillisen lisukeannoksen kevätvihanneksia ja huhtasieniä, joten ainakin päivän vihannekset tuli syötyä. Isäntä otti kuvepaistin kera tryffelisuolalla maustettuja ranskalaisia, jotka olivat ihan hurjan hyviä, myös minusta, joka en ole tryffelin ihanuutta vielä oikein ymmärtänyt. Mainittakoon vielä, että se, mitä isännällä jäi annoksensa bearnaisekastikkeesta yli, hävisi minun dipatessani sinne kevätvihanneksiani ;)





Jälkkäriksi minä otin raparperitorttua ja inkiväärijääätelöä, ja isäntä Grand Marnierilla maustetun crème caramelin; nähtyämme naapuripöydän suklaakohokkaan häntä ehkä hieman kadutti valintansa, mutta oli hänenkin jälkkärinsä hyvää. Kuvaa ei muistettu ottaa minun jälkkäristäni laisinkaan, ja isännänkin annoksesta vasta ihan viime metreillä.


Oikeastaan mistään en löytänyt sen suurempaa kritisoitavaa; listalla oli kovasti mieluisia vaihtoehtoja ja kaikki mitä söimme oli sanalla sanoen hyvää. Jotenkin listasta ja aurinkoisesta kevätillasta tuli lomamatkamainen olo :) Ainut kritiikki kohdistuu meihin ruokailijoihin, jotka olimme vesilinjalla - hyvän ravintolan hukkaanheittämistä? Joka tapauksessa, suosittelen hyvän, mutkattoman ruuan ystävälle. Varmasti tulee mentyä uudestaan omallakin rahalla.

torstai 2. toukokuuta 2013

Sisäänrakennettu "voileipäkakku"


Muistatteko shooter's sandwichin, jonka arvelin löytävän paikkansa myös tämän kesän piknikeväissä (onhan vappuna toki jo kesä)? Ennustukseni osui sikäli oikeaan, että tein leivästä version heti kauden ensimmäiselle piknikille. Alkuperäisen, lihaisamman vedoksen sijaan lähdin hakemaan voileipäkakuille tyypillisiä makuja; tuorejuustoa, majoneesia, kinkkua, maksamakkaraa, paprikaa, maustekurkkua ja juustoraastetta. Lopputuloksesta tulikin sitten enemmän eräänlainen sisäänrakennettu voileipäkakku kuin se alkuperäinen ampujanleipä.

Leipä toimi odotusten mukaan loistavasti piknikillä; miettikääpä, miten hyvältä voileipäkakku maistuu ulkoilmassa, mutta miten hankala se on kuljettaa ehjänä takapihaa kauemmas suuntautuvalle retkelle. Oman leipäkuoren sisällä matkustava malli sen sijaan on todella vaivaton, ja paperiin käärityn leivän voi jopa leikata avaamatta itse pakettia, paperista on kiva pitää syödessä kiinni niin sormetkaan eivät suttaannu.

Ainut miinus leivälle oli se, että omasta mielestäni huolellisesti rakennetut kerrokset eivät millään pysyneet kasassa valmiissa leivässä, vaan sekoittuivat keskenään, mikä teki - yhdessä kännykällä räpsäistyn kuvan kanssa -

leivästä vähän ruman näköisen. Tähän ratkaisuna toimisi varmasti osittain kovempien täytemateriaalien käyttäminen, niin kerrokset pysyisivät ryhdikkäinä. Lisäksi lämpimämmille kesäkeleille suosisin vielä sitä perinteistä ampujanleipää, koska tuorejuustot ja majoneesit eivät ehkä säily ihan parhaalla tavalla helteillä; kevätsäällä ja kylmälaukussa ne kuitenkin pysyivät ihan sopivan vilpoisina.

Miinusta leivän tekijälle oli puolestaan se, että järjestellessäni kotiin päin lähtiessä piknikkamoja takaisin pakettiin, järjestin hyvän leipäveitseni roskapussiin ja sille tiellehän se jäi...

Sisäänrakennettu "voileipäkakku" (n. 8 annosta)

(mitat ovat summittaisia, kannattaa soveltaa käyttämäsi leivän mukaan - minä käytin isoa, pyöreää maalaisleipää)

1 täytettäväksi sopiva leipä (pyöreä maalaisleipä, ruislimppu, vuokaleipä jne.)
1-1,5 dl liha- tai kasvislientä
300g pala kinkkua
muutama kevätsipulin varsi
1/2 pkt maksamakkaraa
200g tuorejuustoa (käytin valmiiksi maustettua paprika-chilijuustoa)
3 rkl kermaviiliä
1 pienehkö maustekurkku
1/2 paprika
1 dl juustoraastetta
3 rkl majoneesia
(suolaa)
mustapippuria

1. Valmistele täytteet. Kinkkutäytteeseen, pilko kinkku ja kevätsipuli pieniksi kuutioiksi ja sekoita se tuorejuuston ja kermaviilin kanssa. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Juustotäytteeseen, sekoita juustoraste ja majoneesi.

