sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Perinteinen sima ja muutama perunasalaattivinkki vapuksi



Jos tänään innostut, niin ehdit vielä tehdä simaa vappupäivän rientoihin! Minä laitoin omani torstaina, ja huoneenlämmössä käytyään se alkaa nyt näyttää melko valmiilta.  Ohjeen otin - tittididii - fariinisokeripaketin kyljestä, hieman äidiltä lisäneuvoa kysyen. Jos simasta haluaa hieman vaaleampaa, voi puolet sokerista korvata tavallisella hienosokerilla.

Simaa lukuunottamatta vappumenyy on edelleen hieman auki, mutta enemmän turvaudumme perinteisiin piknikeväisiin kuin hienompiin herkkuihin. Piknik saattaa tietysti tapahtua myös olohuoneessa :) Donitseja tulemme ainakin tekemään, sekä perunasalaattia. Jos vielä mietit perunasalaattivalintaasi, tässä muutama vinkki arkistojen aarteista:

Perinteisehkö perunasalaatti - tässä tehtynä pitkälti jämistä, mutta usein ihan normiperunasalaattini mukailee pitkälti tätä ohjetta.

Merellinen perunasalaatti - sopii loistavasti piknikevääksi, ja tässähän on melkein jo koko ateria samassa.

Vuohenjuusto-perunasalaatti - tämä on valmistettu alunperin lämpimäksi salaatiksi, mutta toimii yhtä hyvin kylmänäkin. Pekonin ja vuohenjuuston kanssa ei vaan voi mennä vikaan!

Lämmin perunasalaatti - ihana, yrttinen salaatti vappulounasta kotona tekeville. Uudet perunat sopivat tähän parhaiten, mutta vanhan sadon potuillakin pärjää!

Perinteinen sima 

500g fariinisokeria
4 l vettä
1/5 tl eli noin herneen kokoinen pala hiivaa
1-2 sitruunan mehu
1/2 tlk ykkösolutta
muutama tl sokeria
rusinoita

1. Kiehauta puolet vedestä ja sekoita fariinisokerin kanssa. Kun sokeri on sulanut, lisää vielä toinen puoli vedestä ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liuota sekaan hiiva, lisää sitruunamehu ja anna odotella huoneenlämmössä noin vuorokauden.

2. Pullota sima. Laita jokaisen pullon pohjalle ripsaus sokeria (en tiedä miksi, tämä on varmaan taikauskoa) ja täytä simalla melkein kokonaan. Kaada päälle hömpsy pilsneriä ja pudota mukaan muutama rusina. Sulje pullot (varoituksen sana, liian tiiviissä oleva korkki voi tuoda simapulloon liikaa painetta) ja anna käydä huoneenlämmössä 2-3 vrk tai jääkaapissa 5 vrk. Sima on kypsää, kun rusinat nousevat pintaan.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ei kaunista mutta aika hyvää: fenkoli-kuohuviinirisotto



Taannoin arki-iltana koitin nälkäisenä ja väsyneenä kuumeisesti kaivella jotain syötävää kaappien uumenista - olin varannut ruuaksi pienen palan lohta sekä parsaa, mutta jotenkin mieli teki saada lautaselle vähän enemmänkin. Löytämäni risottoriisi, parmesan ja kuohuviini suuntasivat ajatukseni risottoon, ja jääkaapista löytynyt fenkoli vahvisti suunnitelman - fenkolirisottoa!

Hyvää tuli, vaikkei erityisen kaunista. Ja vaikka arkiruuaksi väkertämistä vähän olikin, ei se jälkikäteen harmittanut :)

Fenkolirisotto (kahdelle)


1,5 dl arborio-riisiä
1 sipuli silputtuna
1 fenkoli pieneksi silputtuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 lasillinen kuohuviiniä

8dl kala-, kana- tai kasvislientä
oliiviöljyä
voita
suolaa
mustapippuria

50g tuoretta, raastettua parmesaania

1. Pilko fenkoli, sipuli, ja valkosipuli. Raasta juusto. Mittaa loput aineet valmiiksi ja etsi tarvitsemasi välineet suurin piirtein käden ulottuville.

