torstai 31. tammikuuta 2013

Sniiduilua



Loppukesästä pidin parin-kolmen viikon kitupiikkikuurin, kun kaipasin talouteemme vähän enemmän kontrollia ja vähän vähemmän ihmettelyä siitä, mihin rahat hupenevat. Nyt vuodenvaihteen juhlien ja lomailujen jälkeen mieli tekee taas olla vähän tarkemman markan nainen. Perustelut säästämiselle ovat aika samantapaiset kuin edelliselläkin kertaa; haalin ruokakaupasta aika paljon tarpeetonta, ja hävikki harmittaa. Lisäksi huomaan vuosi vuodelta olevani tarkempi siitä, että saan rahoilleni vastinetta. Edullisistakin raaka-aineista löytyy hyviä, tuoreita ja eettisiä vaihtoehtoja, ja toisaalta taas näennäisesti arvokkaiden tuotteiden hinta-laatusuhde ei ole aina ihan kohdallaan. Ja on taustalla tietysti sekin, että vaikka taloudellista hätää ei sinänsä ole, löytyisi rahalle muutakin käyttöä, ja säästökohteisiin olisi mukava kerryttää kassaa nykyistä nopeammin.

Tällä kertaa säästökuuri kestää hieman pidempään, haluan haastaa itseäni pääsiäiseen saakka. Formaatti on sama kuin viimeksikin, eli n. 150 euron ruokakauppalaskusta - johon kuuluvat ruuat sekä vessapaperit, hammastahnat ja muut marketista haettavat arkitilpehöörit - pitäisi kuoria kolmannes pois ilman, että ruuan laadun tai eettisyyden kanssa pitää tehdä suuria kompromisseja. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin arkisempien raaka-aineiden käyttöä (vaikka ns. cheap cutseja käytän kyllä muutenkin paljon), lihan ostamista mahdollisuuksien mukaan suoraan tuottajilta, pakastimen kevättyhjennystä sekä hävikin tarkempaa hyödyntämistä. Raportoin matkan varrella projektissa syntyneistä luomuksista, mutta toki muutakin tulee edelleen tehtyä budjetin raameissa.

Sniiduilu taitaa muuten olla trendikästäkin, hahaa, kerrankin olen trendikäs jossain asiassa! Vaikka eipä tuossa mitään uutta ole, kysykää vaikka Martoilta (joiden kauha ja kukkaro -illat näyttävät kyllä kovin  houkuttelevilta). Anyway, kitupiikkeilyä - tai siis imartelevammin ilmaistuna taloudellisuutta - löytyy telkkaristakin masterchefia myöten. Olipa hauska katsoa, mitä kilpailijat keksivät kymmenen euron budjeteillaan taikoa! :)

Loppuun yksi (marinointia lukuunottamatta) nopea ja edullinen arkiresepti, johon saa mukavasti upotettua vihanneshävikkiä. Tofu on saanut meidän keittiössä ihan uuden elämän sen jälkeen, kun emme enää ole yrittäneet sekoittaa sitä valjuina kuutioina mihinkään soosiin vaan ryhtyneet paistamaan sen pannulla maistuvan rapeaksi. Etnokaupoista sitä saa myös hyvin kohtuulliseen hintaan. Seesaminsiemenet ovat vähän ekstraa, mutta tuovat ihanaa lisämakua.

Paistetut nuudelit ja seesamitofu (kahdelle)

250 g tofua

marinadi

2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl pähkinäöljyä
2 rkl riisiviinietikkaa tai 1/2 limetin mehu
2 rkl soijaa

2 liuskaa pikanuudeleita

2 rkl soijaa
ripaus chilirouhetta

1 iso porkkana
1 sipuli tai punasipuli
muutama kiinankaalin lehti
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä

(tai paprikaa, kesäkurpitsaa, purjoa, mitä ikinä kaapissasi on)

öljyä paistamiseen

1. Viipaloi tofu ohuiksi viipaleiksi ja laita viipaleet muovipussiin. Kaada mukaan marinadin ainekset, sulje pussi ja ravista. Anna marinoitua ainakin puolisen tuntia.

2. Kiehauta nuudelivesi ja valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Veden kiehumista odotellessa pilko kasvikset wokkisopiviksi. Kippaa valmiit nuudelit siivilään ja jätä hetkeksi odottamaan.

3. Ota tofupalat marinadista ja paista ne pannulla kullanruskeaksi molemmin puolin. Mitä enemmän saat seesaminsiemeniä marinadipussista mukaan, sen parempi :) Ota valmiit tofupalat syrjään, ja heitä vuorostaan porkkanat, valkosipuli inkivääri ja sipuli pannuun. Anna kuullottua hetki ja lisää sitten pannuun nuudelit, soija, mausteet sekä kiinankaali, ja lopuksi vielä uudestaan tofu. Kääntele muutaman kerran sekaisin ja tarjoile.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lindburgerit eli punajuurta burgerin väliin


Olen jo jonkin aikaa hingunnut testata punajuurista pihviä purilaisen välissä. Viime viikonloppuna pyöräytin varta vasten elämäni ensimmäiset hampurilaissämpylät ja pääsin toteuttamaan visiotani. Punajuurta lukuunottamatta päädyin aika klassiseen burgeriin; sämpylän väliin pihvi, cheddaria, tomaattia, juustoa ja suolakurkkua. Majoneesin jätin väliin. Pihvin ohje oli lindström-muunnelmastani, ja tälläkin kertaa käytin possun jauhelihaa. Possupihviä ei voi oikein jättää mediumiksi, mutta se on silti niin mehevää - varsinkin punajuuren kanssa, ettei hamppari jää kuivaksi vähemmilläkään soosilisäyksillä.

