maanantai 30. joulukuuta 2013

Yrttinen sienisalaatti


Joulu tuli ja meni, mutta postailen näitä joulupöydässä tarjottuja herkkuja vielä jälkikäteen. Moni niistä sopii myös alkavaan blinikauteen ja tulee se seuraava joulukin ennen pitkää :)

Sienisalaatissa ei piile mitään suurta rakettitiedettä, mutta joskus siitä se siitä huolimatta onnistuu paremmin, joskus huonommin. Tämänkertainen versio oli niitä paremmin onnistuneita.

Sienisalaatti

350g suolasieniä
1 pieni sipuli
1 dl smetanaa
1 dl kuohukermaa
1-2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
pieni nippu tuoretta timjamia silputtuna

Liota suolasieniä muutama tunti välillä vettä vaihtaen. Valuta lopulta huolellisesti ja pilko pieneksi hakkeeksi. Hienonna sipuli ja sekoita sieniin. Lisää smetana, sekoita, ja "ohenna" koostumusta kuohukermalla vähän kerrallaan (koko desiä ei ole pakko käyttää). Lisää etikka, yrtit, suola ja pippuri ja sekoita vielä kerran. Anna vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Taas yksi joulu takana päin


Taas ovat yhdet joulunpyhät takana päin, vaikka minusta joulu vielä jatkuu näin välipäivinäkin, nythän se joulusta nauttiminen on parhaimmillaan kun valmistelut on tehty ja voi vain ottaa rennosti sohvannurkassa. Vaikka joulut tuntuvat tupsahtavan eteen nopeammin ja nopeammin joka vuosi, tästä vuodesta teki erityisen se, että kyseessä oli ihmispoikasen ensimmäinen joulu. Useampi onnen kyynel tuli tirautettua, kun tunteellinen äiti herkistyi vähän väsyneenä tuon tuosta ajattelemaan asiaa :)

Koska kädet eivät samaan tapaan olleet vapaana kuin aiempina vuosina, tuli jouluväsymystä ja -stressaamistakin mietiskeltyä. Naureskelin juuri isännälle joku päivä, etten enää edes muista miltä tuntui, kun sai joulun alla keskittyä ihan rauhassa jouluvalmisteluihin, toista se on kolmen koiran ja pikkuvauvan kanssa. Toisaalta, niin sairaalta kun se kuulostaakin, tykkään vähän nähdä vaivaa joulujuttuja tehdessä; kun tekeminen sitten pysähtyy joulunpyhien koittaessa, tuntuu joulunvietto kahta suloisemmalta kun sen eteen on hieman tehnyt hommia. Vaikka pyöritänkin jouluruokia, niiden raaka-aineita, osto- ja valmistusaikatauluja excelissä, en koe silti stressaavani. Päin vastoin, joulu on ihana projekti jonka valmistelu on aina yhtä mukavaa!

Tämän vuoden joulumenu löytyy alta, halusin sen dokumentoida itsellenikin muistilapuksi. Olen lisännyt linkit sellaisiin ruokiin, jotka jo täältä blogista löytyvät ja muutaman muun reseptin lisään ja linkitän tänne tulevina viikkoina. Näin jälkikäteen tajusin valitettavasti, etten kuvannut ruokia juuri ollenkaan; kuvan joulutähteä emme sentään syöneet. Linkitettyjen reseptien ruokakuvat löytyvät toki alkuperäisteksteistä.

Kuten listasta näkyy, ruokapuolella mentiin tänä vuonna hyvin perinteisillä jouluruuilla. Rajallinen ehtimiseni ja sangen varatut käteni mielessä olin päättänyt karsia lajeja mutta tehdä sitten enemmän itse, mutta allaolevaa listaa katsoessa en kyllä tiedä, oliko mitään sitten lopulta vähemmän (ok, maksalaatikkoa ei otettu omaan joulupöytään ja  matjessillifileitä en tarjonnut sellaisenaan vaan "ainoastaan" matjessillistä valmistettua smetanasilliä). Laatikoita en vielä tänäkään vuonna jaksanut alkaa tekemään itse vaan ne olivat kaupasta samoin kuin kylmäsavukala, muutoin tarjottavat olivat omatekoisia sikäli, kuin niissä tehtävää oli.

Joulumenu 2013

graavisiika
korianteri-limegraavattu lohi ja avokadokastike
(kirjolohen) mäti sipulin ja smetanan kera
sinappisilakat
paras silli
omenainen smetanasilli
kylmäsavukirjolohi
savustettu nieriäfile
rosolli (sillisalaatti)
yrttinen sienisalaatti
marinoidut punasipulit
maksapatee

perinteinen joulukinkku ja kotitekoinen sinappi
lanttulaatikko
porkkanalaatikko
perunalaatikko
kastike kinkun liemestä
keitetyt perunat
voissa mehevöityneet ruusukaalit


lauantai 21. joulukuuta 2013

Vielä ehtii leipomaan joulupiparit!


Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäiset joulupiparit ihan itse. Toki olen kantakodissa lapsena tehnyt piparkakkuja mutta aikuisiällä olen tyytyväisenä ostanut piparini marketista. Tänä vuonna, kun omaa jälkikasvua putkahti maailmaan, päätin aloittaa joulupipariharjoitukset - kenties olen harjaantunut piparkakkujen leipoja siihen mennessä, kun ihmispoikanen menee kouluun ;)

Ensimmäisen harjoituskierroksen jälkeen olen muuten sitä mieltä, että tietynmerkkiset kaupan piparit ovat edelleen omatekoisia parempia, mutta hyviä tuli näistäkin. Piparkakkujen tekemisessä pääasia on minusta kuitenkin se tekeminen, pipareita on hauska leipoa myös porukalla ja jo parivuotias voi heilua mukana lääräämässä taikinalla. Taikinan syöminen on myös kivaa!

Allaolevasta ohjeesta riitti materiaalia kahteen, yksinkertaiseen piparkakkutaloon ja laskujeni mukaan viiteen tai kuuteen pellilliseen pípareita. Lisäksi allekirjoittanut söi runsaasti taikinaa ihan sellaisenaan. Muutaman käytännön asian opin kantapään kautta matkan varrella, laitan ne tähän muillekin leivonta/piparinoviiseille:


  • Suurin piparkakkujen leipomista aiemmin estänyt tekijä on minulle ollut päähän iskostunut ajatus, että taikina olisi kamalan vaivalloinen tehdä. Se luulo osoittautui turhaksi, taikina oli erittäin helppo jopa minulle. 
  • Jääkaappijähmeä taikina halkeilee helposti kaulitessa, joten se saa hieman lämmetä ja notkistua. Toisaalta tässä vallitsee kuitenkin kauhun tasapaino; liian lämmin taikina muuttuu niin notkeaksi, että pipareita on vaikea käsitellä niiden venyessä muodottomaksi pellille nostettaessa. Kannattaa siis säilyttää pääosa taikinasta jääkaapissa läpi leipomisen, aloittaa kauliminen hiukan liian viileällä taikinalla ja käsitellä sitten yksittäiset pellilliset melko nopeasti.
  • On totta, että piparkakut palavat herkästi, mutta älä silti turhaan ujostele paistamisen kanssa. Uunista riippuen paistoaika voi hieman vaihdella, joten kannattaa kyttäillä uuninluukulla tilannetta ensimmäisen pellillisen kanssa. Itse paistoin ensimmäiset pellilliset vähän liiankin varovaisesti, jolloin piparkakkujen maku ei tullut esiin ihan parhaalla tavalla ja koostumus jäi turhan pehmeäksi. Vasta kun unohdin yhden pellillisen uuniin hetkeksi, sain aikaan kunnollisen piparkakun punertavan värin, maun ja rapean tekstuurin (eivätkä piparit silti olleet tippaakaan palaneita).
Todettakoon vielä lopuksi, etten tiedä, kuka ohjeen Liimatainen on, mutta kiitokset hänelle (ja äidille, jonka arkistosta ohje löytyi) reseptistä!

Liimataisen piparkakut

Piparkakkutaikina

425g voita
425g sokeria
1 kg vehnäjauhoja
2 dl kermaa
4 tl ruokasoodaa
2 dl tummaa siirappia
2 tl jauhettua kanelia
2 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään hieman. Kiehauta siirappi mausteiden kanssa, ja jäähdytä seos noin huoneenläämpöiseksi. Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää seokseen siirappi sekä kerma. Sekoita jauhot ja sooda keskenään ja lisää ne voiseokseen vähän kerrallaan sekoitellen. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

2. Säilytä taikinaa jääkaapissa leipomisen ajan ja ota kaulittavaksi aina pieni määrä kerrallaan. Kaulitse taikinasta ohuita levyjä ja tee levyihin muoteilla (tai ilman, freestyle-pipareitakin voisi tehdä :) haluamiasi piparkakkukuvioita. Nosta piparkakut varovasti pellille leivinpaperin päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Uunista tullessa anna pipareiden jäähtyä hetki pellillä.






perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulusinappi


Piti käydä ihan erikseen viime vuoden teksteissä vakoilemassa, olenko jo sinappiohjeen julkaissut. Ilmeisesti en ole, mutta jos bongaatte Kärähtäneistä aiemman sinappitekstin, minulle saa dementiastani huomauttaa. Anyway, sinapista tykätään meillä kovasti; isännän suosikki on dijon, minä taas tykkään tulisista ja vähän makeista sinappilaaduista. Myös ihan perinteistä turkulaista ostetaan silloin tällöin.