2. Kuullota fenkolikuutiot erillisessä pannussa tilkassa öljyä ja jätä syrjään odottamaan.

3. Kuullota sipuli ja valkosipuli kattilassa oliiviöljyssä, älä ruskista. Lisää risottoriisi ja kuullota pannulla käännellen pari minuuttia, kunnes riisinjyvät muuttuvat reunoiltaan hieman läpikuultaviksi. Älä anna ruskistua. Lisää kuohuviini, jatka sekoittelua ja anna kiehahtaa. Laske lämpöä hieman ja jatka sekoittelua vielä pari minuuttia, kunnes viini alkaa olla suurimmaksi osaksi imeytynyt riisiin. Lisää puolet fenkolista.

4. Lisää lientä kauhallinen kerrallaan ja jatka sekoittelua. Lämpö saa olla matalahko, jotta liemi imeytyisi riisiin eikä haihtuisi (jolloin riisit pääsevät kypsymään liikaa pinnalta mutta jäävät keskeltä raa'aksi). Lisää uusi liemikauhallinen aina muutaman minuutin välein, kun edellinen kauhallinen alkaa olla imeytynyt risottoon. Viimeiset kauhalliset kannattaa jättää vähän pienemmiksi ja lisätä mieluummin vähän nestettä usein, kuin kerralla liikaa, jolloin risotto voi jäädä liiankin löysäksi. Tässä vaiheessa ei kannata kiirehtiä.

5. Sekoita lopuksi mukaan loput fenkolista, parmesanraaste ja pari voinokaretta. Mausta suolalla ja mustapippurilla, ja testaa maku vielä kerran.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Toisten esimerkillä, goi ga




Ihanaa, ensimmäinen päivä tänä keväänä kun saa nostaa läppärin ja itsensä pihatuoliin ja kirjoitella auringonpaisteessa! Viis siitä, että näytöltä ei tahdon nähdä juuri mitään, nyt on kevät :)

Keväiseen moodiin sopivasti testasin Soppaa ja silmukoita -blogin vietnamilaisen goi ga -kanasalaatin. Sitä on kehuttu hurjasti, ja ainakin Chez Jasulta löytyy versio samaisesta reseptistä. Itselleni vietnamilainen keittiö ei ole erityisen tuttu, mutta thai-keittiöstä inspiroituneena teemme isännän kanssa tuon tuostakin kaikenlaisia salaatteja, joiden autenttisuuden osumatarkkuus joko Thaimaahan tai naapurimaihin todennäköisesti vaihtelee. Päällisin puolin tämäkin ohje vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin aiemmin tehdyt salaatit, mutta ilmeisesti mittasuhteet olivat sen verran erilaiset, että maku oli kuitenkin ihan omanlaisensa.

Menin hyvin pitkälti alkuperäisen ohjeen mukaan, joten en julkaise sitä erikseen, vaan suosittelen tarkistamaan sen täältä. Sen verran muuttelin, että jätin pois kiinankaalin (unohtui), lisäsin ituja ja tuoretta minttua, ja lopuksi vielä yhden ekstralimetin mehun, kun kaipasin lisää hapokkuutta. Maapähkinöiden sijaan käytin casheweita, kun meillä sellaisia sattui olemaan. Lopputuloksesta tuli makuuni hieman liian makeaa suhteessa salaatin hapokkuuteen (eli jatkossa lisää limettiä vaan), mutta kuitenkin ihanan raikasta ja keväisen tuoretta, joten tästä ohjeesta poikii varmaan lukuisia versioita varioitavaksi :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto


Olenkin jo valitellut, että kitupiikkeilylläni ei pyyhi kovin hyvin (eli kauppalasku on aina isompi, kuin mitä soisin sen olevan), mutta toisinaan sentään tulee tehtyä budjettiruokiakin. Yksi niistä, linssikeitto jää minulla usein tekemättä, koska ajattelen sen aina olevan niin kovin tylsää. Silloin kun kuitenkin sitä teen, se yllättää joka kerta sillä, ettei ole ollenkaan tylsää, vaan täyttävää, maukasta ja lämmittävää.