Sämpylät olivat tuoreita ja pehmoisia ja pihvi mehevä ja maukas, mutta jokin kokonaisuudessa jäi kuitenkin kaipaamaan vielä tuunauskierrosta, hampurilainen oli ehkä vähän liiankin pehmoinen ja mieto. Ehkä punajuuripihvin kanssa kannattaisi suosiolla valita cheddarin sijaan vähän enemmän kontrastia, vaikkapa punajuuren klassinen kaveri vuohenjuusto. Ja vaikka karsastankin vähän liian terveellisen makuisia hampurilaissämpylöitä, voisi hamppariin tulla enemmän tekstuuria ja pihvi päästä oikeuksiinsa paremmin, jos käyttäisi vaikkapa ruisleipää. Seuraavan kerran myös varmaan paahdan sämpylöitä hieman. Sinänsä punajuuripihvi sämpylän välissä oli kuitenkin ihan toimiva, joten suosittelen kokeilemaan ja varioimaan eteenpäin!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Hampurilaissämpylät


Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut tykkäämään enemmän ja enemmän hyvin yksinkertaisista purilaisista; en erityisemmin kaipaile majoneesia tai edes salaatteja, kunhan pihvi on mehevä ja sämpylä tuore ja maukas. Kaveriksi riittää juusto ja tomaattiviipale tai sopiva tomaattisoosi.

Uudehkon mieltymykseni johdannaisena tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa itse hampurilaissämpylöitä. Helené Johanssonin Leipä -kirjasta peräisin olevan ohje oli testattu toimivaksi ainakin Jauhot Suussa ja Suolaa ja Hunajaa -blogeissa, joista kopsasin sen itselleni. Luotin muuten kokeneempien leipurien ohjeisiin, mutta hiivan määrää pienensin kolmanneksella, ihan vaan siitä syystä ettei sitä enempää ollut. Jostain muistan joskus kuulleeni, että usein pienempikin hiivamäärä antaa saman lopputuloksen; en tiedä, onko neuvossa mitään tieteellistä perää tai onko muistiinikaan ihan luottaminen, mutta ainakin tällä kertaa sämpylät kohosivat kiltisti juuri halutunlaisiksi. Vaikka se ei ohjeeseen kuulunutkaan, lämmitin myös maidon kädenlämpöiseksi, kun en luottanut hiivan heräämiseen muuten. Lisäksi voitelin sämpylät kanamunalla, vaikka se ei taida kuulua "oikeaan" hampurilaissämpylään".

Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen, juuri sitä vehnähöttöä, mitä ohjeessa luvattiin! Tein sämpylöistäni melko suuria, jolloin sain niitä tällä ohjeella 13 kpl. Osan ympärille kiedoin foliota "muotiksi" paremman muodon saamiseksi, ja osan annoin paisua mittoihinsa luomuna. Tykkäsin ehkä jälkimmäisistä enemmän, joskin suurin piirtein joka sämpylästä tuli vähän omanlaisensa. Taito kai sekin :)

Hampurilaissämpylät


500g täysmaitoa
75g hiivaa
750g vehnäjauhoja
50g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa
(seesaminsiemeniä)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita ainekset kulhossa ja anna taikinan levähtää 30 min.
2. Jaa taikina osiin ja pyörittele paloista sämpylät. Voitele sämpylät kananmunalla, ripottele päälle seesaminsiemeniä ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle.
3. Kohota sämpylöitä huoneenlämmössä noin puolitoista tuntia (kaksinkertaiseksi). Paista 225-asteisessa uunissa n. 10 min. Pakasta sämpylät mahdollisimman pian, jos et aio syödä niitä heti.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Helppoa herkkua: possu-munakoisovuoka


Ei liene yllätys, että munakoisosta ja jauhenlihasta saa valmistettua yhtä jos toistakin ihanaa. Tämä vuoka on varmaan helpoimmasta päästä; vaikka aineslistalla on kymmenkunta komponenttia, suurin osa on ihan niitä samoja perusjuttuja, mitä tavalliseenkin jauhelihakastikkeeseen menisi, ja mitä kaapista löytyy melkein aina. Kanelilla makumaailman saisi nykäistyä Kreikan suuntaan, mutta minä olen tällä hetkellä niin ihastunut savustettuun paprikajauheeseen, että sitä on tungettu tähänkin :)

Possu-munakoisovuoka
400g porsaan jauhelihaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattipyrettä
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl sokeria
2 dl vettä
mustapippuria
suolaa
1/2 munakoiso
kourallinen juustoraastetta (n. 100g)
oliiviöljyä paistamiseen

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota molempia hetki pannulla, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Lisää suola, sokeri, mausteet, tomaattipyre ja vesi, ja sekoita. Anna hautua muutama minuutti.

2. Kaada kastike voideltuun uunivuokaan. Viipaloi munakoisoviipaleet ja ripottele niille suolaa molemmin puolin. Asettele viipaleet kastikkeen päälle vuokaan ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 180-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Salaattia myös talvella, kiitos!

Varsinaisesti keventämässä tai ei, niin monen meistä tekee joulun ähkyjen jälkeen mieli jotain tuoretta ja raikasta. Pliisut talvitomaatit, jäävuorisalaatit ja kurkut eivät liiemmin innosta vaikka olisivat kotimaisiakin, mutta onneksi on tarjolla muitakin vaihtoehtoja, joista saa rakennettua herkullisen salaatin myös talvella. Siltä varalta, etten ole ainut, joka kaipaa talvisalaattivinkkejä, jaan omani teillekin :)

Talvella käytän mielelläni salaattipohjiin rouskuvia juureksia ja vihanneksia, hyvin toimivat esimerkiksi idut, paprika ja erilaiset juurekset; niiden joukossa pieni määrä kurkkua tai tomaattia ei tee vielä salaatista ankeaa, vaan pelkästään mehevöittää. Myös avokado, rucola ja muut tummanvihreät salaatit sekä tuoreyrtit toimivat ympäri vuoden. Pähkinöistä ja siemenistä saa lisärousketta ja makua mukaan.