Jouluksi sekoitan sinapin itse keltaisessa peltipurkissa myytävästä, englantilaisesta Colman'sin pulverista, ja se on meillä perinteisesti hyvin tujakkaa. Väkevyys on petollista ja tulee kunnolla esiin vasta etikan lisäämisen jälkeen - ja silloin niin perusteellisesti, että silmiä alkaa kirvellä :D Makumaailmassa puolestaan englantilainen sinappi kohtaa makeammat skandinaaviset kaverinsa. Sinapin teko pulverista on hyvin helppoa ja siitä saa myös kivaa viemistä joulukyläpaikkoihin; tuunausvaihtoehtojakin on juuri niin paljon kuin maailmassa makuyhdistelmiä, eli lähes loputtomasti.

Joulusinappi

1  prk sinappijauhetta (Colman's tai vastaava englantilaistyyppinen sinappi)
n. 2 dl vettä (kannattaa kiehauttaa vähän enemmänkin)
1/2 tl valkopippuria murskattuna
suolaa
2 rkl sokeria tai hunajaa
1-2 tl etikkaa
1 rkl öljyä

(muuta makua, esim. 1-2 rkl konjakkia, 1 tl valkosipulirouhetta tms.)

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Kiehauta vesi, ja lisää sitä vähän kerrallaan sinappiseokseen samalla voimakkaasti vatkaten, kunnes sinapin koostumus ja juoksevuus on mieleinen. Lisää etikka (ja hunaja), sekoita ja tarkista maku sekä lisää suolaa ja mausteita tarvittaessa. Sekoita lopuksi sinappiin öljy. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin tai mielellään yön yli ennen korkkaamista.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Onko kinkku joulupöydän kunkku? Muutama vaihtoehtoinen proteiinivinkki

Todettakoon heti aluksi, että meillä kinkku totisesti on joulupöydän kunkku, ja se tehdään ihan perinteisellä joulukinkun reseptillä. Tosin joka joulu ei meilläkään kinkkua valmisteta, vaan joka toinen vuosi syömme jouluna jotain muuta hyvää kuin perinteisiä jouluruokia, ja hyvä niin - muuten emme varmasti koskaan varioisi joulumenuamme.

Moni ei kuitenkaan kinkusta niin välitä, vaan etsii jotain muuta ihan perinteisenkin joulupöydän päätähdeksi. Tässä muutama vinkki liharuuista, jotka itse voisin nähdä joulupöydässä, jos vaan kinkusta malttaisin luopua :)

Hyvät riistapalat ansaitsevat tulla syödyksi nimenomaan juhlapöydässä ja monet riistan kanssa usein yhdistettävät mausteet, kuten timjami, rosmariini ja katajanmarjat, sopivat myös jouluun. Meidän viimeisin riistasta tehty juhlaruoka on hirvenlihasta tehty routapaisti eli jääpaisti, jota nautimme itsenäisyyspäivänä. Paisti oli suussasulavaa, ja se valmistetaan etukäteen ja syödään jäähdytettynä niinkuin joulukinkkukin. Hirveä saa myös kauppatavarana, joten sen syöminen ei ole kiinni omasta tai tuttavapiirin jahtionnesta. Hyvä vaihtoehto hirvelle on naudan paahtopaisti, jonka voi tehdä samaan tapaan routapaistina tai ihan perinteiseen malliin (marinadilla tai ilman).
Routa- eli jääpaisti

Perinteinen paahtopaisti

Jos olet niitä onnekkaita, jotka saavat käsiinsä metson, on metsopaisti hieno - tosin isännän mielestä liian pieni - vaihtoehto kinkulle. Muistakin linnuista, ovat ne riistaa tai vaikka ihan tavallista broileria, saa komean juhlavia, kun ne valmistaa kokonaisena. Jos kokonainen lintu on liikaa, voisi pienempään talouteen harkita vaikka näitä meheviä ankankoipia.

Metsopaisti

Ankankoivet

Vaikka jotenkin miellän joulupöydän tähtiproteiinin olevan joku isompi lihanpala, ei missään tietenkään määritellä, että asian pitäisi olla juuri näin. Karjalanpaisti tai lihapullat kuuluvat monelle perinteiseen joulupöytään, yleensä kinkun lisäksi, mutta mikseivät ne toimisi ilmankin. Lihapullista saa halutessaan tehtyä myös vähän jouluisemman version.

Karjalanpaisti

Valitsi pöytään sitten kinkun tai ei, jouluruokia tai jotain ihan muuta, toivottavasti kaikilla on toiveidensa mukainen joulu, mitä se itse kullekin ikinä tarkoittaakin!

torstai 12. joulukuuta 2013

Lihapullat jouluisella twistilla


Lihapullat ovat meillä sellaista rakkausruokaa. Niillä saa isäntää ja tulevaisuudessa toivottavasti ihmispoikasta ilahdutettua kerta toisensa jälkeen. Ja jostain syystä jauhelihapihvit tai mureke eivät vaan ole sama asia :D

Viimekertaiset lihapullat tein jouluisella twistillä, nämä sopisivat "tavallisen käytön" lisäksi vaikka pikkujoulunaposteltaviksi tai miksei varsinaiseenkin joulupöytään. Meillä ei ole ollut tapana tehdä jouluksi lihapullia, mutta monessa kodissahan ne ovat osa jouluruokia. Jouluiset maut pulliin tulevat omenasta, sinapista, maustepippurista ja neilikasta. Nyt kypsyttelin pullat valmiiksi kermaisessa kastikkeessa, johon tuli myös pieni liraus jallua, mutta yhtä hyvin voi pullat kypsyttää alusta asti uunissa, jolloin ne ehkä menevät joulutarjottavista paremmin.

Leivän tai korppujauhon käyttö lihapullissa muuten jakaa mielipiteitä; monen mielestä ne ovat turhaa täyteainesta, mutta minusta ne tekevät rakenteesta ihanan pehmoisen ja mehevän, inhoan kumisen kuivakoita lihapullia. Hampurilaispihvit ovatkin sitten asia erikseen, niitä en tekisi ihan samasta taikinasta vaan hamppareissa leipä saa pysyä sämpylässä ;)

Jouluiset lihapullat

500g mehevää jauhelihaa (minä käytin possun jauhista, mutta myös sika-nauta sopii  hyvin)
kourallinen kuivahtanutta leipää tai 1 dl korppujauhoja
2 dl maitoa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 omena
1 kananmuna
1 rkl dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria
1/2 tl maustepippuria jauhettuna
1/2 tl neilikkaa jauhettuna

(voita/öljyä paistamiseen)

kastikkeeseen

1 rkl vehnäjauhoja
nokare voita
3 dl lihalientä
2 dl kuohukermaa
2 rkl jaloviinaa
1 rkl hunajaa
1 rkl dijon-sinappia
1 tl rosepippureita
suolaa


1. Murusta leipä tai kaada korppujauhot kulhoon, lisää maito ja anna turvota hetken. Hienonna odotellessa sipuli ja valkosipuli sekä raasta omena. Sekoita  jauheliha, sipuli, valkosipuli, omena, sinappi ja mausteet leipämassaan ja vaivaa taikinaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa vielä hetki, kunnes koostumus on mieleinen. Anna vetäytyä jääkaapissa n. 30 min.

2. Pyöritä massa lihapulliksi. Jos et tee kastiketta, paista pullat 225-230 -asteisessa uunissa leivinpaperin päällä n. 15 min, kunnes ne saavat kauniin värin. Kääräise pullat lopuksi hetkeksi foliolla peitettyyn astiaan vetäytymään.

Jos teet kastikkeen, ruskista pullat ensin paistinpannulla ja nosta ne sitten syrjään odottamaan. Sulata pannussa sitten voinokare ja sekoita siihen vehnäjauhot. Anna ruskistua hetken, lisää jaloviina ja anna kiehahtaa. Lisää sitten lihaliemi, anna taas kiehahtaa ja lisää vielä kerma. Mausta suolalla, hunajalla, dijonilla ja kevyesti murskatuilla rosepippureilla. Nosta pullat takaisin pannuun ja anna hautua pienehköllä lämmöllä (kastike saa hieman kuplia, mutta ei kiehua täydellä teholla) kymmenisen minuuttia. Tarjoile perunamuussin tai pastan kera.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Routapaisti hirvenlihasta

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää. Juhlan kunniaksi isäntä kaivoi pakastimesta palan hirvenpaistia, sen ainoan palan, joka oli riittävän suuri kokonaisena kypsytettäväksi. Ei taaskaan mitään paineita arvolihan pilaamisesta ;) Normaalisti teen paistit aina samalla luottoreseptillä (yleensä ilman jälkimarinointia), mutta nyt Campasimpukan taannoisesta kommentista oli mielessä routapaisti, se on ollut to-do -listalla mutta jäänyt aina tekemättä. Routapaistihan on sinänsä todella vaivatonta tehtävää vaikka valmistusaika on pitkä (n. 8-10 tuntia uunissa + marinointi) "tavalliseen" paistiini verrattuna, mutta olen jotenkin vierastanut ajatusta lihan kypsyttämisestä jäisestä kökkäreestä alkaen, miten siitä voi mitenkään tulla hyvää? Niin paljon olin kuitenkin lukenut kehuja routapaisteille, että uskaltauduin sellaisen nyt tekemään. Netti oli ohjeita pullollaan, minä katsoin eniten vinkkejä Pastanjauhajilta sekä Herkkusuun Lautasella -blogista ja sovelsin sitten vielä vähän omiani. Ja ta-daa, tässä se on :)


Lihasta tuli totisesti myös hyvää, ihan älyttömän mureaa ja 63-asteisena uunista tulleena sellaista kauniin punaista, mistä tykkäämme. Ja isäntä kun vielä pohti, että pala saattaa olla vähän sekundakin... Suola oli melko töpäkkä, arvelisin, että jos lihan käyttää leikkeleenä määrä on varmasti hyvä, mutta muutoin olisin ehkä voinut ottaa sen mausteliemestä jo hieman aiemmin. nyt se ehti tekeytyä 10 tuntia. Joku makea komponentti, esim. marjahyytelö taittanee suolaisuutta mukavasti myös. Routapaistin ohjeella saa muuten tehtyä isommankin paistin, tai tarvittaessa mausteliemen määrän voi esim. tuplata.