Tämänkertainen ohje on pitkästi hatusta taiteiltu vanhojen muistikuvien pohjalta; linssien kanssa sitruunaa, juustokuminaa ja tomaattimurskaa. Löytyipä jääkaapista vielä avattu paketti fetaakin, joka sopan päälle murusteltuna kohotti aterian arkisuudestaan mukavaksi viikonloppulounaaksi :)

Kitupiikin yllättävän hyvä linssikeitto (kahdelle)

2 dl kuivattuja, punaisia linssejä
6 dl vettä

2 valkosipulinkynttä
1 sipuli

1 prk tomaattimurskaa
1/2 sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1/2 tl juustokuminaa
ripaus kuivattua oreganoa
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria
oliiviöljyä
100g fetaa murusteltuna

1. Huuhtele linssit. Hienonna sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä hetki paksupohjaisessa kattilassa öljytilkan kera. Kaada mukaan vesi ja kiehauta. Lisää linssit ja keitä kypsiksi.

2. Mausta linssit suolalla, pippurilla, oreganolla ja juustokuminalla. Lisää tomaattimurska, sitruuna ja ripaus sokeria. Jos keitto on liian paksua, lisää myös vettä. Anna muhia kymmenisen minuuttia pienellä lämmöllä. Annostele kulhoihin, murustele päälle fetaa ja lorauta mukaan vielä hyvää oliiviöljyä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Muhammara-paprikatahna pitaleivän väliin tai muuten vaan



Kuten monessa muussakin kodissa, meilläkin rääpittiin pääsiäislammasta lähi-idän hengessä, kera mm. erilaisten tahnojen. Hummukset ja tsatsikit ovat jo vanhoja tuttuja, mutta tätä ihanaa, mausteista paprikatahnaa maistoin ensimmäistä kertaa vasta ystäväni Marian luona talvella, ja pummasin reseptin heti kiertoon itselleni.

Alkuperäinen resepti löytyy Cook Eat Live Vegetarian -blogista, jota jäin muuten ihan haltioissani selaamaan pidemmältikin, kasvisruokareseptit ja kauniit kuvat veivät kielen mennessään! Jätin saksanpähkinät omasta versiostani pois, mutta muuten olin melko reseptiuskollinen. Tosin jälkikäteen kuvia katsoessani tajusin, että eihän meillä ollut kokkaushetkellä persiljaakaan, vaan olin korvannut sen korianterilla. Sekin kuitenkin toimi. Lopputulos sopii loistavasti esim. pitaleivän väliin lampaan ja tsatsikin kera, tai oikeastaan ihan muutenkin vaan leivän kaveriksi. Sen sanottuani, vatsamme olivat pääsiäisenä niin täynnä, ettemme lopulta edes tehneet pitaleipiä vaan rääpimme lampaan pelkkien tahnojen ja salaatin kera.

Vähän toisenlaisen paprikakastikkeen reseptin oli muuten julkaissut kaimani Makuja Kotoa -blogissaan. Kiva ajatus tuo paprikakastikkeen käyttö pitsapohjankin päällä!

Libanonilainen muhammara-paprikatahna

250g grillattuja paprikalohkoja (säilyke käy)
2-3 valkosipulinkynttä
vajaa 2 dl leipää murustettuna
1 rkl sitruunamehua
2 tl hunajaa
1 tl juustokuminaa
1 tl kanelia
1/2 tl chilihiutaleita
1-2 dl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
seesaminsiemeniä pinnalle
kourallinen silputtua, sileälehtistä persiljaa

1. Laita kaikki ainekset oliiviöljyä, seesaminsiemeniä ja persiljaa lukuunottamatta blenderiin ja surauta karkeaksi tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan ja jatka blenderissä sekoittamista, kunnes koostumus on mieleisesi. Tämän vaiheen voi toki tehdä myös kulhossa sauvasekoitinta käyttäen.

2. Maista ja lisää makeutta, sitruunamehua ja suolaa makusi mukaan. Laita tarjolle (huoneenlämpöisenä) ja ripottele pinnalle tuoretta persiljaa sekä seesaminsiemeniä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kimchi

Kuvasta tuli turhankin samankaltainen Option kanssa, mutta purkkini oli vähän turhan iso, joten sivukuva olisi ollut kovin ruma...
Pari ruokajuttua aiheuttavat minulle niin suurta riippuvuutta, että en voi lopettaa niiden syömistä, ennen kuin syötävää ei enää ole. Yksi on tuoreet herneet, ja toinen on kimchi. Erityisesti jälkimmäinen ei ole kaikkien mieleen, mutta minä vain olen hulluna kimchiin. Turha tulla kitisemään  "mädästä kaalista", eihän se nyt ole hapankaalia kummempaa!