Kaalista saa rouskuvaa salaattia kesät talvet. Kaalipohjainen ikisuosikkini on tämä vale-papaijasalaatti eli aasialaistyyppinen salaatti, jossa kaalista, porkkanasta ja muista aineksista vielä piestään mehut esiin yhdessä happamanmakean limettikastikkeen kanssa. Hakkaamismetodi - mikä gastronominen termi muuten :D - tuo kaalin mehevyyttä esiin muissakin salaateissa. Jos et raaski kaalia piestä, niin kannattaa antaa sen kuitenkin levähtää hetki kastikkeen lisäämisen jälkeen, niin mehevyys pääsee paremmin oikeuksiinsa.



 Myös sitrukset ovat talvella sesongissa, ja toimivat ainakin tummien salaattipohjien ja suolaisen kumppanin kanssa hyvin - testaa vaikka yhdistelmät appelsiini-feta tai greippi-pekoni.

Ruokaisampiakin talvisalaatteja löytyy. Couscousista saa kivan kylmän tai lämpimän pohjan ympäri vuoden, ja proteiinit yhdistyvät myös rouskuvampiin salaattipohjiin, kuten lohi tässä jälleen kerran Aasiasta muistuttavassa salaatissa. Muita ruokaisia, saman maanosan salaatteja ovat esimerkiksi erilaiset naudanlihasalaatit, joita on tehty Kärähtäneiden keittiössä kerran jos toisenkin. Hyvin maustettu kastike pitää huolen, etteivät kurkut ja tomaatit mene turhan pliisuksi. Vähän toisenlaista naudanlihasalaattia taas teimme jouluna, se oli kevyempää mutta maut sopivat mukavasti talveen.


Siinä minun salaattisuosikkejani tälle vuodenajalle. Mieluusti kuulisin myös uusia ideoita toisten keittiöistä!

torstai 24. tammikuuta 2013

Karitsan ribsit


Tilasin puolikkaan karitsan. Elukka taitaa vielä toistaiseksi viettää lapsuuttaan ihan yhtenä palana, mutta jo vähän etukäteen alkoi tehdä mieli lammasruokia. Hallista bongasimme taannoin muutaman rivin karitsan ribsejä, joiden kilohintakin miellytti kitupiikkiä, joten ne päätyivät sunnuntaipäivälliseksi.

Virikkeitä ja ohjeita kypsennykseen katsoin mm. Minnalta, Jokihaalta sekä lammasreseptit.com:sta. Barbeque-makumaailman sijaan teki mieli kuitenkin enemmän jotain kreikkalaistyyppistä, sitruunaisen hapanta, ja mieliteko ohjasikin sitten marinadivalinnan enemmän sinne suuntaan. Vielä kun olisi jaksanut kaivaa grillin hangesta. Ei ole eka kerta, kun sanon niin, joten ehkä pitäisi oikeasti aktivoitua! Olen yrittänyt delegoida hommaa isännälle, mutta vielä ei yritykseni ole tuottanut tulosta.

Rasvaisten ribsien vastapainoksi tein lisäkkeeksi ainoastaan ihanan raikasta appelsiini-fetasalaattia. Yllätyin muuten siitä, miten paljon lihaa karitsan kylkipalassa loppujen lopuksi oli; olin varannut tavaraa reilusti isännän ja minut tuntien, mutta lihaa meinasi jäädä ylikin (mutta onneksi sellaista onnettomuutta ei ihan kuitenkaan päässyt tapahtumaan :D)

Karitsan ribsit uunissa (kahdelle-kolmelle)

kaksi karitsan kylkirivipalaa (yhteensä n. 1,7 kg)
nippu tuoretta timjamia
1 sitruunan kuori ja mehu
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Valmista marinadi. Raasta riittävän isoon muovipussiin sitruunan kuori ja purista mukaan mehu. Silppua mukaan timjami, purista valkosipuli, ja mausta suolalla ja pippurilla. Lorota mukaan oliiviöljyä ja hölskytä koko hoito sekaisin pussissa. Laita vielä kylkipalat pussiin, sulje, ja hölskytä muutaman kerran niin, että lammas saa marinadia kauttaaltaan ylleen. Anna marinoitua jääkaapissa ainakin muutaman tunnin ajan.

2. Ota lampaankyljet huoneenlämpöön noin tunnin ennen paistamista. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista uunivuoassa folion alla reilun tunnin ajan. Ota sitten folio pois ja anna ribsien vielä ottaa väriä n. 20 min (tai jos jaksat kaivaa grillisi hangesta, niin ota väri pintaan grillaamalla). Anna vetäytyä folion alla hetki ennen tarjoilua.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Piparjuurihaukea paperissa


Kummasti tuppaa käymään niin, että ne yksinkertaisimmat jutut osoittautuvat tosi hyviksi. Niin kuin tämä paperikääreessä höyrytetty hauki. Tykkään käyttää haukea v-ruodoista huolimatta (ja myönnän, että yleensä ne v-ruodot saavat jäädä siihen kalaan, koska en ole vielä onnistunut sitä kovin siististi poistamaan - vähän isommassa fileessä ruoto kuitenkin erottuu kypsässä kalassa ja on myös helppo nyppäistä pois), ja paperissa kypsentäminen on kiva metodi, joka pitää kalan mehevänä. Lisää mehevyyttä kalaan toi vielä pari reilua voinokaretta sekä tuoreeltaan raastettu piparjuuri, koko annoksessa raaka-aineita neljä suolan ja pippurin lisäksi. Ihan superhelppoa, ja niin, niin hyvää!  