Itsenäisyyspäivän juhla-ateriallamme syötiin lisäksi alkupalaksi lohipastramia, jonka kanssa tällä kertaa huijasin ja käytin kirjolohta. Muutoin juhlintamme koostui ulkoilusta perinteisessä itsenäisyyspäivän räntäsateessa (säällä kuin säällä, huoh ;), joulukoristeiden kaivelusta sekä samaisen räntäsateen katselusta ikkunan läpi ateriaa odotellessa. Ihanan rentoa!

Routapaisti (neljälle)

n. 800-1kg pala pakastettua hirvenpaistia

mausteliemi

200g karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 mustapippuria
pari laakerinlehteä
muutama valkosipulinkynsi kuorineen
pari laakerinlehteä
1 l vettä

1. Lämmitä uuni 75-80 asteeseen. Laita paistipala kypsymään ritilälle täysin jäisenä. Parin tunnin päästä, kun liha on hieman sulanut, laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.



2. Lihan kypsyessä sekoita mausteliemen ainekset kattilassa, kiehauta, kunnes suola ja sokeri sulavat, ja jäähdytä.



3. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää 60-70 astetta (haluamastasi kypsyysasteesta riippuen). Laita paisti mausteliemeen (minä laitoin paistin ja liemen pussiin) ja anna maustua jääkaapissa vielä toiset 8-10 tuntia. Valuta paisti ja pyyhi kuivaksi ennen tarjoilua.

torstai 5. joulukuuta 2013

Gluteeniton vadelmapiirakka


Testasin viime viikolla leipoa raastetusta omenasta tehdyn omenapiirakan, jonka ohjeeseen olin törmännyt Heleen's Hobbies -blogissa. Koska piirakka oli alkuperäisohjeen lupauksen mukaisesti totisesti helppo ja herkullinen ja onnistui gluteenittomanakin hyvin - track recordini gluteenittoman leivonnan parissa ei ole nimittäin paras mahdollinen - tein nyt uusintaotoksen piirakasta eri täytteellä. Kaivoin pakastimen uumenista hieman vadelmaa, ja muutin omenapiirakan vattupiirakaksi. Lisäksi käytin tällä kertaa valmiiksi maustettua vaniljarahkaa, koska kotona ei vaniljasokeria ollut ja kaupassakin tuli käytyä aika juosten... Leipomus meni näillä muutoksilla kesäisempään suuntaan, mutta se oli ihan mukavaa vaihtelua joulumakujen keskelle!

Piirakasta riittää kahvin kanssa kuudelle, tai paremmilla santsauksilla neljälle :) Meidän uunissa paistoaika oli muuten sekä omppu- että vadelmaversiolle pidempi kuin alkuperäisohjeessa, arvelen, että täytteen mehukkuus (ja se, käyttääkö pakaste- vai tuorevattuja) vaikuttaa asiaan.

Vadelmapiirakka (gluteeniton)

2,5 dl gluteenittomia jauhoja
1 dl maissijauhoja
(TAI 3,5 dl vehnäjauhoja molempien gluteenittomien tilalle)
1 dl sokeria
150g voita
1 tl leivinjauhetta

täyte
n. 2,5 dl vadelmia
3 munaa
1 prk (vaniljamaustettua) rahkaa
2 dl kermaa
1 dl sokeria

1. Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Kun se on pehmeää, "nypi" kaikki pohjan ainekset sekaisin murutaikinaksi. Vuoraa piirakkavuoka leivinpaperilla (varsinkin jos teet gluteenittoman piirakan, on pohja todella mureneva) ja painele taikina tasaisesti vuokaan ja sen reunoille.

2. Sekoita täytteen ainekset. Kaada 2/3 täytteestä piirakkapohjan päälle vuokaan, lisää vadelmat ja kaada loput täytteestä (tai niin paljon kuin mahtuu) päälle. Paista 180-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia ja anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kreikkalainen arkivuoka


Sehän on joulukuu! Monessa blogissa näkyy ihania joulukalentereita, sellaista ei Kärähtäneissä tehty mutta toisten kalentereista nautitaan sitäkin enemmän. Sen sijaan täällä laitetaan ihan arkiruokaa ainakin toistaiseksi.

Tämä yksinkertainen kesäkurpitsa-jauhelihavuoka oli mukava arki-illan sapuska, jonka juju oli kanelin ja fetan (tai siis salaattijuuston) käytössä - niinkin yksinkertaisilla jutuilla saa makumaailman suunnattua Kreikkaan päin ja arkiruokaan hieman nostetta. Aktiivista valmistusaikaakaan ei juuri tarvittu, vaan vuoka kypsyi nopean esivalmistelun jälkeen uunissa omia aikojaan. Maut olivat herkullisia, mutta tuleville kokkauskerroille koittaisin hieman vähentää vuokaan kertyvää nestettä, joko lisäämällä esim. perunaa tai leipää, tai vaikka kuullottamalla kesäkurpitsaviipaleista isoimmat nesteet etukäteen pois (tällöin kesäkurpitsan määrä pitäisi tuplata).

Kreikkalainen kesäkurpitsa-jauhelihavuoka

1 iso kesäkurpitsa
2-3 tomaattia
400-500g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
100g salaattijuustoa
80g tomaattipyrettä (1-2 prk)
1 tl sokeria
ripaus kanelia
suolaa
mustapippuria
kourallinen juustoraastetta (esim. pizzaraastesekoitus, polar tms.)

1. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Lisää tomaattipyre ja mausta suolalla, sokerilla, pippurilla ja kanelilla.

2. Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit. Annostele uunivuoan pohjalle kerroksittain ensin jauhelihaseosta, murusta päälle salaattijuustoa ja lisää kerros kesäkurpitsaviipaleita. Laita viipaleille halutessasi hieman suolaa. Toista niin kauan, kun aineksia riittää (minä sain kolme kerrosta). Lado tomaattiviipaleet viimeisen kerroksen päälle ja ripottele juustoraaste tomaateille. Paista 180-asteisessa uunissa 45 min-tunti, kunnes juustoraaste pinnalla on kauniin väristä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

torstai 28. marraskuuta 2013

Kurpitsan kesytystä, osa 1




Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut, että en ole ihan sinut sen kanssa, jos en jostain ruuasta tai raaka-aineesta pidä. Toki joka ruuan voi tehdä huonosti ja pilata, eikä siitä silloin tarvitsekaan pitää, mutta jostain lapsellisesta syystä en osaa hyväksyä sitä, että joskus vastaan tulee ruoka, josta en vain tykkää. Yleensä silloin yritän opetella syömään ao. ruokaa ja yleensä siinä onnistunkin, joistain ruokavihollisista on tullut ajan ja totuttelun myötä jopa ylimpiä ystäviäni :)

Tällä hetkellä päällimmäiset vierastuksen kohteeni ovat jauheliha-perunasoselaatikko (jep - kyllä mä sitä syön, mutta en vaan saa siitä mitään irti, ja mielessä kummittelevat edelleen kouluaikojen happaman maidon makuiset perunasosejauheesta tehdyt laatikot) sekä kurpitsa. Koska kurpitsa tuntuu olevan kaikkien paitsi minun mielestäni hyvää, ostin nyt ensimmäisen muuhun kuin kurpitsalyhtyyn pyhitetyn kurpitsani, ja aloitin kurpitsanvierastukseni taltuttamisen. Tai siis tarkemmin ottaen ostin myskikurpitsan, koska ajattelin tavallisessa kurpitsassa olevan aivan liikaa tuhottavaa.

Perinteinen pumpkin pie olisi tietysti ollut hieno kurpitsankesytysprojekti, mutta päädyin tekemään jotain helpompaa ja turvallisempaa, uunissa paahdettua kurpitsaa sisältävän kasvislisukkeen possunkyljyksille. Maistellessani kurpitsaa raakana ennen uunitusta en oikein saanut siitä mitään irti, vaan se oli juuri niin pliisua kuin muistin, mutta uunista tullessa - yllätys, yllätys - kurpitsa olikin ihan hyvää! Ei vieläkään mielijuttuni, mutta oikein toimiva yhdistelmä muiden ainesten kanssa, ja kelpo kumppani ihanille luomupossun kyljyksille. Tästä se lähtee, toimiva kurpitsasuhteeni!

Lisuke paahdetusta kurpitsasta

1/2 myskikurpitsaa
1/2 valkosipulin kynnet kuorineen
pieni kourallinen kuorittuja saksanpähkinöitä
oliiviöljyä
ripaus savupaprikaa
ripaus suolaa
ripaus pippuria
100g fetaa (salaattijuustoa)
kourallinen rucolaa
(hunajaa, balsamiviinietikkaa tms.)