Muutaman kerran olen ennenkin tehnyt kimchiä, mutta menestys on ollut vähän vaihtelevaa. Useimmiten kiinankaali on jäänyt vähän raa'an tuntuiseksi, ja joskus taas maut ovat olleet liian pliisut. Joskus on käynyt myös niin, että kimchi on huvennut purkistaan pala palalta jo ennen, kun se olisi valmista...

Hiljattain Optiossa julkaistiin Lauryn Chunin The Kimchi Cookbookista napattu ohje kimchille, joten päätin pitkästä aikaa testata, miten valmistus sujuisi. Aiemmin käyttämissäni resepteissä on ensin liotettu kokonaisia kiinankaalin lehtiä suolavedessä ja annettu maustetun kimchiseoksen hapattua vain vuorokauden verran, mutta tässä versiossa kiinankaalin lehdet vain sekoitetaan suolan kanssa ilman vettä, ja toisaalta hapatusaika on kolme vuorokautta. Onnistumisen varmistamiseksi piilotin kimchini visusti suljettuun kaappiin ja pyysin isäntää tarvittaessa siirtämään koko purkin lukkojen taakse hävikin välttämiseksi.

Ja tällä kertaa kimchini onnistui! Siitä tuli sopivan hapanta, sopivan suolaista ja ihanan mausteista. Minulla oli kiinankaalia vain puolet ohjeen määrästä, mutta maustetahnan tein melkein täysimääräisenä (miinus katkaravut, joita kotoa ei löytynyt), mikä tietysti voimisti kimchin makua entisestään ja teki siitä erittäin tulista. Se sopi minulle, mutta allaolevan ohjeen julkaisen Option alkuperäisessä muodossa, koska ei chiliä ehkä ihan niin paljon kuuluisi olla... :)

Ohjeen mukaan valmis kimchi säilyisi jääkaapissa puolikin vuotta, mutta itse olen tyytyväinen, jos se säilyy meidän ahmattien käsissä edes puoli tuntia. Kuten muissakin säilykkeissä, hygienia on tärkeää kimchin onnistumisen ja säilymisen kannalta.

Kimchi

2 kg kiinankaalia
1,2 dl merisuolaa

maustetahna

1 keskikokoinen sipuli ohuina viipaleina
3 valkosipulinkynttä puristettuna
2 tl inkivääriä hienona raasteena
2 rkl anjovis- tai kalakastiketta (nam pla)
2 rkl suolattuja katkarapuja
2 tl sokeria
1,2 dl korealaisia chililastuja (minulla jotain muita etnokaupan lastuja)
4 kevätsipulin vihreät osat

1. Huuhtaisen kiinankaalin lehdet ja leikkaa n. 5 cm kuutioiksi. Sekoita lehdet ja suola ja anna vetäytyä noin tunnin ajan.

2. Kiinankaalin vetäytyessä valmista maustetahna: yhdistä pienessä kulhossa sipuli, valkosipuli, kalakastike, katkaravut ja sokeri. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisää chililastut ja anna vetäytyä n. 15 min.

3. Huuhdo ja valuta suolan kanssa muhinut kaali. Sekoita kevätsipuli, kaali ja maustetahna niin, että kaaliin menee tahnaa kauttaaltaan. Pakkaa sekoitus tiiviisti parin litran puhtaaseen lasipurkkiin, kaada päälle vajaa desi vettä, sulje purkki tiiviisti ja anna käydä huoneenlämmössä kolme päivää.

Chiliä löytyi kotoa tarpeeksi, joten sen kanssa ei ujosteltu :)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Paluu pääsiäiseen: ihana lampaanviulu


Kun muut elävät jo pitkälti huhtikuuta, minä palaan vielä pääsiäiseen muutaman kirjoituksen ajaksi. Sangen mielikuvituksettomasti lmeillä(kin) syötiin ampaanviulua, mutta siitä tuli kuitenkin aika hyvää, joten kannattaa repostella vähän vaikka jälkikäteen!