2. Leikkaa leivästä päälliosa, "kansi" pois ja koverra sisus tyhjäksi. Valele liemi lusikalla kostukkeeksi samalla leipää käännellen niin, että kostuke tarttuu siihen kauttaaltaan.

3. Valmistele loput täytteet; pilko paprika ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja viipaloi maksamakkara.

4. Täytä leipä eri täytteillä kerroksittain. Minä laitoin pohjimmaiseksi kinkkutäytettä, sitten paprikaa, sitten juustotäytettä, maksamakkaraviipaleita ja maustekurkkua. Lopuksi lusikoin päälle vielä hieman kinkkutäytettä.

5. Sulje leipä aiemmin poisleikkaamallasi kannella, ja paina sitä hieman kasaan. Kääri voi- tai leivinpaperiin ja sido kiinni narulla. Anna vetäytyä jääkaapissa painon alla yön yli.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Isännän donitsit


Hauskaa vappua! Työpäivän ja tulevien piknikeväiden kokkaamisen jälkeen sammuin eilen sohvalle klo 21.30, joten onneksi en ollut vastuussa donitseista, jotka tuossa kohtaa odottivat vielä pellillä liinan alla paistoon pääsyä. Isäntä toimi donitsimestarina, joten ne valmistuivat minun näkökulmastani kuin itsestään, ja söin niitä juuri aamupalaksi. Toim. huom. tosin, raahauduin kuitenkin vielä klo 22 jälkeen sohvalta muristen reippaasti pyöräyttämään osan rinkuloista sokerissa ja pihistin muutaman samalla myös iltapalaksi, ennen kuin sammuin uudestaan.

Donitsit tehtiin Pastanjauhajien reseptillä, joka taisi olla alkujaan Jamielta lainattu. Ainakin lopputuloksesta päätellen resepti toimi ihan mainiosti. Koska teimme - tai siis isäntä teki - donitseja ekaa kertaa, halusimme niistä ihan perusversioita, joten sitruunaisuus jäi tällä kertaa pois. Valmiista rinkuloista pyöräytimme osan ihan sokerissa ja osan kastoimme suklaakuorrutukseen. Kuorrutuksen teossa oli kuitenkin hieman komplikaatioita, joten en laita meidän versiomme ohjetta tähän. Tosin, ihan hyvän makuista siitäkin lopulta tuli :)

Donitsit


7 g kuivahiivaa
70 g sokeria
500 g vehnäjauhoa
reilut 300g / 315 ml kädenlämpöistä täysmaitoa
80 g pehmeää, kuutioitua voita
1-2 l kasviöljyä paistamiseen

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen kulhossa kuivahiiva, 1 rkl sokerimäärästä ja 1 rkl jauhomäärästä. Anna tekeytyä vartin verran, jolloin seoksen pitäisi olla vaahtoavaa ja sen näköistä, että hiiva on päässyt jujulle sille uskotusta tehtävästä. Lisää sitten jauho, sokeri ja voi hiiva-maitoseoksen joukkoon. Sekoita vitiisen minuuttia, kunnes taikina on silkkisen sileää. Jos taikina tarttuu liiaksi, lisää vähän jauhoa.

2. Anna taikinan kohota kulhossa kostealla kankaalla peitettynä n. tunnin ajan (meillä ei jostain syystä taikina oikein kohonnut tässä kohtaa, mutta myöhemmin sitten senkin edestä). Painele siitä sitten ilmakuplat pois ja kauli se kauttaaltaan sentin paksuiseksi levyksi. Painele taikina sitten haluamasi kokoisiksi renkuloiksi esim. tavallisella juomalasilla. Siirrä rinkulat jauhotetulle tai öljytylle alustalle ja anna kohota - jälleen hieman kostealla pyyhkeellä tms. peitettynä, noin tunnin ajan.

3. Kun donitsit ovat kohonneet kaksinkertaisiksi, puske niiden keskustoihin pienet reiät esim. syömäpuikolla. Kuumenna kasviöljy 180-190 asteeseen, ja uppolaista donitsit muutama kerrallaan kullanruskeiksi (2-3 minuuttia). Me käytimme paistomittaria öljyn lämmön määrittelyyn, mutta esim. krutongilla voi testata saman asian - öljy on sopivan lämpöistä kun öljy alkaa kuplia krutongin ympärillä, krutonki ottaa kauniisti kullanruskeaa väriä mutta ei pala välittömästi korpuksi.

4. Nosta paistetut donitsit hetkeksi talouspaperilla vuoratulle alustalle jäähtymään, ja pyöräytä sokerissa, kun ne ovat vielä reilusti lämpimiä mutta eivät enää polta näppejä.