1. Lohko kurpitsa reiluiksi suupaloiksi. Laita lohkot, saksanpähkinät ja kuorimattomat valkosipulinkynnet vuokaan ja mausta suolalla, pippurilla ja savupaprikalla. Lorauta päälle oliiviöljyä ja pyöräytä muutaman kerran ympäri niin, että öljy tarttuu kaikkiin aineksiin. Paahda 225-asteisessa uunissa n. 30 min

2. Murusta kurpitsaviipaleiden päälle feta ja nakkaa mukaan vielä rucola, ja pyöräytä kertaalleen ainekset sekaisin. Jos haluat, ripottele pinnalle esimerkiksi muutama tippa balsamicoa tai hunajaa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Hidas, hitaampi, hirvikeitto


Kokeilut hirvenpalojen kanssa jatkuvat. Hirvisoppa tuntuu olevan jotain, mitä moni hirvenlihaa käsiinsä saava tuntuu tekevän, eikä Kärähtäneiden keittiössä toki haluta tehdä poikkeusta. Ensikertalaisen ujosti ihan sellaista peruslihasoppaa, ilman mitään twistejä. Keittolihaksi pääsi pala hirven pohjetta eli kinnertä. Järkeilyni mukaan se on samaa lihanpalaa kuin ossobucco, joskaan leikkausteknisistä syistä käytössäni ei ollut noita luullisia kiekkoja, vaan luun ympäriltä leikattua lihaa. Erilaisia luita oli pakastimessa erikseen.

Halusin soppaan kunnon liemen, joten keittelin sen alusta saakka pakastimen luita hyödyntäen (ja köh, pakastin on niin turvoksissa, että tavaraa on pakko saada välillä uloskin ;). Samalla kypsensin kinnerpalan, joka vaatii pitkän haudutuksen. Tiesin, että nopea projekti ei keittoni ole, mutta olisin toki voinut sen verran käyttää matikkapäätä, että jos iltapäivällä laittaa liemen tulille ja haluaa keitellä sitä kymmenen tuntia, ei ole kovin todennäköistä saada hirvisoppaa päivälliseksi. Onneksi on pizzapalvelut. Soppa oli hyvää seuraavanakin päivänä, ja lientä jäi yli vielä tuleviin tarpeisiin :)

Hirvikeitto (kahdelle-kolmelle)

n. 700g hirvenlihaa paloiteltuna (haudutusta kestävää palaa, ns. arvopaloja en soppaan laittaisi)

4 isoa perunaa
2 isoa porkkanaa
1 palsternakka
2 sellerinvartta
1/2 purjo
1,5 l lihalientä
maustepippureita
(suolaa)

liemeen:

pala lihaisaa luuta
pari sipulia
pari porkkanaa
pari sellerinvartta
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
vettä
suolaa
tilkka voita/öljyä paistamiseen

1. Valmistele liemi (jos liemesi on valmiina, voit ignoorata kasvisten käytön tässä kohtaa ja hypätä suoraan kappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen): kuumenna iso kattila ja ruskista luuta hetki voi-öljyseoksessa. Lisää porkkanat, sipulit ja sellerinvarret kokonaisina (myös kuorineen) pataan ja pyöräytä pariin kertaan. Lisää vielä keittoon tulevat lihanpalat ja ruskista. Peitä lihat ja kasvikset vedellä (tai liemellä, jos se on sinulla valmiina), lisää laakerinlehdet, suola ja maustepippurit, kiehauta ja laske lämpö sitten pienimmilleen. Hauduttele 8-10 tuntia.

2. (voit hypätä tämän kohdan yli, jos käytit valmista lientä) Siivilöi liemi ja nakkaa pois vihannekset sekä luu (josta kannattaa riipiä irti soppalihat). Ota talteen soppalihat. Kaada n. 1,5 l lientä kattilaan ja lisää lihat takaisin liemeen.  

3. Kuori ja pilko perunat, porkkanat, palsternakka, purjo ja sellerinvarret, ja lisää ne purjoa lukuunottamatta liemeen. Tuo jälleen kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpöä. Anna muhia kymmenisen minuuttia, kunnes perunat ovat pehmenneet. Lisää vielä purjo ja anna kypsyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Savustetut seesamribsit


Ilokseni olen huomannut, että vastoin odotuksiani olemme viime päivinä saaneet ruokaa eteemme vastasyntyneen kanssa elämisestä huolimatta, ja vain kerran on tarvinnut turvautua pakastimessa valmiiksi odottavaan ateriaan - silloinkin lähinnä siksi, että olimme poissa kotoa muutaman tunnin ennen päivällistä possunpuolikasta hakemassa (toim. huom. söimme tuona iltana sitten vielä toisenkin päivällisen, kun emme malttaneet pitää näppejämme irti kyljyspaketeista :D). Näin reposteltuani täytyy kuitenkin todeta, että ruuanlaitto on keskittynyt aterioihin, jotka ovat joko supernopeita tehdä, tai kestävät taukoja valmistuksen aikana. Joka tapauksessa aktiivinen ajankäyttö ruokaan on ollut pientä.

Ribsit eivät ensiajattelulla vaikuta ruualta, joka täyttäisi nämä kriteerit, mutta sopivilla metodeilla ei niihinkään montaa aktiivista tovia uponnut. Esikeittäminen ei vaadi kuin veden, suolan ja mausteiden nakkaamisen kattilaan, marinadin tekee muutamassa minuutissa, ja kun ribsit saa marinadiin saakka, voi sopivaa savustushetkeä odotella ihan rauhassa. Sähkösavustimen pöhistessäkään ei aktiivista osallistumista tarvita. Jos savustinta ei ole, onnistuvat nämä myös uunissa.

Olen ennenkin tainnut todeta, että ribsien kanssa kuulun esikeittokoulukuntaan, mikä saattaa jollekin olla pöyristyttävää ribsien väärinkäyttöä, mutta itse vaan tykkään siitä, että lihasta tulee luusta putoavaa ja superpehmeää. Eikä keittäminen tee kylkeä mauttomaksi, kun liemen muistaa maustaa (ja keitinliemen makuineen saa talteen joka tapauksessa tulevaa käyttöä varten). Kannattaa testata, murea liha ja ihanat, savustuneet seesaminsiemenet maistuivat todella hyviltä!

Savustetut seesamribsit (kahdelle)

800g-1kg possun ribsejä
2 tähtianista
5-10 neilikankukkaa
pari laakerinlehteä
suolaa
vettä

marinadi

1 rkl seesaminsiemeniä
3-4 rkl soijaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl tummaa siirappia
2-3 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 punainen chilipalko

1. Laita ribsit isoon kattilaan ja lisää kylmää vettä niin, että ne peittyvät. Mausta vesi suolalla, tähtianiksella, neilikalla ja laakerinlehdillä. Kiehauta, ja laske sitten lämpö pienimmilleen. Anna hautua n. 45 minuuttia tai kunnes liha alkaa hieman irrota luusta ja nosta sitten ribsit varovasti kattilasta.

2. Valmista marinadi sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään. Laita esikeitetyt ribsit ja marinadi esim. muovipussiin, sulje tiiviisti ja pyörittele marinadi kauttaaltaan ribseihin. Anna marinoitua vähintään tunti, tai jos mahdollista, esim. yön yli.

3. Laita savustin päälle (jos käytät sähkösavustinta kuten minä, laita töpseli seinään) ja tuikkaa ribsit savustumaan n. 30 minuutiksi. Tarjoile esim. raikkaan salaatin kera.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Suurperhe


Blogissa on taas ollut hiljaista reilun viikon verran. Tällä kertaa asiaan on kuitenkin erittäin hyvä syy, kauan odotettu pojanpalleromme syntyi viime viikolla ja nyt olemme opetelleet lapsiperheen elämän ensiaskeleita. Kun talouden nuppilukuun laskee ne karvaisemmatkin lapset, on meitä nyt kuusi, oikea suurperhe. Äiti (jep, puhuttelin juuri itseäni kolmannessa persoonassa) on kenties vähän väsynyt, mutta pakahduttavan onnellinen.

Ja se ruuanlaitto. Se jatkuu Kärähtäneiden keittiössä niin normaaliin tapaan, kuin mitä äiti saa käsiään vapautettua :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Viisi vinkkiä hävikkiruokiin



Hävikkiviikon kunniaksi tai kenties siksi, että olemme isännän kanssa olleet molemmat pääosin kotosalla, ruokahävikkiä on alkuviikosta kertynyt ilahduttavan vähän. Enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että viikoittainen kauppareissu ei olekaan riittävä muonittamaan meitä kuin osaksi viikkoa. Lisäksi talouden karvajaosto Biojäte, Jätemylly ja Se-joka-tykkää-kaikesta-ällöttävästä pitävät hyvää huolta siitä, ettei ihan roskikseen asti joudu heittämään kovin paljoa. Toki tarkoituksella ei jätetä ns. ihmisten ruokia koiranruuiksi, mutta onhan se mukavaa, kun tietää, ettei rahkapurkkien pohjia tai porkkanankuoriakaan tarvitse aina heittää pois.