Ohjeesta en voi ottaa kunniaa, vaan se on Mysi Lahtisen tunnettu lampaanviuluohje ties kuinka monen vuoden takaa. Minä nappasin sen Kulinaarimurulasta. Muistan, kuinka joskus ysärillä  paikallisen kaupan lihamestari neuvoi tekemään kahvikastiketta lampaanviulun kanssa, mutta vasta nyt tuli testattua - ja kannatti, miksi odotinkaan niin pitkään?

Tälläkään kertaa malttanut mennä reseptin mukaan, vaan marinoin lampaan jo etukäteen ja lyhensin hieman paistoaikaa, jolloin viulu jäi oman makuni mukaisesti pinkiksi sisältä. Käytin myös tuoreita yrttejä tahnan tekemiseen, ja shock horror, unohdin mintun kokonaan. Unohduksistani huolimatta lampaasta tuli maistuvaa, ja kolmen kilon viulusta riitti veisteltävää moneksi päiväksi :)


Lampaanviulu Mysi Lahtisen (ja vähän Kärähtäneiden) tapaan

n. 3 kg lampaanviulu
nippu tuoretta basilikaa
nippu tuoretta lehtipersiljaa
muutama rosmariinin oksa
mustapippuria
suolaa
loraus oliiviöljyä
1 valkosipuli
2 dl kermaa
1½ dl vahvaa kahvia
2 rkl sokeria
2 dl vahvaa lihalientä

Kastike:

valeluliemi
hieman vettä
1 rkl vehnäjauhoja
1½ dl kermaa


1. Silppua kulhoon yrtit ja purista mukaan pari valkosipulin kynttä; lisää suola, mustapippuri ja oliiviöljy ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Pistele viuluun terävällä veitsellä melko syviä viiltoja ja toppaa niihin yrttitahnaa. Sulje reiät valkosipulinkynsillä niin, että kynsi on kokonaan viulun sisällä (muuten se palaa). Hiero loppu tahna viulun pintaan ja anna marinoitua jääkaapissa esim. muovipussissa noin vuorokauden.

2. Ota lammas tunti-pari ennen paistoa huoneenlämpöön. Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi. Laita viulu riittävän suureen vuokaan tai pellille kaksinkertaisesta foliosta tehtyyn, hieman itseään suurempaan "kaukaloon". Keitä kahvi ja sekoita sokeri siihen.

3. Nosta lammas uuniin ja paista 15 minuuttia. Ota viulu sitten pois uunista ja vähennä lämpö 200 asteeseen. Valele viulu kahvilla ja kermalla. Laita paisti takaisin uuniin vartiksi. Ota paisti jälleen uunista ja valele se lihaliemellä. Palauta paisti uuniin ja valele sitä noin 15 minuutin välein folioon kertyneellä liemellä.

4. Laske tunnin kuluttua uunin lämpö 150 asteeseen. Jos lientä haihtuu liiaksi, paikkaa vajetta kiehuvalla vedellä. Paista lammasta yhteensä noin kahdesta ja puolesta tunnista kolmeen tuntiin, riippuen haluamastasi sisälämpötilasta. Minun viuluni oli n. 60-asteinen, ja se oli vielä reilusti pinkki luun läheltä.

5. Nosta valmis lampaanviulu foliokaukalosta ja kerää valeluliemi tarkasti talteen. Kääri paisti folioon ja anna levätä, kun teet kastikkeen. Valmista kastike lisäämällä valeluliemeen tarvittaessa hieman vettä. Suurusta kastike vesitilkkaan sekoitetuilla jauhoilla. Keittele soossia kymmenisen minuuttia ja lisää kerma.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lihahyytelöä pää ja sorkat -projektista




Kuinka ollakaan, tilaamastamme possunpuolikkaasta pää ja sorkat ovat edelleen niiden muutaman palan, jota emme ole saaneet käytettyä, joukossa. Eipä sillä, halusin ihan ehdottomasti pään ja sorkat mukaan settiin ja niille on ollut suunnitelmakin, mutta ilmeisesti sen verran olen jännittänyt niiden valmistusta, että odottivat nyt ihan loppumetreille saakka. Itselleni olen tietysti hokenut, että kyse on enemmän siitä, että on ollut vaikeaa järjestää rauhallista aikaa savotalle, jonka hankaluudesta ja ajanmenosta ei ole oikeastaan mitään hajua.