Paperissa kypsytetty piparjuurihauki (kahdelle)

600g haukifilettä
pätkä piparjuurta raastettuna
muutama nokare voita
tuoretta persiljaa tai tilliä silputtuna
suolaa
mustapippuria
arkki leivinpaperia

Mausta kalafile molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Laita leivinpaperi kalan alle. Nostele kalafileen päälle raastettu piparjuuri sekä muutama voinokare. Taittele leivinpaperi paketiksi kalan ympärille. Paista 180-asteisessa uunissa 20-30 min. Ripottele kalan päälle tuoretta tilliä tai persiljaa ennen tarjoilua.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Lontoossa syötyä


"Ollaanko me liian vanhoja lähtemään tällaiseen reissuun..?" Joulupukki oli lahjonut muutama viikko aiemmin keikka- ja lentolipuilla Lontooseen, ja lähtöä edeltävänä iltana yritin miettiä, mitä ihmettä pakkaisin matkalaukkuun. Seisoimme isännän kanssa vaatehuoneessa potemassa ikäkriisiä, kun hyllyistä löytyi työvaatteita ja koti/ulkoiluvaatteita, mutta hyvin vähän mitään siltä väliltä. Muutenkin matkaan lähtö oli harvinaisen hankalaa; kaksi tuntia ennen lähtöä to-do listallani oli vielä käydä suihkussa, pukea, hoitaa kotitoimistopäivä joten kuten pakettiin, pakata omat sekä hoitopaikkaan menevän seisojan matkatavarat ja koittaa saada huusholli sellaiseen jamaan, että kotiinkin olisi mukava palata. Keikkalippujamme ei ollut myöskään kuulunut, joten olimme viime hetkellä sopineet lippuyrityksen kanssa sähköpostitse, että voisimme lunastaa liput ovelta. Lisäksi Britanniaa kiusasivat lumisateet, ja lennot myöhästelivät pahasti, joten hirvitti, pääsemmekö ylipäänsä matkaan. Niin, ja lompakko meinasi unohtua lentokentän vessaan.

Mutta kun niin moni asia menee säädöksi, täytyy jonkun tilastollisen todennäköisyyden olla onnistumisenkin puolella. Ja niin kävikin, asiat vaan kummasti lutviutuivat, kotikaaos jäi taakse ulko-oven sulkeutuessa ja lentomme oli varmaan ainut, joka ei erityisemmin ollut myöhässä. Ja paikan päällä vietimme mitä ihanimman ja ainakin henkisesti virkistävän viikonlopun, vaikka maanantaiaamuna väsymys vähän töissä painoikin ;)

Ruokailut hoidettiin "mitä vastaan tulee" -periaatteella, hotellimme oli Sohosta mukavalla kävelyetäisyydellä, joten valinnanvaraa riitti myös. Mitään ihan nappikokemuksia ei tullut vastaan, mutta parissa mainitsemisen arvoisessa, yksinkertaisessa kuppilassa sentään käytiin.

Rasa Sayang

Singaporelais-malesialaista ruokaa tarjoileva Rasa Sayang sijaitsi Macclesfield Streetilla Chinatownissa. Olimme oikeastaan jo kävelleet vaatimattoman julkisivun ohi, kun isäntä kuuli jonkun takanamme kävelleen ohikulkijan kommentoivan, että ruoka on melkoisen mausteista. Jaa missä? Sinne! Sisustukseltaan paikka oli hyvin yksinkertainen mutta ihan siisti, ikkunassa käsinkirjoitettuja lippulappuja ja sisällä puiset ruokalamaiset pöydät ja kirkas valaistus. Lisäksi ravintolan alakerrassa oli hieman rauhallisemman näköistä istumatilaa, joka ei ollut lounasaikaan käytössä. Katutasossa asiakkaita kuitenkin riitti, pöydät olivat lähes koko ajan täynnä. Valitsimme listalta annoksen katkarapuja chilikastikkeessa, kanadumplingeja kirkkaassa liemessä, sekä kasvis-riisinuudeliannoksen. Katkaravut olivat herkulliset ja tulisuus lämmitti mukavasti, mutta dumplingit ja nuudelit vähän pliisut. Menisin siitä huolimatta uudemmankin kerran testaamaan, muiden ruokailijoiden ateriat näyttivät nimittäin ihan mahtavilta (vaikka minulla ei ole valokuvaa kuin ravintolan julkisivusta)! Hintaa pääruualle, riisille ja oluelle tuli n. 15 puntaa per henkilö, mikä oli mielestäni ihan kohtuullista.



Bodean BBQ

Poland ja D'Arblay -katujen kulmassa sijaitseva Bodean's BBQ:n possukyltti veti meitä grillipitojen ja possunlihan ystäviä puoleensa :) Paikka ei ollut minulle tuttu, mutta Googlesta selvisi, että kyseessä on ketju, jolla on ainakin neljä ravintolaa Lontoossa. Meidän testaamassamme Sohon ravintolassa oli yläkerrassa yksinkertainen deli, ja alakerrassa varsinainen ravintola, jonka puolelle me suuntasimme. Konsepti oli kohdillaan, nautaa, possua ja kanaa grillistä asiankuuluvin lisukkein. Palvelu oli rennon ystävällistä mutta ripeää. Koska emme osanneet päättää, mitä söisimme, päädyimme ottamaan kahdelle tarkoitetun Bodean's platterin, johon kuului viittä erilaista lihaa: kahdenlaisia possun ribsejä, brisketin "burnt ends" -paloja tahmeassa kastikkeessa, pulled porkia sekä kanan reisipaloja. Lisänä annoksessa oli coleslawia ja ranskalaiset. Hyvä kokonaisuus paperilla, mutta vähän epätasaiseksi jäi yhteensä n. 35 punnan hintaan kahdelta. Nauta ja kana lunastivat lupauksensa, ja varsinkin brisket (mitähän se on suomeksi?) oli herkullista. Possu jätti kuitenkin vähän kylmäksi, lieneekö osittain sitä, että on jo itse tehnyt aika monet hyvin onnistuneet ribsit ja pulled porkit, joten niiltä odottaa ravintolassa aika paljon. Osittain oli kyse kuitenkin myös ihan vaan rehellisistä mokista, kuten liian kylmänä tarjoiltavasta ruuasta. Jos olet suuri barbequen ystävä, kävisin testaamassa, mutta jos et, niin valitsisin ehkä viereisen kuppilan. Possun ystävällekin suosittelisin mieluummin esim. Oinkia Edinburghissa, siellä oltiin paremmin asian ytimessä ;) Meidän kokemukset löytyvät täältä. Hyvästä palvelusta kuitenkin Bodean's BBQ:llekin pisteitä!