Toistaiseksi tämän viikon hävikkiruokasaldo on siis maanantailta nolla, tiistailta yksi, valitettavasti käyttämättä jäänyt ruukkukorianteri, keskiviikolta nolla, torstailta nolla, perjantailta pari jäätymään päässyttä sellerinvartta ja lauantailta pari anjovisviipaletta, jotka olivat jääneet avattuun purkkiin. Tämä on meille ihan harvinaisen vähän, hurraa! Toim. huom. vielä, emme tällä viikolla ole tarkoituksella ostaneet vähemmän ruokaa tai pantanneet jämiä jääkaapissa "päiväkirjaviikon" ajan, vaan jostain syystä jätettä on nyt vaan tullut ihan oikeasti vähemmän. Edellinen viikko, kun siivosin kuivatavarakaappeja, olisikin ollut paljon surullisempaa luettavaa...

Koska jääkaappi on ruvennut näyttämään huolestuttavan tyhjältä ennen aikojaan, ei varsinaisia hävikintorjuntareseptejäkään ole nyt päässyt syntymään. Vanhoista arkistoista kaivoin kuitenkin muutaman hyväksi havaitun tavan hyödyntää jämiä, toivottavasti vinkeistä on iloa!

Perunasalaatit: Potut jäävät meillä helposti vihanneslaatikon pohjalle. Ne saa upotettua perunasalaattiin, jota voi varioida lähes loputtomasti sen mukaan, mitä jääkaapissa sattuu jäljellä olemaan. Tässä perinteisehkö sekä vuohenjuustoinen versio.

Muut perunaruuat: Maistuisivatko vaikka lyttypotut? Näihin uppoavat vanhenevat yrtit, jugurtit ja tietysti ne perunat. Ja jos perunat ehtivät ruveta jääkaapissa jo itämään, niitä voi keväiseen vuodenaikaan hyödyntää muutenkin kuin ruuanlaitossa: viime keväänä testasin valmiiksi vähän itäneiden pottujen idättämistä siemenperunoiksi, ja laitoin ne lopulta ämpäreihin kasvamaan. Ne poikivat syyskesästä ihan kiitettävän satsin oman pihan perunaa, lähestulkoon nollavaivalla :)

Pizza: Kotitekoinen pizza eli himispitsa on täydellinen hävikintappoväline, sinne saa piilotettua kohta vanhenevat jauhelihat, juustonkannikat, kananmunat, puolikkaat palahiivat ja oliivipurkkien pohjat.

Salaatit: Tuoresalaatit kannattaa tietysti käyttää tuoreeltaan, ennen kuin ne alkavat hiippailla itsekseen ulos jääkaapista, mutta hävikkiruuista saa kivoja salaattien ruokaistajia ja jatkeita. Meillä käy usein niin, että juureksia ostetaan johonkin tiettyyn tarkoitukseen vähän reilusti, ja sitten niitä jää muutama hassu pyörimään vihanneslaatikkoon.  Yksittäisistä juureksista ei kokonaista ateriaa tee, mutta niillä saa ryyditettyä salaatteja mukavasti, kuten tässä on tehty hunajaisten punajuurten kanssa.

Vähän fiinimmät tarjottavat: Ei kaiken hävikkiruuan tarvitse olla arkista. Smörrebrödejä tai täytettyjä kananmunia kehtaa tarjota vieraillekin, eikä niiden koostumuksessa ole kuin mielikuvitus rajana.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Palapaisti hirvenlihasta


Hyvää, vaikkei ehkä maailman visuaalisinta ruokaa.
Mitä sinulle tulee mieleen termistä palapaisti? Minulle sana tuo mieleen parhaimmillaan kasariretron sunnuntaipäivällisen, mureita lihapaloja ruskeassa, vehnäjauhosuurustetussa kastikkeessa sipulin ja maustepippureiden kera. Ja huonoimmillaan kehnon lounasruokala-annoksen, ei-alkuunkaan-mureita lihapaloja aromivahvennekyllästetyssä, ruskeassa soosissa.

En ole palapaistia tainnut itse aiemmin tehdä, mutta se parempi muisto mielessäni halusin lähteä ruokaa kokeilemaan. Valmistusmetodeja ja tarkkoja reseptejä kyselin Googlelta, mutta päädyin lopulta soveltamaan takamustuntumalta, vähän eri resepteistä vinkkejä katsellen ja äidiltä joskus vuosia sitten kuullut ohjeet enemmän tai vähemmän korvan takana. Lihana käytin hirven paistipaloja, jotka isäntä taannoin kotiutti hirvireissultaan. Saamamme pienemmät paistipalat ovat juuri omiaan tällaisiin ruokiin (isoja, esim. paahtopaistiin sopivia paloja meille ei tullutkaan). Nauta olisi toki hyvä vaihtoehto hirven tilalle.

Palapaistista tuli oikein hyvää - hauduttelen usein hitaasti kypsennettäviä lihoja yön yli ja pelkäsin paistipalojen jäävän koviksi könteiksi tunnin-puolentoista haudutuksella, mutta kummasti ne vain ehtivät mureutua. Kehitysajatuksina, seuraavalla kerralla laittaisin kastikepohjaan hieman tummaa lihalientä ja saattaisin jättää kerman pois kokonaan tai ainakin vähentää sitä, jotta mausta tulisi vielä intensiivisempi. Allaoleva resepti kuitenkin sellaisena, kuin tällä kertaa tein. Paistamisen ja haudutuksen hoidin samassa kannellisessa pannussa, tällainen "yhden pannun metodi" toimi mielestäni hyvin ja sopi tiskausallergikolle ;)

Olen onnekkaana päässyt tekemään muitakin hirvijuttuja viime aikoina, meillä on syöty mm. herkullisia hirven ulkofilepihvejä sekä hirviribsejä, jotka valitettavasti sössin niin, ettei niistä jäänyt dokumentoitavaa jälkipolville (eivät ne sinänsä pilalle menneet, mutta vieläkin kismittää, etten päässyt toteuttamaan resepti-ideaani, koska esikypsytin ribsejä liian pitkään eikä niitä enää sen jälkeen oikein saanut järkevästi jatkokäsiteltyä vaan oli pakko siirtyä suoraan syömiseen). Täältä blogista löytyy lisäksi oluessa uiskennelleen hirven resepti.

Palapaisti hirvenlihasta (neljälle)

800g hirvenpaistia
2-3 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl dijon-sinappia
muutama rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
1,5 dl kermaa
vettä
voita ja öljyä paistamiseen

1. Paloittele hirvenpaisti suupaloiksi ja anna lämmetä ainakin puolisen tuntia ennen paistoa. Sekoita lautasella vehnäjauhot ja hieman suolaa. Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä tovi voi-öljyseoksessa padassa tai korkealaitaisessa pannussa lieden keskilämmöllä, kaada sitten erilliselle lautaselle syrjään. Mitä miedompaa lämpöä maltat käyttää, sen paremmin sipulit ottavat makua ja väriä ilman, että varsinaisesti ruskistuvat.

2. Nosta lieden lämpötilaa ja kuumenna äsken käyttämäsi pannu. Pyöräytä hirvenpalat jauhoseoksessa ja ruskista ne kuumassa pannussa runsaahkossa voi-öljyseoksessa kaikilta puoliltaan. Minä paistoin palat muutamassa erässä ja nostin edellisen erän aina sipulien kanssa syrjään odottamaan.

3. Pienennä jälleen lämpötilaa ja kippaa sipulit (sekä syrjässä odottavat, ruskistetut hirvenpalat + mahdollinen kertynyt neste) takaisin pannuun. Kaada päälle vettä niin, että palat melkein peittyvät ja sekoittele hiljakseen, kunnes vesi alkaa hieman kuplia ja huomaat vehnäjauhojen suurustavan kastiketta. Lisää mustapippuri, sinappi ja laakerinlehdet ja tarkista suola. Anna hautua liedellä pienellä lämmöllä (silloin tällöin laiskasti kuplien) kannen alla 1-1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Lisää lopuksi kerma ja anna muhia vielä viitisen minuuttia ennen tarjoilua. Jos kastike näyttää liian vetiseltä ennen kerman lisäämistä, voit sekoittaa kylmään kermaan hieman vehnäjauhoja lisäsuurukseksi ennen sen sekoittamista kastikkeeseen.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hävikkiviikko 4.-10.11.


Kuluttajaliitto ja joukko yhteistyökumppaneita järjestävät tällä viikolla Hävikkiviikon, johon myös ruokabloggaajia on kutsuttu osallistumaan. Ja mieluusti tämänaiheiseen teemaviikkoon osallistuukin, koska tuskin yhtään sellaista kotikeittiötä on, jossa ei jonkinasteista hävikkiä syntyisi. Minuun teema iskee jo siksi, että olen melkoinen kitupiikki ;)

Kuluttajaliiton mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuodessa keskimäärin 24 kiloa ruokaa roskikseen per henkilö, ja määrän rahalliseksi arvoksi on arvioitu 125 euroa. Kärähtäneiden taloudessa - jossa pahoin pelkään, että aktiivisen kokkaamisen seurauksena myös hävikkiä syntyy yli keskiarvon - roskiin menee siis tuolla laskelmalla 250 euroa vuodessa. Sille löytyisi kyllä muutakin käyttöä!