Eilen sulatin kuitenkin vihdoin pään ja sorkat pakastimesta, joten perääntyminen oli myöhäistä. Hähmyisenä ajatuksena oli tehdä sylttyä, aladobia tai molempia, ja halusin myös testata, miten hyvin hyytelö hyytyisi liemen omilla aineilla ilman lisättyä liivatetta. Ohjeita etsin ties mistä, mutta ihan parhaana tietolähteenä toimi jo sittemmin hiljentyneen Ahmijan seikkaperäinen kertomus omasta sianpääkokemuksestaan. Suuri kiitos Ahmijalle, ja harmi, ettei blogi enää jatku! Samaa kautta löytyi myös Silläsipulilan aiempi sianpääprojekti, ehkä ensi kerralla sitten jotain sen suuntaista.... 

Minun puolikas possunpääni oli valmiiksi paloiteltu, eikä siis valitettavasti yhtä komea kuin Ahmijan saamat kaksi puolikasta. Korvat ja aivot puuttuivat minulta - tai siis possultani, vaikka joku saattaisi tämän tulkitakin muulla tapaa - myös, mutta yksi silmä löytyi kuopastaan paloja tutkiessa (luulin sitä joksikin rauhaseksi, kunnes tajusin nahkapuolella ympärillä olevat ripset...). Muutenkin paloista sai kyllä aika hyvän käsityksen siitä, mikä osa oli mikäkin, mutten sentään leikkinyt ruuallani niin paljon, että olisin ryhtynyt rakentamaan sianpääpalapeliä ;D Silmäpalaa jänistin ja jätin sen käyttämättä järkeillen itselleni, että pienessä palassa ei olisi ollut lähes yhtään käyttökelpoista lihaa. Sorkat olivat päätä suoraviivaisemmat, ne oli vain halkaistu pitkittäin puoliksi, joten heti suoralta kädeltä näki hyvin, mistä oli kysymys.

Lopulta päädyin syltty- ja hyytelövaihtoehdoista siihen hyytelöön, lihaa oli sen verran vähän, ettei molempiin oikein olisi riittänyt kunnon satsia. Hyytelöstä tuli kuin tulikin tosi hyvää, ja se hyytyi hienosti ilman liivatetta! Ulkonäkö olisi voinut olla parempi, luomupossun liha oli aika harmahtavaa ja liemi tosi tummaa. Lisäksi liha jäi minulla hieman liian isoiksi paloiksi, mikä teki ehjien hyytelöviipaleiden leikkaamisen aika mahdottomaksi (kuten kuvasta näkyy ;). Kokoon keitetty liemi oli kuitenkin todella maukasta ja maustoi lihankin, ja keittiössä tuoksuvat varmaan edelleen tuhdit possuhuurut ;) 

Lihahyytelö eli aladobi possun päästä ja sorkista

1/2 possun pää
2 kpl possun sorkkia
pari rkl merisuolaa
vettä
2 porkkanaa
2 sipulia
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
maustepippureita (n. 20 kpl)
pari laakerinlehteä


1. Aloita possunpään putsaamisesta. Koska pää oli jo paloiteltu ja mukana ei ollut korvapaloja ja kärsässäkään ei ollut kokonaista sierainta (eli kaikkeen putsattavaan oli helppo päästä käsiksi), en liottanut palasia, mutta harjasin ne puhtaaksi juoksevan veden alla, huuhtelin ja kuivasin. Hampaissa oli paljon muistoja possuvainaan ruokalistasta, ja kärsässä ja sorkissa kuopsuttelusta, joten ne harjasin erityisen huolella. 