Vaikka lyhyt reissu olikin, ehdimme hiukan palloilla kaupungilla ja tehdä ikkunaostoksia. Alla pari kuvaa Whole Foodsin esillepanoista, valtavat marengit ja juustot oli vaikea ohittaa!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Pirteä talvisalaatti


Sesongissa olevat sitrukset sopivat minusta hurjan hyvin talven salaatteihin, erityisesti tykkään kombosta appelsiini (tai greippi) - rucola - punasipuli. Muut salaatin komponentit voi oikeastaan melkein arpoa; pekonia, leipäkuutioita, fetaa, kaikki maistuu hyvälle!

Tällä kertaa tein fetaisen version peruskombosta, se toi mukavaa raikasta vastapainoa sangen tuhdeille lampaan ribseille, jotka olivat saman aterian päätähti. Makea appelsiini ja suolainen feta muodostivat lisäksi keskenään ihanan makuparin! Ribsit onnistuivat muuten myös, jaan niidenkin ohjeen heti kun vaan ehdin :)

Appelsiini-fetasalaatti (kahdelle lisäkkeeksi)

3 pienehköä appelsiinia
100g fetajuustoa
1 punasipuli
kourallinen rucolaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Kuori appelsiini ja viipaloi poikkiviipaleiksi. Leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Sekoita keskenään appelsiini, rucola ja sipuli, ja murusta joukkoon feta. Mausta suolalla ja pippurilla, ja lorauta päälle vielä oliiviöljyä. 

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kinkku-juustomuffinit: laiskan emännän paras aamiaisjuttu!




"Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla" tai "mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä". Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit - tai muffinsit, kumpia ovatkaan - pystyy tekemään melko vikkelään "sekoita ja paista" -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa... you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan!

Kun sopiva ja maasta taivaaseen kehuttu suolaisten kinkku-juustomuffinien ohje löytyi foodgawkerin kautta Clockwork Lemon -blogista, pääsin tuumasta toimeen. Sen verran huolimattomasti luin ohjeen kuitenkin etukäteen, että matkalla eteen tuli pieni mutka: "asettele paperiset muffinivuoat muffinipellin syvennyksiin". Oops... jaa mikä pelti? Ei auttanut kuin selvitä tavallista peltiä alustana käyttäen sen kustannuksella, että hieman muodottomia muffineistani tuli. Sillä ei kuitenkaan ole juurikaan väliä, koska niistä tuli myös ihan mielettömän hyviä! Luulin, että alkuperäisreseptin kehuissa liioiteltiin, mutta niin vain söin minäkin koko muffinisatsin sunnuntaipäivän aikana isännän kanssa puoliksi. Pisteet reseptille myös siitä, että muffineja tuli tasan sama määrä kuin alkuperäiselläkin tekijällä, minun käyttäessäni tavallisen suomalaisen pikkumarketin halvimpia muffinipapereita (sattumaakin voi siis olla mukana :).

Allaolevaan ohjeeseen olen muuttanut amerikkalaiset kuppi- ja fahrenheitmitat meikäläisemmiksi. Muutenkin vähän sovelsin tapani mukaan, timjamia ei ollut joten jätin sen pois, ja juustona käytin sekä emmentalia että mozzarellaa. Satsista tuli 17 maltillisen kokoista muffinia, joita paistoin 25 minuuttia. Toim. huom., epäilen tosin uunini falskaavan ja pahasti (terv. nimim. "18 tunnin joulukinkku"), joten ohjeeseen olen palauttanut alkuperäiset, lyhyemmät paistoajat.

P.S. Sopivasti törmäsin tänään myös Chez Jasun helppoon arkileipään, joka näyttäisi täyttävän samat helppousvaatimukset kuin nämä muffinit. Sitä täytyy kokeilla seuraavaksi!

Kinkku-juustomuffinit 

5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoraastetta
3,5 dl pieneksi silputtua kinkkua

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan kinkkusilppu ja juustoraaste.

2. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin (jotka voi asetella muffinipellin koloihin, jos sellainen pelti löytyy). Laita muffinit pellille ja paista 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.

Maistuis varmaan seisojallekin :D

lauantai 12. tammikuuta 2013

Nyhtöpossu-kaalipata



Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :)

Ihan varsinaista nyhtöpossua tämä ei ole siinä mielessä, että yleensä nyhtöpossu maustetaan, mutta kypsyys ja käsittelymetodi ovat kuitenkin samat, haarukalla revittävissä olevaa lihaa, tällä kertaa se vain jatkokäsitellään sopassa. Helpoimmillaan possun olisi hyvin voinut keitellä hiljakseen lähes nyhtövalmiiksi, siivilöidä sitten liemen, nyhtää lihat irti luista ja heittää lisätä sitten possut ja kasvikset kypsymään samaan liemeen; sen verran halusin kuitenkin hifistellä, että otin pakastimesta joulukinkun hienon makuisen paistoliemen keittopohjaksi, ja kokoonkeitin tämäkertaisesta possun keitinliemestä erillisen, uuden liemisatsin. Tämä lähinnä siksi, että silavaisista possunpaloista irtoaa kypsennettäessä reilusti rasvaa liemeen, ja tykkään sen takia käyttää lientä, joka on kertaalleen jäähdytetty ja rasva "kuorittu" pois pinnalta. Ei siitä rasvatonta silloin tule, eikä tarvitsekaan tulla, mutta ainakaan liemessä valmistettava ruuan päällä ei tuolloin vello paksua, öljyistä kerrosta. Ja onhan sellainen kinkusta ylijäänyt - niinikään kuorittu - liemi hurjan maukasta! Mutta kuten sanottu, jos pakastimessa ei ole toista liemisatsia tai ei muuten vaan jaksa pelata patojen kanssa, niin hyvinhän kaiken voi tehdä samassakin padassa, lavan omaa lientä käyttäen.

Padasta ei tullut kaunista (miten musta tuntuu, että olen joskus ennenkin sanonut näin? ;), mutta juuri sellaista lämmittävää talviruokaa, mitä kaipasinkin. Potkua se sai pienestä määrästä valkosipulia ja savupaprikaa, tomaattipyre olisi ollut myös hyvä lisä mutta sitä ei kaapistani löytynyt.

Annoksen kokoarvio on neljälle, mutta pidemmällekin se riittää jos padan kylkeen keittää esim. perunoita. Mukaan voisi myös nakata loppuvaiheessa kaurariisiä tai ohrasuurimoita tukevoittamaan annosta.

Nyhtöpossu-kaalipata (neljälle)

800g-1kg pala possun lapaa
n. 1/2 kaali
3 porkkanaa
3 sipulia
pala landau
1-2 sellerinvartta
1 rkl kuivattuja valkosipulilastuja tai rouhetta
1 rkl savupaprikaa
(n. 1l hyvää lihalientä)
vettä
suolaa
muutama maustepippuri
muutama kokonainen mausteneilikka
pari laakerinlehteä


1. Ota lapapala huoneenlämpöön n. tuntia ennen keittelyn aloittamista. Jos käytät pakastettua palaa, ota se jo edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Laita lapa kattilaan, nakkaa mukaan laakerinlehdet, yksi porkkanoista ja yksi sipuleista voivat mennä mukaan vaikka kuorineen ja ihan vaan puolitettuna, ei tarvitse erityisemmin pilkkoa), maustepippurit ja neilikat, sekä hieman suolaa. Peitä koko komeus vedellä. Kiehauta, ja pienennä sitten lämpö pienimmilleen (minulla levy oli ykkösellä) niin, että lapa voi rauhassa hautua 3-4 tuntia ylikypsäksi.

2. Pilko odotellessasi kasvikset suupalakokoisiksi. Kun lapa on niin kypsää, että se alkaa irrota luusta ja melkein hajoaa kun yrität ottaa sitä kattilasta, nosta se toiseen astiaan ja anna jäähtyä hetken. Nyhdä sitten possusta haarukan avulla sopivia suupaloja. Jos haluat jatkokypsentää possun sen omassa keitinliemessä, kannattaa liemi siivilöidä tässä kohtaa ja keittää sitä hieman kasaan (tai vaihtoehtoisesti kaataa osa liemestä pois, määrä on todennäköisesti liian suuri sellaisenaan. Jos taas käytät muuta lientä, voit tässä kohtaa siirtää nyt possusta jäävän keitinliemen toiselle levylle, vääntää hellannupit kaakkoon ja antaa sen kiehua kokoon vahvanmakuiseksi liemeksi. Siivilöi ja jäähdytä valmis liemi, ja kuori pinnalle kertyvä rasva pois ennen pakastusta.

3. Laita possut, kasvikset ja pataan tuleva lihaliemi kattilaan, lisää tarvittaessa vettä niin, että vesi ulottuu  liha-kasvisseoksen reunaan mutta ei peitä seosta. Mausta savupaprikalla, valkosipulilla ja pippurilla, ja tarkista suola. Kiehauta ja pienennä sitten taas lämpö pienimmilleen. Anna hautua rauhallisesti 45 min - tunnin ajan, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

torstai 10. tammikuuta 2013

Kattilaleipä, raportti toisesta yrityksestä



Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi.

Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Noviisin t-luupihvi


Ajattelin tehdä lihapataa, ja lähetin isännän kauppaan speksillä 'jotain lammasta'. Ilmeisesti mitään lammasta ei löytynyt, koska hän palasi kahden naudan t-luupihvin kanssa :D Ei sinänsä kyllä mikään huono valinta; t-luu ollut sellainen lihanpala, jota olemme monesti pyöritelleet, mutta emme ole raaskineet pakastimesta ostaa; nyt sitä oli tarjolla ihan tuoretiskissäkin, joten ostopäätös oli helpompi (varsinkin kun kitupiikki emäntä oli kotona eikä pyörittelemässä silmiään milloin minkäkin tuotteen kilohinnalle).

En ollut oikeastaan aikeissa kirjoittaa pihvistä mitään, mutta sen verran kaivelin itse ohjeita - en halunnut turmella hyvää lihapalaa - että ajattelin kerrata vielä itsekin, jos muitakin t-luunoviiseja on. Itselleni oli uutta oikeastaan sekin, että t-luupihvissä on käytännössä ulkofile ja sisäfile samassa pihvissä luun eri puolilla. Normaalisti pihvi on 4-6 cm paksuinen. Yli 8 cm paksuista t-luupihviä taas kutsutaan porterhouse-pihviksi, ainakin interwebin mukaan ja siellähän kaikki on totta. Näin hyvin on mulla hallussa lihan paloittelu :D

Aiemmista ohjeista ainakin Kokkeillaan-blogin ja Sillä Sipulin pihveihin oli hierottu valkosipulia ja mausteita, ja ne oli paistettu pannulla. Makustelijat taas olivat testanneet sous vide -menetelmää ja viimeistelyä pannussa tasaisen kypsyyden saavuttamiseksi. Sellaiseen ei meillä kuitenkaan ollut välineitä, joten lähdin tekemään ihan tavallista pihviä pannulla. Otin lihan huoneenlämpöön jo noin tuntia ennen paistamista. Mausteet lisäsin vasta paistettuun lihaan, koska ajattelin niiden kärähtävän helposti pannuun kiinni. Sihisevän kuumalla rautapannulla paistossa mediumiksi meni n. 7 minuuttia, eli kolmen ja neljän minuutin välillä per puoli. Vähemmän ärhäkällä teflonpannullani olisin pitänyt vielä pari minuuttia pidempään. Paistossa luotin kuitenkin aikaa enemmän silmämääräiseen arvioon, juurikin siitä syystä, että pannut ovat erilaisia. Lihapala oli sen verran suuri, että se sai ruskistua molemmin puolin ihan kunnolla pinnasta, eikä silti ollut läpikypsä. Paistoaikojen kanssa varoiteltiin, että liha kypsyy usein epätasaisesti ja jää helposti luun läheltä raa'aksi. Meidän pihveissä ei sitä ongelmaa oikeastaan ollut, mutta ne painoivat reilut 400g kappale eli eivät olleet aivan suurimmasta päästä t-luupihviksi. Paksuutta en mitannut.

Johtopäätökseni on, että t-luu varmaan kestää pienen liikakypsymisen (ja sillä tarkoitan mediumista hieman läpikypsempään päin) paremmin kuin esim. sisäfile, koska luu ja melko suuri määrä rasvaa pitävän lihan mehukkaana. Tämä selvisi yrityksen ja erehdyksen kautta, kun unohdin toisen pihveistä liian pitkäksi aikaa pannuun ;) Ja sanottakoon vielä, että mieluisin pihvin kypsyysaste on minulla medium miinuksen ja raa'an välissä, eli siitä näkökulmasta huutelen.

Pihvin kanssa teimme valkosipuli-korianterimaustevoita, se toi mukaan niitä yrttisiä ja valkosipulisia makuja, mitä en raakaan lihaan hieronut. Pelkäsin, että maustevoi olisi liian raskas, mutta se toimikin oikein hyvin. Lisäksi tarjolla oli maalaisranskalaisia ja herneitä, molemmat suoraan kaupan pakastealtaasta!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hävikintorjuntaa: Ihanat paistetut korianteriperunat



Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat.

Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin!

Paistetut korianteriperunat (kahdelle)

6-8 keitettyä, kuorellista perunaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta tai rouhetta
öljyä paistamiseen

Korianterisalsa

1-2 ruukullista korianteria (minulla oli kaksi ruukkua, joista molemmista oli jo noin puolet syöty)
1 isohko, vihreä chilipalko hienonnettuna
1-2 limetin mehu
1 puristettu valkosipulin kynsi
hyppysellinen sokeria
ripaus suolaa
hyvää oliiviöljyä

1. Kuutioi perunat sopivaan syömäkokoon ja kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää sitten sipuli, perunanpalat ja suola. Anna paistua hieman keskilämpöä kuumemmalla välillä käännellen, kunnes perunat saavat kauniin värin. Lisää paiston aikana tarvittaessa öljyä ja mausta loppuvaiheessa savustetulla paprikajauheella, valkosipulijauheella sekä mustapippurilla.

2. Valmista salsa perunoiden paistuessa. Pilko korianteri karkeasti isoon lasiin tai syvähköön kulhoon, ja lisää vielä muut aineet öljyä lukuunottamatta. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi, lisäten öljyä mukaan vähän kerrallaan kunnes koostumus on makusi mukainen. Lusikoi valmiiden perunoiden päälle tarjoiluvaiheessa.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Kookosliemessä haudutettu possunkylki



Vanhan vuoden vikana iltana kasasimme keittiön työtasoille kahden hengen thairuokabuffan. Enimmäkseen vanhoja tuttuja makuja, kaalista tehtyä papaijasalaatinkorviketta, naudanlihasalaattia ja ihan simppeleitä paistettuja nuudeleita. Jotta mopon karkaus lapasesta saatiin varmistettua, kaivelin vielä varoiksi pakastimesta vajaan kilon palan possun (grilli)kylkeä. Mitään ihan suoraa ajatusta tai reseptiä sen tekemiseen ei kuitenkaan ollut, enkä jaksanut kaivaa pallogrilliäkään lumihangesta. Thai-buffetin hengessä kaivelin sitten kookosmaitopurkin hyllystä ja päätin liittää sen ribseihin jollain tavoin. Vielä kun jääkaapista löytyi currytahnaa ja kaffir-limetin lehtiä, alkoi muodostua suunnitelma possusta curryliemessä.

Valmistus oli helppoa, aikaa meni yön yli mutta aktiivista kokkausaikaa ei nimeksikään. Keitin possun ensin mausteliemessä, sitten marinoin sitä yön yli ja laitoin seuraavana päivänä vielä uuniin pariksi tunniksi. Kyljestä tuli  maukasta ja juuri niin mehevää kuin ylikypsän possun kuuluukin olla. Silavapuolen olisi ehkä voinut käyttää paistinpannulla kattilan ja uunin välissä, niin se olisi saanut vielä hieman rapeutta ja väriä pintaan. Omaan versiooni käytin pohjoisthaimaalaista khao soi -tahnaa, en ole törmännyt siihen edes etnisissä kaupoissa Suomessa (jos joku on, niin kertokoon oitis), mutta keltainen tai massaman-currytahna olisi myös aika samanhenkistä, jos ei -makuista. Toki mikä tahansa currytahna sopii sen mukaan, mistä itse eniten tykkää :)

Kookosliemessä haudutetut ribsit (neljälle)

n. 1kg possun grillikylkeä
thai-basilikaa tai korianteria
tuore chilipalko

liemi

suolaa
n. 10 kokonaista neilikkaa
n. 10 kokonaista maustepippuria
laakerinlehtiä
vettä

marinadi

1 tölkki kookosmaitoa
3-4 rkl currytahnaa
muutama kaffir-limetin lehti
1-2 dl possun keitinlientä

Lisäksi tarvitset uunivuoan ja isohkon kattilan.

1. Laita possunpala ja liemimausteet kattilaan, jossa on reilusti kylmää vettä. Kiehauta vesi ja pienennä heti lämpö melkein pienimmilleen. Anna possun hautua rauhallisesti liemessään pari-kolme tuntia. Nosta uuninkestävään astiaan, ja anna jäähtyä sen verran, että lihaa pystyy käsittelemään. Ota ainakin pari desiä liemestä talteen.

2. Sekoita kookosmaidosta noin puolet currytahnaan tilkka kerrallaan, tahnaa pikku hiljaa notkistaen. Voitele possu seoksella ja kaada loput seoksesta, yli jäänyt kookosmaito sekä desi possun keitinlientä mukaan astiaan. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.

3. Lämmitä uuni 150-asteiseksi. Kypsennä possua vielä pari tuntia rauhallisella lämmöllä, ja anna levähtää hetki ennen leikkaamista. Jos haluat, voi keitetyn possun käyttää nopeasti kuumalla paistinpannulla silavapuoli alaspäin ennen sen laittamista uuniin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Revityt ruusukaalit


Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti - tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) - tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja).

Revityn ruusukaalin ajatus tuli Jamien jouluohjelmasta, idea taitaa olla jo huolella kierrätetty, mutta laitetaan vielä tännekin. Enkä enää vaivautunut etsimään saatika noudattamaan ohjetta ohjelman katsottuani, joten ehkä olen onnistunut tekemään jotain edes vähän eri tavalla. En myöskään jälkikäteen muistanut, oliko Jamien ruusukaaleissa pähkinöitä vai joku muu komponentti. Laitoin saksanpähkinää. Olisin ehkä suosinut pekonia, mutta isännän mielestä pähkinä oli juuri hyvä :) Ihan onnistunut testi syödä ruusukaali muuten kuin kokonaisena tai puolikkaana, revityssä ruusukaalissa oli kiva rakenne ja wokatut maut vähän erilaiset kuin keitetyt.

Revityt ruusukaalit (reilu lisäke kahdelle)

400-500g ruusukaalia
reilu loraus öljyä
nokare voita
kourallinen saksanpähkinöitä
tilkka vettä
suolaa
pippuria
(sitruunamehua)

Surauta ruusukaalit ohueksi raasteeksi ja pähkinät rouheeksi monitomikoneessa. Lämmitä wokkipannu keskilämmölle, lorauta pannuun reilusti öljyä ja nakkaa sekaan ruusukaalihakkelus. Paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää sitten vielä tilkka vettä sekä nokare voita, ja jatka kypsentämistä vielä muutama minuutti lisää, kunnes ruusukaalihakkelus on mehevän pehmeää, mutta rakenteessa on vielä vähän suutuntumaa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla.


tiistai 1. tammikuuta 2013

1-vuotissynttäreiden kasvonkohotus

Uusi vuosi, uusi blogivuosi. Kirjaimellisesti, koska Kärähtäneet täyttää tänään vuoden, jee :)


Uutta vuotta juhlistettiin kuoharilla, joka sai lisämakua ja väriä granaattiomenan mehusta ja siemenistä. 
Synttärin kunniaksi blogin ulkoinen ilme uudistuu, toivottavasti tykkäätte! Halusin eroon rakeisesta taustakuvasta, koska mielestäni taustakuva ja blogin sisältökuvat yhdessä tekivät kokonaisuudesta hieman levottoman. Jatkossa kuvitus tulee pelkästään sisältö- ja sivupalkin kuvista. Jatkossa haluaisin vielä helpottaa reseptien löydettävyyttä pienillä tunnisteviilauksilla, ja myös logon muokkaaminen kiinnostaisi, jos vaan suuret visioni joskus kohtaavat vähän pienemmät taitoni ;)

Kerroin jo toissapäivänä vuoden 2012 parhaista paloista, ja niitä riittikin vaikka kuinka! Muita muistelmia en 1 v. -synttärin kunniaksi vielä kirjoitakaan, koska tässä iässä niistä tulisi lähinnä mieleen vanhat koululaisvitsit Kekkosen hiustenhoito-oppaista tai muista maailman ohuimmista kirjoista :D

Vilautan menneisyyden verhoa kuitenkin sen verran, että tästä hernekeitosta kaikki siis alkoi (todennäköisesti en kyllä tänäkään vuonna saa otettua hernekeitosta kaunista kuvaa). Tai oikeastaan jo ennen sitä, koska kirjoitin blogin aloitusta edeltävän vuoden ruokajuttuja ihan vaan pöytälaatikkoon, kun en ollut varma, riittäisivätkö takamuksen lihakset istumaan ja päivittämään oikeaa blogia riittävän säännöllisesti. Ja pitihän sitä olla jotain pahan päivän varalle, jos oikein kiireinen aika koittaisi. Älypäänä koskaan kuvannut näitä tekeleitä, joten pöytälaatikossa ovat kirjoitukset edelleen - onneksi ei blogin normaali päivitys ole tuottanut suurempia ongelmia, ja materiaaliakin kertyy koko ajan.

Mutta mitä löytyy pöydästä alkavana blogivuonna 2013? Ainakin syksyllä testattua kitupiikkikuuria haluaisin kokeilla uudestaan, se alkanee tammikuun loppupuolella. Säästäväisyydestä on ennustettu trendiä, joten ehkä kerrankin minäkin satun yhtä aikaa samaan paikkaan jonkun trendin kanssa :D Lisäksi joutunen monen muun ruokailijan tavoin hyppäämään vuodenajalle tyypilliseen kevennyskelkkaan, koska ruokabloggaus yhdistettynä liikunnan vähenemiseen alkaa näkyä vyötäröllä. Miksikään dieettiblogiksi ei Kärähtäneet ole kuitenkaan muuttumassa, vaan pääosin mennään vanhalla meiningillä ja tehdään ihan kaikenlaista ruokaa.