Hedelmät ja vihannekset, leipä ja maitotuotteet ovat kotitalouksien tyypillisimpiä roskiin meneviä tuotteita. Omassa keittiössäni olen kiinnittänyt huomiota myös seuraavanlaiseen, salakavalasti kertyvään ja lurkkimaan jäävään hävikkiin:

  • Pakasteet: tietyt asiat liikkuvat pakastimen inventaariosta ja pysyvät mielessäkin, en muista esimerkiksi, että olisin heittänyt pakastimesta lähes koskaan roskiin lihaa, leipää tai marjoja. Jotkut toiset jutut taas eivät millään löydä käyttöä kerran pakastimeen päädyttyään, ja joutuvat yleensä roskikseen löydyttyään puolentoista vuoden säilytyksen jälkeen pakastimen sulatuksen yhteydessä muiden tavaroiden takaa. Tällaisia ovat esimerkiksi avatut pakastevihannekset tai kalat, joista olen ajatellut saavani joskus "vielä yhden hengen annoksen". No niin varmaan, koskaan ei vaan ole tullut sitä hetkeä, että sellaista tarvitsisin.Vielä pahempia meillä ovat makeat leipomukset; joskus leivon pullaa tai muuta ihan varta vasten pakastettavaksi, jotta "olisi jotain vierasvaraa". Totuus kuitenkin on, ettei meillä nyt niin kovin usein käy vieraita, ja että en oikeastaan edes tykkää makeista leipomuksista kuin tuoreena, parin kuukauden pakastuksen jälkeen ne maistuvat minusta lähinnä pakastuspussilta - eli miksi ihmeessä edes vaivaudun leipomaan pakkaseen, kun helpoimmat leipomukset eivät paljon aktiivista työtä vaadi ja hätätilassa kaupankin pakastealtaasta voi hakea pullia?
  • Kuivatuotteet: Siivosin taannoin kuivatavarakaappejani, ja inventaarion yhteydessä paljastui ikävä totuus: ihan älytön määrä ruokaa, joka oli mennyt vanhaksi. En ole turhantarkka kuivatavaran käyttöpäivien suhteen jos vain omalle perheelle kokkaan, mutta tunnustan, että joissain tuotteissa päiväykset olivat rapsahtaneet jo kaksi vuotta aiemmin. Eipä sillä, moni kyseisistä tuotteista ei ollut nähnyt päivänvaloakaan varmaan kahteen vuoteen. Vielä pahempaa oli bongata useita avattuja paketteja samoja tuotteita; seesaminsiemeniä, makaroonia, riisiä, kaakaota, kaurahiutaleita ja niin edelleen. Kaltaiseni laiska siivooja ei näköjään pysy kärryillä kaappiensa sisällöstä, päätyy vahingossa ostamaan turhaa ja hukuttaa olemassaolevat tuotteet jonnekin mustaan aukkoon, jota myös ruokakomeroksi kutsutaan. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena ei toki ole väittää, että samat asiat toistuisivat joka keittiössä, mutta luulen, että monella meistä on "hävikkiheikkoutemme", ottaa se sitten millaisen muodon hyvänsä. Jollei hävikkiviikolla ehdi totaalisesti remontoimaan kulutustottumuksiaan, niin ainakin voi suoda ajatuksen sille, mikä tällainen heikkous omassa taloudessa on, ja koittaa täsmäiskeä juuri siihen.

Mitä Kärähtäneissä tehdään Hävikkiviikon teeman eteen? Näin alkajaisiksi tajusin, että blogikategoriani tähteet on aivan alihyödynnetty, olen ilmeisesti usein unohtanut korvamerkata tähderuokia kategoriaan, vaikka verrattain usein jämistä kokkaankin ja toisinaan niistä myös kirjoittelen. Lupaan siis kerryttää kategoriaa jatkossa aktiivisemmin. Muutamia hävikinhyödynnysvinkkejä löydät sieltä jo nyt.

Lisää Hävikkiviikosta löydät tapahtuman facebook-sivuilta.

P.S. Tajusin, että tänään ei roskikseen ole mennyt yhtään ruokaa. Viikko on siis ainakin alkanut hyvin :)

lauantai 2. marraskuuta 2013

Glögikausi



Minä ja varmasti moni, moni muu hörpimme glögiä heti syyskuussa, kun illat alkavat edes vähän viiletä ja hämärtyä. Marraskuuta kehtaa puolestaan jo ihan julkisestikin kutsua glögikaudeksi, kun pikkujoulutkin alkavat olla jo monella käsillä. Viime vuonna ryhdyin ensimmäistä kertaa tekemään omat glögiainekseni, ja tänä vuonna jatketaan samalla linjalla, nythän voi kyseessä katsoa olevan jo perinteen. Varsinkin alkoholitonta glögiä tehdessä pesee omatekoinen tiiviste mielestäni teolliset serkkunsa, jotka ainakin minun makuuni ovat ihan liian makeita. Ja tämäkin on niitä maailman helpoimpia juttuja tehdä.

Allaoleva ohje on ihan perinteiseen punaiseen glögitiivisteeseen, josta saa sekoiteltua viinin tai vodkan kera alkoholillisen version, tai vedellä lantrattuna mehuversion. Jos tykkää mehuglögistäkin hieman vähemmän makeana, "aikuiseen" makuun sovitettuna, sopivat hapan karpalo tai puolukka mielestäni tiivistepohjaksi parhaiten, mutta toki mehun voi vaihtaa myös mustaherukkaan, mustikkaan, tai miksei vaikka punaherukkaan. Mausteisiin voi hyvin soveltaa muitakin jouluisia mielimakuja, mutta näistä tykkään ns. "perusversiossa".

Tarjoillessa olen käyttänyt mittasuhteena 1/5 glögitiivistettä, lisämakeutusta maun mukaan sekä 4/5 vettä tai viiniä, tai 3/5 vettä ja n. 1/5 vodkaa.

Karpaloglögi (tiiviste)

0,5 l sokeroimatonta karpalomehutiivistettä
1 dl fariinisokeria
0,5 dl tummaa siirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1/2 vaniljatanko
5 neilikankukkaa
muutama suiru appelsiininkuorta

Kaada karpalomehutiiviste, kaneli- ja vaniljatangot, neilikat, tähtianis sekä appelsiininkuoret kattilaan ja kuumenna hellalla kiehuvaksi. Sekoita mehuun sokeri ja siirappi ja anna niiden liueta. Laita levy pois päältä ja anna jäähtyä. Anna mausteiden imeytyä esimerkiksi yön yli ja siivilöi ne sitten pois, glögitiiviste on sen jälkeen valmista pullotettavaksi ja nautittavaksi.

torstai 31. lokakuuta 2013

Oodi uunipuurolle


Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa - olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :)

Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa.

Uunipuuro

2 dl ohrasuurimoita
1,4 l maitoa
ripsaus suolaa
(pieni nokare voita paistoastian voiteluun)

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Voitele uunivuoka. Kaada vuokaan maito ja ohrasuurimot ja ripsauta päälle hieman suolaa. Paista puuroa uunissa noin kolme tuntia, ja anna levähtää hetki ennen tarjoilua.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Harmaan syysaamun piristysaamiainen


Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin.

Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä "luonnostaan", ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa'at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan.

Pekoni-avokado-uppomunakerrosleivät (kahdelle)

6 viipaletta täysjyvä- tai hiivaleipää
8 viipaletta pekonia
1 kypsä avokado
1 tomaatti
1/2 punasipuli
voita tai margariinia
2 munaa
muutama tippa tabascoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1-2 rkl viinietikkaa uppomuniin

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Viipaloi sipuli, tomaatti ja avokado. Sipaise leiville voita tai margariinia ja laita ne hetkeksi uuniin paahtumaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Leivät ovat valmiit, kun ne saavat hieman väriä.

2. Kuumenna paistinpannu, paista pekoniviipaleet rapeiksi ja imeytä valmiista viipaleista rasvaa hetken talouspaperin päällä. Laita kattilaan noin litran verran vettä kiehumaan uppomunia varten. Ota paahtuneet leivät viimeistään tässä kohtaa uunista ja nosta neljälle viipaleista avokadoa, pekonia, tomaattia ja sipulia. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. Kasaa leivistä kolmen kerroksen leivät niin, että jokaiseen tulee kaksi täyteviipaletta ja yksi täytteetön viipale "kanneksi".

3. Kun vesi kiehuu, kaada sinne halutessasi viinietikka ja valmista uppomunat. Vesi ei saa poreilla liikaa, mutta sen tulee kiehua, muuten munat hajoavat veteen. Riko yksittäinen muna ensin esim. juomalasiin tai keittokauhaan. Sekoita veteen sitten kauhalla tai lusikalla "pyörre", ja kaada muna varovasti lasista pyörteen silmään. Pyörre auttaa pitämään munan kasassa. Anna kypsyä 3-4 min ja nosta varovasti reikäkauhalla kattilasta kerrosleivän päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa sekä muutama tippa tabascoa. Jos muna on parahultainen, keltuainen tihkuu ihanasti leivälle leikattaessa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kotismörret


Edellisen kerran paahtopaistia tehdessäni viipaloin sen jämät leikkeleeksi ja rakentelin viipaleista yhdessä muiden tykötarpeiden kanssa smörrebröd-tyyppisiä voileipiä. Sanon tyyppisiä, koska nämä olivat nyt varsinaisia kotismörrejä - leivänpalat kovin pieniä ja muut päälliset vähän sellaisia "mitä kaapissa sattui olemaan" -henkisiä. Paahtopaistiyksilöiden lisäksi tein variaatioksi pari katkarapuversiota. Smörreissä ei sen kummempaa reseptiikkaa ole, mutta ne ovat jälleen yksi maistuva tapa päästä eroon tähteistä, voihan päällisiä varioida ihan mielin määrin. Minun päälliseni olivat aika yksinkertaisia, mutta eri tavoin maustetut majoneesit antoivat molempiin leipiin kivasti potkua.

Paahtopaistileivät tein real-paloille ja laitoin niille majoneesia, johon raastoin hieman piparjuurta ja sekoitin mukaan dijon-sinappia. Lisäksi leiville meni päätähtenä jo mainitut paahtopaistiviipaleet, herkkukurkkua sekä punasipulia, sekä koristeeksi hieman persiljaa.

Katkarapuleivät tein kokojyväpaahtoleivälle ja sekoittelin niille majoneesin, johon tuli myös valkosipulia sekä sitruunamehua ja sitruunan kuorta. Lisäksi leiville päätyi salaattia, keko katkarapuja, keitettyä kananmunaa ja tuorekurkkua.

Vaikka kotoisia versiota olivatkin, näistäkin smörreistä tuli niin nättejä ja herkkuja, että soin niille muutaman ylimääräisenkin ajatuksen. Googlasin hieman klassisia smörrebröd-yhdistelmiä, ja ainakin nämä vaikuttivat herkullisilta:
  • maksapasteija-pekoni-herkkusienet
  • paahdettu possu-punakaali-appelsiini
  • paistettu kampela-remouladekastike-katkarapu-sitruuna
  • paahtopaisti-remouladekastike-kuivattu sipuli
Minä en ole päässyt Tanskanmaalle oikeita smörrejä maistelemaan, mutta esimerkiksi Silläsipulilasta löytyy kertomuksia ihan autenttisista leivistä.

Helsingissä tunnetuin, ja lähes 50 vuoden toiminnallaan varmaan myös vanhin, smörrebröd-paikka taitaa olla pikkuinen Tanskalainen Voileipä Oy Töölössä. Paikalla ei ilmeisesti ole nettisivuja, mutta (hieman ristiriitaisia) arvosteluita löytyy täältä. Asiakaspaikkoja on about neljä, joten leipiä myydään suurimmaksi osaksi takeaway-tuotteina.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kalajuttuja ja hunajaiset siikanyytit Marttojen tapaan


Pari kuukautta takaperin vietin mukavan aamupäivän Marttojen kalakurssilla, jolla opeteltiin kalan käsittelyä kokonaisesta nahattomaksi tai suomustetuksi fileeksi, sekä tehtiin tietysti erilaisia kalaruokia. Kurssipäivänä ei kamera ollut mukana, mutta onneksi parhaita reseptejä voi toteuttaa myös jälkikäteen kotikeittiössä.

Ensimmäisenä kurssin resepteistä kokeiluun pääsi paperipaketissa valmistettu siika; paperinyyttiruokaa on Kärähtäneidenkin keittiössä tehty kerran jos toisenkin, mutta Marttojen reseptissä pidin hunajan käytöstä - jotenkin en olisi itse tullut ajatelleeksi hunajaa siian kanssa - sekä pakettien pariloinnista pannulla uunissa kypsentämisen sijaan. Pannulla tehtynä kalapaketit saivat jotenkin sekä paiston että höyrytyksen parhaat puolet; ne pysyivät paketissaan sisältä ihanan mehevänä, mutta saivat samalla nahkaan mukavaa väriä ja rapeutta ohuen paperikuoren läpi.

Itse kurssista vielä, käytetyt kalat olivat ns. eettisiä vaihtoehtoja ja sesongin mukaisia, kotimaista haukea, ahventa ja muikkua, sekä viljeltyä siikaa ja kirjolohta. Keskustelimme myös jonkin verran kalan hankinnasta ja tuoreudesta. Kurssin vetäjä mainitsi, ettei mielellään osta ns. tuoretta kalaa, jota ei ole pyydetty samana tai edellisenä päivänä. Itsekin olen ruvennut viime vuosina äänestämään paljon jaloillani markettien kalatiskien äärellä, vaikka vedän aikarajan kahta päivää aiemmin pyydettyyn eväkkääseen - muuten en käytännössä saisi ostettua kalaa kuin ihan muutamasta paikasta pääkaupunkiseudulla, ja valitettavasti nämä paikat eivät sijaitse aivan naapurissa ;) Reilun viikon päiväyksen markettikalassa selittää ymmärtääkseni usein se, että kala tuodaan kauppaan vakumoituna. Jep, eihän se pilaantunutta ole useammankaan päivän kuluttua, mutta oikeasti tuoreen kalan raikasta makua on turha odottaa.

Minun kaksi vinkkiäni tuoreemman kalan hankintaan - siis silloin, kun torille tai kauppahalliin on turhan pitkä matka - ovat 1) älä lähde hakemaan mitään tiettyä eväkästä, vaan suuntaa kauppaan avoimin mielin ja ota sitä, mikä on uusimpana tiskiin ilmestynyt, ja 2) jos asiasta on pienintäkään epäselvyyttä, kysele sinnikkäästi pyyntipäivistä, haasta näkemys kalan tuoreudesta (tarkoittaako tuore lähinnä samaa kuin "ei pakastettu") ja äänestä jaloillasi tarvittaessa. Kenties et ole unelma-asiakas (anteeksi vaan jo etukäteen kaikille kalatiskien myyjille :D), mutta toisaalta, tuskin tuoreempaa kalaa saadaan tiskiin koskaan, jos emme sitä tajua ääneen pyytää :)

Hunajaiset siikanyytit (kahdelle, hieman Marttojen reseptistä sovellettuna)

2 n. 150-200g suomustettua siikafilettä (1 per syöjä)
1/2 fenkoli
10-15 cm pätkä purjoa
1 keskikokoinen porkkana
muutama timjamin oksa
1 tl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

1. Pilko vihannekset ohuiksi suikaleiksi ja freesaa ne kevyesti öljyssä pannulla. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja hunajalla.

2. Ripsauta kalafileille hieman suolaa ja pippuria. Leikkaa leivinpaperista n. 30x30cm palat kalanyyttejä varten ja sipaise papereille hieman öljyä. Puolita kalafileet, laita toinen puolikas paperille ja lado päälle hunajaisia kasviksia. Laita fileen toinen puolikas kanneksi päälle ja viikkaa paperi paketiksi kalan ympärille. Pariloi kalapaketteja pannulla muutamia minuutteja molemmin puolin niin, että kalan nahka saa hieman väriä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Joulua odotellessa: maksapatee



Ihanasta luomupossun puoliskosta on maksa jäänyt pakastimeen, sattuneesta syystä etten kovasti saisi maksaa tällä hetkellä syödä. Ja sehän harmittaa, koska tykkään maksasta kovasti ja edellisestä possusta tehty maksakastike muutti ainakin minun ennakkoluulojani nimenomaan possunmaksaa kohtaan, se oli ihan sairaan hyvää. Ja kaunista :)

Seuraava possunpuolisko on tulossa taloon jo muutaman viikon päästä, joten halusin saada nykyisen maksan käyttöön omista väliaikaisista ruokarajoitteistani huolimatta. Innostuin kokeilemaan maksapateen tekemistä, osittain sen takia, että pienet määrät maksapasteijaa tai -makkaraa ovat ihan ok silloin tällöin, ja osittain sen takia, että kotitekoinen maksapatee voisi olla loistolisä joulupöytään - nyt olisi siis hyvä hetki tehdä koevedos. Ja kohtahan se joulukin on jo täällä, ainakin, jos kauppojen tarjontaa on uskominen.

Prinsessakeittiön arkistoista löytyi mielenkiintoisen ja helpon kuuloinen resepti, johon tuli paljon ihania makuja ja jonka mainostettiin olevan itkettävän hyvää. Päädyin käyttämään ohjetta hieman soveltaen; omaan versiooni käytin mainitsemaani possunmaksaa, ja alkoholina portviinin puutteessa konjakkia. Lisäksi nakkasin puolukoita myös pateemassaan koristelun lisäksi. Allaolevaan ohjeeseen olen tehnyt omat muokkaukseni, ja alkuperäinen versio löytyy siis täältä.

Ja kokeilun tulos? Pateen teko ei ollut vaikeaa, ja kyllä, siitä kannattaa ehdottomasti tehdä toinen otos joulupöytään, niin hyvää siitä tuli. Jälleen saatoin myös ilokseni todeta, että hyvä possunmaksa on hyvää eikä yhtään väkevää tai kitkerää. Ainut ongelma on enää pateen määrä, isäntä ei ole pieniruokainen ja hän mieluusti on pateeta veistellyt leivän päälle, mutta tavaraa on yli kilo... :D Osaako kukaan sanoa, josko pateeta voisi pakastaa?




Maksapatee

800 g siivutettua (possun)maksaa
200 g pekonia
1 sipuli
2 omenaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl timjaminlehtiä
15 salvianlehteä
2 dl kermaa
1 dl konjakkia
1 tl roseepippureita
2 dl puolukoita
mustapippuria myllystä
suolaa

1. Esivalmistele ainekset; kuori ja pilko sipuli, lohko omenat ja viipaloi pekoni. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Paista pannussa pekonia, silputtua sipulia ja murskattuja valkosipulinkynsiä sekä kuorittuja, lohkottuja omenoita. Lisää timjami, roseepippurit ja silputut salvian lehdet. Kaada pannuun kerma ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneet. Kaada isoon kulhoon odottamaan jatkokäsittelyä.


2. Viipaloi maksa. Laita pannuun 2 rkl voita ja paista maksasiivut kummaltakin puolelta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada pannuun konjakki pian maksat käännettyäsi ja anna kiehua kannen alla kaksi minuuttia. Jos kaikki ei mahdu kerralla pannuun, paista ensin osa ja laita tämä osa takaisin pannuun seuraavan erän käännettyäsi ja lisää konjakki vasta sitten.


3. Kaada maksat ja portviini kermaseoksen joukkoon ja anna jäähtyä hieman (ihan vain sen verran, ettet polta itseäsi jos soseutusvaiheessa roiskuu) ja soseuta sitten tasaiseksi. Sekoita puolet puolukoista massaan. Vuoraa pateevuoka kelmulla ja peitä pohja lopuilla puolukoilla sekä esim. laakerinlehdillä, jos haluat lisäkoristelua. Lusikoi pateemassa vuokaan ja anna jäähtyä. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.



tiistai 15. lokakuuta 2013

Oluessa kylpenyt hirvi


Isäntä kotiutui hirvimetsältä reilu viikko sitten, ja toi tullessaan valikoiman lihapaketteja, joita olen saanut nyt ihastella ja ihmetellä. Mitään kokonaisia hirvipaisteja ei mukana tullut, mutta hyvännäköisiä pienempiä paistipaloja sain jokusen paketin ja kastike/patalihaa vähän enemmänkin.

En ole aiemmin hirveä kokannut, koska en ole sitä raaskinut kaupasta ostaa siinä toivossa, että joskus meidän talouteen saadaan vielä itsekin pyydettyä lihaa. Ei siinä sinänsä ole mitään järkeä, koska eihän se hirvenlihan ostaminen saaliittomana vuonna ole pois seuraavan vuoden itse pyydetystä, mutta jostain syystä minulla on sama juttu myös esim. sienten kanssa, en vaan niitä suostu ostamaan kun kerran metsästäkin saa haettua. No, sivuraiteet sikseen, hirvenkokkauskokemuksen puutteessa halusin aloittaa kokeilut jollain helpolla ja "varmalla" ruualla, joten päädyin pitkään haudutettuun hirvipataan. Lihaksi valikoitui pakastimesta jännittävä kinnerpala, eli suomeksi ymmärtääkseni hirven pohjetta.

Paisti onnistui hyvin samoilla yksinkertaisilla perusajatuksilla, joita olen käyttänyt ainakin karjalanpaistin ja laiskurin lammaspaistin valmistuksessa. Oikeastaan samaa metodia noudattaen pystyy varioimaan paistiaan ihan loputtomiin raaka-aineita ja mausteita vaihtelemalla. Tällä kertaa ruoka sai makua tummasta oluesta, jossa hirvi sai kylpeä rauhassa pienellä lämmöllä. Minä laitoin paistin heti aamusta uuniin, jolloin se oli illallisaikaan parahultaista, mutta yön yli kypsennys toimisi myös.

Oluessa haudutettu hirvi

500g haudutukseen sopivaa hirvenlihaa (minulla kinnertä)
100g pekonia
2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
n. 10 maustepippuria
pari laakerinlehteä
nippu timjamia
1 tlk (0,33l) mieleistäsi tummaa olutta (minulla tummaa Nikolaita)
muutama desi vettä
suolaa

1. Pilko hirvenliha suupaloiksi ja laita uunivuokaan. Suikaloi pekoni, pilko sipuli muutamaan osaan ja kuori valkosipulinkynnet (mutta jätä kokonaiseksi) ja lisää ne astiaan. Mausta suolalla, laakerinlehdellä ja maustepippureilla sekä timjaminipulla, jonka voi jättää muiden ainesten päälle (kokonainen nippu on helppo noukkia pois ennen tarjoilua, niin paistiin ei jää "roskia"). Kaada ainesten päälle olutta ja jatka hieman vedellä tarvittaessa, ajatuksena, että lihat eivät peity tyystin vaan päällimmäiset palat saavat hieman paahtua.

2. Anna lihojen lämmitä uunivuoassa huoneenlämpöiseksi ennen uuniin laittoa. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista lihoja ensin puolisen tuntia antaen niiden saada hieman väriä, ja laske lämpötila sitten 110-130 asteeseen. Anna hautua yön yli tai 8-10 tuntia, lisäten vettä tarvittaessa muutaman kerran paiston aikana.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Perjantai-illan huumaa ravintola Graniittilinnassa

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella "nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee", mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille.

Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle.

Ravintolan lista noudatti samaa linjaa kuin sisustus, ei mitenkään "cutting edge" mutta paljon sellaista kotimaista sesongin raaka-ainetta, mitä mielellään lautasellaan näkee. Meidän visiittimme Graniittilinnaan osui ravintolan riistaviikoille, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Isäntä valitsi listalta riistamenun valmiina kokonaisuutena (köh, olkoonkin, että menussa osana ollut poro ei minusta ole riistaa, vaan tuotantoeläin), minä valkkasin annokseni eri puolilta listaa. Alkupalaksi isäntä sai karhusalamia ja karhun paistia, kera sorsapasteijan ja jonkin herkullisen marmeladin, minä puolestaan porocarpacciota etikkaisten suppilovahveroiden, sipulihillokkeen ja juustoisen "keksin" kera. Alkuruuat olivat minulle aterian paras osa, tykkäsin hurjasti mureasta carpacciostani ja suppikset sopivat siihen älyttömän hyvin. Juustosysteemin rooli jäi ehkä vähän ohueksi, ei se pahaa ollut mutta jäi toisaalta annoksen muiden komponenttien varjoon. Isännän karhuannos oli niinikään erittäin hyvä ja arvokasta raaka-ainetta oli laitettu lautaselle yllättävänkin reilusti.

Kuvat taattua kännykkäkameralaatua ;) Karhuannos.

Porocarpaccio
Pääruuaksi minä otin vorschmackin ja isäntä riistamenun osana poroannoksen, johon kuului sekä filettä että ossobuccoa. Porossa ei ollut moitittavaa, file oli hienosti paistettu ja ossobucco ihanan mureaa, vaikkei annos sinänsä erityisen mieleenpainuva ollutkaan. Myös vorschmackini oli hyvä, vaikka olisin ehkä kaivannut siihen hieman lisää tujakkuutta. Molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten nälkäisenä ei olisi tarvinnut lähteä, vaikka jälkkärit olisivat jääneet väliin.


Poron ossobucco ja file

Vorschmack
Mutta eivät ne todellakaan jääneet, isäntä sai menunsa päätökseksi puolukkaparfaitin kinuskikastikkeella, ja minä valkkasin listalta suklaafondantin kera maitosuklaamoussen ja punaherukkajäätelön. Jälkkärit söimme molemmat puoliksi, koska oikeastaan isännän jälkkäri olisi ollut minun suosikkini listalta, ja minun fondantini taas hänelle mieluisin vaihtoehto. Puolukkaparfait oli täyteläinen eikä yhtään liian makea, mikä ilahdutti minua suuresti, kun tarjolla oli kuitenkin makea kastike parfaitin kanssa yhdistettäväksi. Kastikkeelle pieni miinus siitä, että sokeri oli mennyt ehkä pikkuisen turhan paahteiseksi ja oli siinä ja siinä, oliko siihen palanut liikaa kitkerää vivahdetta. Suklaafondant-annoksen fondant taas oli täysosuma, juuri sellainen voimakas, lämmin ja sisältä valuva, kuin fondantin kuuluu ollakin. Maitosuklaamoussea ei olisi oikeastaan annokseen edes tarvinnut, vaikka hyvää oli sekin eikä mitenkään haitannut, että se oli mukana ;) Punaherukkajäätelö maistui sen sijaan ihan tavalliselta, teolliselta pakettijätskiltä - asia, joka ei vaivannut isäntää millään tavoin (hän kommentoi, että tärkeintä on, että fondantin kanssa on sitä jäätelöä), mutta itse olin ehkä asettanut odotukseni aika korkealle johonkin hieman erityyppiseen jätskiin. Kaiken kaikkiaan fondant-annos oli kuitenkin aivan ihana, ja jälkkärit ylipäänsä siihen malliin hyvät, ettemme edes muistaneet niitä kuvata :)

Palvelusta vielä, se pelasi aivan nappiin, ja sydämellisen oloiset tarjoilijat huomioivat meidät vierailun alusta loppuun, ovesta sisälle saapumisesta hyvästelyyn lähtiessämme. Hintaa kahden hengen illalliselle olisi ilman lahjakorttia tullut n. 120 euroa yhdellä viinilasillisella, mikä oli kuitenkin mielestäni kohtuullista huomioiden, että mukana oli esim. karhua. Listaa tutkiessani pääruokien hinnat keskimäärin olivat 20-25 euron paikkeilla. Lahjakorttini kanssa oli pientä säätöä, koska kortin arvo ei käynyt mistään ilmi (mikä ei tietenkään ole ravintolan, vaan lahjakortin toimittajan vika), mutta plussaa henkilökunnalle siitä, että he luottivat minun muistipohjaiseen arvaukseeni summasta. Poistuimme ravintolasta Helsingin yöhön (ok, siirryimme autolle ja söimme aikaisin joten kello oli ehkä kahdeksan poistuessamme) vatsat täynnä ja tyytyväisinä, voisimme hyvillä mielin mennä Graniittilinnaan uudemmankin kerran vaikka ennen tai jälkeen teatterireissun.