2. Pese ja pilko porkkanat ja puolita sipulit, kumpiakaan ei tarvitse kuoria. Laita possunpalat, porkkanat, sipulit, mausteet ja suola isoon kattilaan - seitsemän litran kattilani oli hieman nafti, kymmenen litraa olisi varmasti juuri passeli koko - ja lisää kylmää vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Tuo kiehuvaksi, kuori päälle kertyvä  vaahto ja laske lämpö pienimmilleen niin, että lihat saavat muhia pienellä tulella. Keittele kolmesta neljään tuntiin. 


3. Ongi kypsät possunpalat varovasti liemestä. Palojen hajoaminen ei sinänsä haittaa, mutta kuuma liemi roiskahtaa ilkeästi, jos sinne plumpsahtaa takaisin puolikas sorkka tai leuka. Nosta lieden lämpötila takaisin korkeaksi ja jatka liemen kiehuttamista kasaan, noin puoleen alkuperäisestä. 

Possunpään keittely oli myös erittäin suosittu yleisölaji :D

4. Anna lihanpalojen jäähtyä pieni hetki niin, että ne ovat edelleen reilusti lämpimät mutta käsiteltävissä, ja perkaa sitten lihat käsin luiden, nahan ja rasvan alta. Jos lihanpalat tuntuvat isoilta, hienonna niitä vielä hieman aladobia varten, ja laita sitten sopivaan muottiin tai kulhoon (minä käytin kertakäyttöisiä foliovuokia) odottamaan. Lihaa tulee melkoisen vähän, sain kahdesta sorkasta ja puolikkaasta päästä yhteensä n. 450g syötävää. Luita en säästänyt, mutta isäntä ystävällisesti pussitti nahat ja rasvat seisojille talteen herkkupaloiksi.


5.  Kun liemi on keittynyt tarpeeksi kokoon, siivilöi sitä tarvittava määrä, ja kaada siivilöity liemi lihanpalojen päälle niin, että lihat peittyvät. Minä kuorin rasvaa hieman pois jo lämpimästä liemestä, mutta helpoimmin sen saa halutessaan poistettua hyytyneen hyytelön pinnalta. Anna aladobin hyytyä jääkaapissa yön yli. 

 

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kahdeksan satunnaista asiaa

Kahdeksan kysymyksen (tai oikeastaan vastauksen) haaste osui kohdalleni toistamiseen, mutta olin ihan yhtä imarreltu kuin ensimmäiselläkin kerralla :) Haasteen heittivät pitkän linjan ruokabloggaajat Pastanjauhajat, nöyrin kiitokseni siis Ouluun!

Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:


1. Kiittää haasteen antajaa.
2. Jakaa haaste kahdeksalle ruokabloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tästä haasteesta.
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään


Koska edellisellä kerralla olin häpeällisen saamaton ja jätin vain avoimen kutsun tarttua haasteeseen, nyt reipastuin listaamaan joukon blogeja, joita haluan nakata haasteella. Osa on vanhoja tuttuja, osa taas uudempia bongauksia mutta sitäkin mielenkiintoisempia.

Kääpiölinnan köökissä
Makuja kotoa
Keittiössä, kotona ja puutarhassa
Kaakao kermavaahdolla
Köökistä kajahtaa
Mausteinen Manteli
Luimupupu
Campasimpukka

Ja vielä, en soisi kenellekään mitään paineita haasteen eteenpäin laittamisesta (ja moni on siihen varmasti jo aiemminkin tarttunut), joten noukkikaa tämä ihan oman jaksamisenne mukaan. Joka tapauksessa on iloni linkittää kaikkiin näihin hienoihin blogeihin!

Loppuun vielä omat kahdeksan umpimähkäistä asiaani:

1. Seisojamäärä on hiljattain tuplaantunut taloudessamme, luppakorvia on nyt kaksi.

2. Keväisin minulle iskee matkakuume, aina juuri tässä kohtaa, kun vielä ei ihan kunnolla ole kevät mutta lumet sulavat ja päivät pitenevät jo. Juuri nyt kaipaisin kovasti Skotlantiin, minne teimme ihanan matkan viime keväänä.

3. Liityin hiljattain Marttoihin - innostuin kovasti heidän kursseistaan ja teemoistaan, joten täytin samoilla höyryillä myös jäsenlomakkeen :)

4. Tällä hetkellä takataskussa on iso kasa jo kokattuja reseptejä, jotka odottavat pääsyään blogiin. Voisiko vuorokauteen lisätä muutaman tunnin?

5. Viime kesänä pihaviljelyni saldo oli yksi lehtikaali, sekä siskoltani lahjaksi saadut minttu ja oregano. Kaiken muun veivät joko ötökät tai seisoja. Tänä kesänä uusi yritys, kun vaan pääsisi lumikasoista ensin eroon!

6. Viimeisen kuukauden teema on ollut hedelmähulluus - en muista, milloin olisin kuluttanut viimeksi yhtä paljon omenoita ja appelsiineja. Nam!

7. Olen parina viime vuotena havainnut olevani enemmän ja enemmän kotihiiri, tai kuten isäntä sanoo, hieman komeroitunut. Hmmm. En ole ihan varma, mitä mieltä olen asiasta ;)

8. Ja lopuksi vielä ruoka-asiaa; kohta saa taas parsaa, jee!


Kuva ei oikeastaan liity mihinkään erityisemmin, mutta sopii kuitenkin kivan keväisenä moneenkin kahdeksasta asiastani.



maanantai 1. huhtikuuta 2013

Sitruunamousse


Tänäkään pääsiäisenä meillä ei syöty mämmiä, eikä sitä kukaan kaivannutkaan. Eikä kaipaamisen varaa jäänyt muutenkaan, paitsi että unohdimme hankkia pääsiäismunia. Muuten ollaan saatu syödä enemmän kuin tarpeeksi, vaikka blogiin saakka en ole vielä saanut mitään pääsiäisruokia. Aloitan julkaisut nyt jälkkäristä, ja lisään ne perinteiset lampaat sun muut sitten tulevina päivinä - ovatpahan sitten hyvissä ajoin odottamassa ensi pääsiäistä ;)

Jälkkäristä halusin keväistä, mutta toisaalta suklaatakin teki mieli. Suklaamousse on muutamana pääsiäisenä syöty helppo herkku, jonka pohjalta syntyi nyt ajatus kokeilla tehdä myös sitruunaista moussea lemon curdia käyttäen. Myönnettäköön, että mitään hajua ei ollut siitä, miten lemon curd käyttäytyy moussea tehdessä ja olisiko lopputuloksena juoksettunut litku, mutta sehän ei tietenkään estänyt kokeilemasta ;) Ja kannatti kokeillakin, sillä moussesta tuli todella hyvää, keväisen raikasta ja väriltään hennon keltaista, juuri pääsiäiseen sopivaa! Paritin sitruunamoussen tarjolle suklaisen serkkunsa kanssa, ja yhdistelmä toimi mainiosti - sitruunamousse oli makeankirpeää, ja suklaamousse taas hyvin täyteläistä, mutta ei erityisen makeaa, joten maut tasapainottivat toisiaan kivasti.

Sitruunamoussen resepti oli muuten sama kuin suklaamoussessa, mutta vaihdoin siis suklaan sitruunatahnaan. Lisäksi halusin mukaan vähän enemmän kirpeyttä, joten jatkoin tahnaa vielä puolikkaan sitruunan mehulla. Kahden moussen vääntäminen yhden sijaan ei tuonut juurikaan lisävaivaa, koska ensimmäistä vaihetta lukuunottamatta kaiken sai tehtyä kerralla tuplasatsina. Allaoleva ohje kuitenkin pelkkään sitruunamousseen, annoksesta riittää kuudelle pienellä santsivaralla.



Sitruunamousse


1,5 dl lemon curdia eli sitruunatahnaa
1/2 sitruunan mehu
50 g voita tai margariinia
2 keltuaista
2 valkuaista
3 dl kuohukermaa

1. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita mukaan sitruunatahna ja sitruunan mehu. Nosta kattila pois liedeltä.

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaiset sitruunaseokseen yksitellen voimakkaasti vatkaten. Anna jäähtyä lähelle huoneenlämpöä, ei jääkaappikylmäksi, ja vatkaa odotellessa loput komponentit.

3. Vatkaa kerma ja valkuaiset erikseen vaahdoksi.

4. Sekoita ensin kermavaahto ja sitten valkuaisvaahto varovaisesti sitruunaseokseen. Jaa mousse annosmaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin.