lauantai 31. maaliskuuta 2012

Perjantainachot


Kaukaa viisaasti (jei, kerrankin!) pyysin isäntää tuomaan kaupasta jotain oluen päälle sopivaa nopeaa syötävää eilisillaksi, koska tiesin poikkeavani töiden jälkeen kollegan synttäriolusilla, ja kotiin päästessä olisi aivan kirkuva nälkä. Isäntä nappasi marketista ainekset nachos supreme -tyyppiseen (sanon "tyyppisen", koska en ole perehtynyt siihen mitä kyseiseen ruokalajiin oikeasti kuuluisi) annokseen, jauhelihaa, jalapenoja, cheddaria, avokadoja ja ranskankermaa. Niistä syntyivät maukkaat ja yllättävän täyttävät perjantainachot, joiden kylkeen tein avokadoista tällä kertaa salaatin guacamolen sijaan; reseptin laitan erikseen toisen kerran jakoon. Jalapenot unohtuivat nälän keskellä lopullisesta annoksesta, mutta laitan ne kuitenkin ohjeeseen, jos ensi kerralla muistaisin paremmin.

Annoksesta riittää limettisen avokadosalaatin tai guacamolen kera pääruuaksi kahdelle tai illanistuijaisnaposteltavaksi noin neljälle, olen kategorisoinut ruuan molempien käyttötarkoitusten mukaan :)

Perjantainachot

200-300g maissilastuja (minulla reilu puoli pussia)
200g cheddaria raastettuna
1 prk ranskankermaa
jalapenoviipaleita
silputtua tuoretta korianteria

jauhelihakastike
oliiviöljyä
400g naudan jauhelihaa (minulla oli 10% paistijauhis)
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl soijaa
cayennepippuria
mustapippuria
1 rkl sokeria
1 kanelitanko
(suolaa)

1. Aloita jauhelihakastikkeesta. Pilko sipuli ja kuullota sitä hetki öljyssä paistinpannussa. Nosta lämpöä, lisää jauheliha pannuun ja anna ruskistua. Lisää pannulle puristettu valkosipuli, tomaattimurska, kanelitanko, sokeri, soija, musta- ja cayennepippuri sekä halutessasi suola. Anna poreilla rauhallisesti hieman sakeammaksi. Nyppäise kanelitanko pois ennen tarjoilua ja huuhtaise ja käytä uudestaan halutessasi.

2. Kastikkeen poreillessa kaada maissilastut uuninkestävään vuokaan, joka toimii myös tarjoiluastiana. Raasta cheddar lastujen päälle ja laita 175-asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes juustoraaste sulaa ja maissilastut lämpiävät hieman.

3. Kasaa nachoannos: Kauho jauhelihakastike sekä ranskankerma maissilastujen ja juustoraasteen päälle. Ripottele päälle jalapenoviipaleita sekä runsaasti korianterisilppua, ja tarjoile saman tien.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Merellinen pasta ohjeen vierestä



Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :)

Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin.

Tonnikala-anjovispasta

1 tlk tonnikalaa vedessä
10 anjovisfilettä
kourallinen mustia oliiveja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tlk tomaattimurskaa
1 rkl sokeria
mustapippuria
oliiviöljyä
(suolaa)
parmesan-lastuja tarjoiluun

1. Pilko sipulit, hienonna anjovisfileet haarukalla ja laita suolalla maustettu pastavesi kiehumaan.

2. Kuullota sipuli. Sipulin kuullotuttua purista mukaan valkosipulinkynnet sekä lisää hienonnettu anjovis, tonnikala ja oliivit. Mausta mustapippurilla. Lisää pannulle tomaattimurska, sokeri sekä loraus oliiviöljyä. Anna poreilla hiljalleen muutama minuutti.

3. Kun pastan keitinvesi kiehahtaa, lisää pasta ja keitä pari-kolme minuuttia alle pakkauksen ohjeen. Valuta pasta ja lisää se kastikepannulle, jossa se saa kypsyä loppuun. Tarjoile parmesanlastujen tai raasteen kanssa.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Lämmin couscous-salaatti


Possupullien lisukkeeksi tein lämpimän couscous-salaatin, joka menisi varmaan mukavasti myös pääsiäislampaan kylkiäisenä. En tiedä johtuuko lähestyvästä pääsiäisestä ja lampaan kanssa assosioituvista minttuisista jutuista vai jostain muusta, mutta ainakin minulla couscous-, kvinoa-, linssi- ja papupohjaiset yrttiset lisukkeet nostavat päätään erityisesti näin keväisin. Makuja kotoa -blogin tabboulehista virisi idea couscous-lisukkeen tekemisestä (varsinkin, kun kuivaruokakaapin hyllyllä kummitteli yksi pidempään auki ollut couscouspaketti), ja lämpimän version tekemiseen katselin mm. tätä BBC Good Foodin ohjetta. Lopullinen tuotos on kuitenkin aika pitkälti yhdistelmää siitä, mitä jääkaapissa sattui olemaan, plus puolikas kaupan ruukkumintusta. Pähkinät, mantelit tai pinjansiemenetkin olisivat sopineet tähän hyvin, jos vain olisin muistanut niitä ostaa ;)


Kategorisoin salaatin sekä pääruokiin että lisukkeisiin - vaikka sitä syötiinkin lihapullien lisänä tällä kertaa, toimisi annos pääruokana sellaisenaankin (ja vegeversion saa helposti vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen). Ja toki tällaiseen on helppo sekoitella mielensä mukaan näläntäytetteeksi esim. pähkinöitä, kikherneitä, tofua tai soijarouhetta, grillattua kanaa jne. Arkiruuaksi nopea salaatti toimii myös, ja tiskaajakin kiittää, kun koko setti valmistuu yhdessä astiassa.

Lämmin feta-couscous-salaatti (kahdelle)

1,5 dl couscousta
1, 5 dl mietoa kanalientä (tai puolikas/neljännes liemi- tai fondikuutiosta)
1/2 keskikokoinen munakoiso tai kesäkurpitsa
1/2 paprika
1 punasipuli
200g fetaa
1/2 sitruunan mehu
1/2-1  sitruunan kuori raastettuna
hyvä loraus oliiviöljyä
n. puolikas ruukkuminttu silputtuna

1. Pilko munakoisot ja paprika suupalakuutioiksi ja hienonna sipuli. Kuullota munakoisoa ja sipulia hetki pannussa, lisää sitten paprika ja kääntele seosta vielä muutaman kerran. Kaada päälle kanaliemi ja anna kiehahtaa.

2. Ripottele couscous kasvis-kanaliemiseokseen ja sekoita nopeasti. Nosta pannu syrjään ja anna couscousin turvota muutama minuutti, kunnes neste on imeytynyt.

3. Sekoita couscousiin silputtu minttu sitruunamehu sekä raastettu sitruunankuori, sekä hyvä loraus oliiviöljyä. Sekoita lopuksi  mukaan feta, tai ripottele se annoksen päälle lautasella.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Roskisdyykkarin tartarpihvit eli vastaukseni maaliskuun ruokahaasteeseen

 


Kulinaarimurulan järjestämä maaliskuun ruokahaaste mielessä kävin minäkin hiljattain penkomassa lähikaupan roskiksen toivoen, että käteen osuu muuta kuin jäätelöpaperi tai syöty purkka. Kiehtova haaste jälleen kerran, ja herätti ajatuksia siitä, kuinka uteliaita me tosiaan olemme toistemme syömisistä - minä ainakin olen ;) Ja jotkut toiset vielä uteliaampia, alkuvuodesta muistan erään miehen kaupan kassalla kommentoineen, josko meidän perheen pitäisi hankkia lehmä, kun oli niin monta maitotölkkiä. Voi hyvänen aika!

Anyway, omalla vakoilureissullani yritin tähdätä vähän pidempään kuittiin, mutta olin samalla päättänyt, että ekalla mennään, eikä kuitteja vaihdella. Vaikka kuitti oli muuten einesvoittoinen, löytyi siltä ilokseni paistia ja perunaa, jotka antoivat paljonkin vaihtoehtoja pyöriteltäväksi - en joutunut tekemään  kissanhiekka-turkinpippurisämpylöitä kuten ensivilkaisulla pelkäsin ;) Valituista raaka-aineista päädyin tekemään tartarpihviä kahdella tavalla sekä kaveriksi perunasalaattia; bonuksena olin ajatellut heittää mukaan kuitilta kolmannen tuotteen, ruisnapit, mutta huomasinkin lukeneeni kuittia väärin, siellä puhuttiinkin saaristolaisnapeista. Niin tai näin, ruisnapit toimivat näppärinä alustoina pihveille.


Yleensä olen ollut yksinkertaisten tartarpihvien ystävä (melkeinpä tyyliin "syö jauheliha suoraan paketista"), mutta nyt halusin testata myös versiota, missä mausteet sekoitetaan mukaan pihviin mm. Ankerias Vipusen ohjeen inspiroimana, siksi pihvit tuli tehtyä kahdella tavalla. Pihvien kanssa tarjoilin perunasalaatin lisäksi keltuaista, kapriksia, punajuuri- ja suolakurkkukuutioita sekä hienoksi hakattua punasipulia.

Tartarpihvit kahdella tapaa (yhteensä neljä pihviä)

400g naudan paistia (mieluiten mureuttamattomana eli mahdollisimman tuoreena)
suolaa
pippuria
munankeltuainen per pihvi

mausteiseen versioon:

1 rkl worcestershirekastiketta
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
1 rkl punasipulisilppua

1. Rapsuta terävällä, jämäkällä veitsellä liha paistista hienoksi massaksi (itse kokeilin läpi kaikki huushollin veitset, jonka jälkeen päädyin isännän ehdotuksesta puukkoon). Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Maustamattomaan versioon ei juuri muuta tule, mutta mausteista versiota varten ota puolet lihasta eri astiaan.



2. Sekoita worcestershirekastike, dijon, kaprikset ja punasipuli puolikkaan tartarmassan joukkoon.

3. Muotoile pihvit halutessasi muottia tai vaikkapa juomalasia apuna käyttäen. Painele pihvien päälle keltuaisen mentävä kolo.

4. Erottele keltuaiset ja nosta yksi varovaisesti jokaisen tartarpihvin päälle.


Perunasalaatti

4-5 kiinteämaltoista perunaa
1 dl kapriksia
1 punasipuli tai pätkä purjoa

kastikkeeseen:

3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl siirappia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

1. Kuori tai pese perunat ja keitä ne kypsiksi (tosin mieluummin vähän alle kuin yli). Anna jäähtyä käsiteltäviksi-

2. Viipaloi perunat. Pilko sipuli, ja sekoita se ja kaprikset perunaviipaleiden kanssa.

3. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta keskenään. Valuta öljy ohuena nauhana mukaan koko ajan sekoittaen. Kaada kastike perunoille, sekoita varovaisesti ja anna vetäytyä n. puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.


Keltuaiset pysyivät melkein ehjinä valokuvaan saakka...

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pullapossujen possupullat



Tavallisen pullan suhteen emme ole erityisen persoja, mutta lihapullien kanssa olemme varsinaisia pullapossuja. Ja koska perjantaina tuli hieman viiniteltyä, tänään iski himo saada oikein mausteisia pullia. Ja kuka minä olisin väittämään nälkäiselle vatsalleni vastaan ;)

Tämän ohjeen ainut juju on, että pullat on tällä kertaa tehty kokonaan possusta. Täyteläinen possu ja kipakka, makea tomaattikastike muodostivat mukavan makukokonaisuuden. Muutoin itse pullien resepti on hyvin samanlainen kuin perinteisten lihapullien, ja tulisuuskin tulee kastikkeesta, ei itse pullasta.

Possupullien kanssa syötiin paistetuilla kasviksilla jatkettua couscousta, joka sopisi hyvin myös pääsiäislampaan kaveriksi. Lisukkeen ohjeen laitan vielä myöhemmän kerran jakoon.

Possupullat mausteisessa tomaattikastikkeessa

400g porsaan jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoa
1,5 dl maitoa
suolaa
1 pieni sipuli
1 kananmuna
1 tl kuivattua, rouhittua valkosipulia
mustapippuria
valkopippuria
voita ja oliiviöljyä paistamiseen

kastike
1 tlk (luomu-) tomaattimurskaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 tl sokeria
1 tl chilihiutaleita tai cayennepippuria
nippu korianteria silputtuna
suolaa
oliiviöljyä

1. Sekoita kulhon pohjalla korppujauhot, suola, pippurit, valkosipuli ja maito. Anna turvota n. 10 minuuttia.

2. Pilko sipuli hienoksi silpuksi ja lisää se maito-korppujauhoseokseen. Vaivaa jauheliha seokseen. Riko kananmuna taikinan joukkoon ja vaivaa, kunnes taikina alkaa tarttua kulhoon. Pyörittele taikinasta mieleisesi kokoisia pullia.

3. Ruskista pullat voi-öljyseoksessa pienissä erissä korkeareunaisella paistinpannulla. Nosta ruskistetut pullat syrjään odottelemaan.

4. Kaada tomaattimurska ja paseerattu tomaatti pannuun. Mausta sokerilla, suolalla ja cayennepippurilla tai chilillä, ja lorauta mukaan oliiviöljyä. Anna kuumeta hiljalleen kuplivaksi, ja lisää pullat kastikkeeseen. Hauduta pullia kastikkeessa n. 10 min. Sekoita joukkoon silputtu korianteri hieman ennen tarjoilua.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Arki-illan kalakeitto


Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa "osa", koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan.

Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta.

Arkikalakeittoon sain kuitenkin vihdoin käytettyä tuon kalapalan, plus jääkaapin puolelta paljon muita jämiä, lanttua, perunaa, porkkanaa ja fenkolia. Oikeastaan fenkolinjämästä lähti koko ajatus tehdä kalakeittoa, ja mieli teki kirkasliemisen kalasopan kaltaisia yksinkertaisia makuja. Eikä soppa mitenkään pahaa ollut, oikein sopivaa arki-iltaan - ja huomioiden, että kaikki ainekset oli ostettu aiemmin muita tarkoituksia varten, ei se maksanutkaan mitään. Having said that, aivan varmasti tuoreesta kalasta ja omatekoisesta kalaliemestä olisi saanut paremman lopputuloksen. Toivottavasti joku muistuttaa minua jatkossa siinä pakastealtaan kohdalla, etten ostaisi sitä puristemallista pakasteseitiä, vaikka kuinka keksisin sille käyttötarkoituksia kaupassa... ;)

Arki-illan kalakeitto

300-400g pakasteseitiä (tai ruodotonta tuoretta kalaa)
3 suurehkoa, kiinteää perunaa
1 porkkana
1 iso sipuli
pala lanttua
n. puolikas fenkoli
1 l kalalientä (minulla ihan vain kuutiosta)
muutama kokonainen maustepippuri
sitruunapippuria
silputtua tilliä tai ruohosipulia
(suolaa)

1. Ota pakastekala sulamaan huoneenlämpöön n. 30 min ennen muun ruuanlaiton aloitusta. Kun pala on sulanut juuri ja juuri leikattavaksi, paloittele se suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Jos käytät tuoretta kalaa, sulatusta ei tietenkään tarvita. Mausta sitruunapippurilla ja halutessasi suolalla.

2. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden kanssa. Liemen kuumetessa kuori ja pilko perunat, sipuli, lanttu ja porkkana. Lisää liemeen. Anna poreilla hiljalleen n. 10 min.

3. Pilko fenkoli ja lisää se sekä kalapalat kattilaan. Anna poreilla vielä viitisen minuuttia, tai kunnes kalat alkavat olla kypsät. Ripottele keiton pinnalle silputtua ruohosipulia tai tilliä.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Paperikääreessä höyrytetyt kanankoivet


Otsikon oli tarkoitus kuulua "banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet", vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :)

Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;)

Lopputuloksesta vielä, siihen olen kuitenkin tyytyväinen vaikka valokuva ei kovin houkutteleva ole, koivista tuli lusikalla syötävän mureita. Vaikka aika uunissa olikin pitkähkö, ei se tehnyt koivista huonompaa arkiruokaa, koska alkuvalmistelut olivat hurjan nopeat tehdä (ainakin, kun laiskana käytin valmista currytahnaa enkä tehnyt lisäkkeeksi muuta kuin höyrytettyä riisiä) ja uunituksen aikana oli hyvää aikaa muulle puuhastelulle. Eikä tiskiäkään tullut paljon, koipien punainen currykastike kookosmaitoineen pysyivät siististi paperipaketissa.

Paperissa höyrytetyt kanankoivet punaisessa currykastikkeessa (2-3 hengelle)

1 pkt marinoimattomia broilerin koipia (yleensä 3 kpl)
1 tlk kookosmaitoa (350-400g)
2-3 rkl punaista currytahnaa
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 limetin mehu
1/2 paprika
nippu tuoretta thai-basilikaa tai tavallista basilikaa
(suolaa, ripaus sokeria)

1. Laita uunivuoan pohjalle ristikkäin kaksi riittävän isoa leivinpaperipalaa, jotta ne saa taiteltua myöhemmin koiville paketiksiTässä kohtaa paperi saa tulla reilusti reunojen yli.

2. Poista koivista halutessasi nahat vetämällä ne reiden "ylälaidasta" alkaen nilkkaa kohti pois. Nahka ei sinänsä haittaa, mutta höyryttäessä siitä ei tule ihanan rapeaa, siksi otin sen itse pois.

3. Hiero currytahna koipiin, sekä ripottele niille tarvittaessa hieman suolaa. Nosta koivet paketin pohjalle.

4. Pilko paprika, valkosipuli ja basilika ja nakkaa ne mukaan pakettiin. Kaada kookosmaito ja limettimehu koipien päälle ja ripauta halutessasi mukaan hyppysellinen sokeria.

5. Taittele paketti varovasti kiinni. Paista (pakettia siis, koivet höyrystyvät) 175-asteisessa uunissa puolitoista tuntia.


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Mustikkainen vispipuuro



Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu.

Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta :) Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden)  sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta - vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä ;)

Mustikkainen vispipuuro

0,5 dl puolukoita
4,5 dl mustikoita
1 dl sokeria
1 l vettä
1,5 dl mannaryynejä
1 rkl vaniljasokeria

1. Kiehauta marjat, sokeri ja vesi kattilassa. Vatkaa mannaryynit ripotellen sekaan (tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä tein ;) ja anna muhia pienellä lämmöllä n. 10 min, kunnes seos on puuromaista. Mausta vaniljasokerilla ja jäähdytä.

2. Vatkaa puuro sähkövatkaimella kuohkeaksi ja tarjoile maidon kera.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Yksinkertainen syntymäpäivämenu


Meillä vietettiin lauantaina synttäreitä - eikä siis tietenkään minun tai isännän, vaan koiran :D Myönnetään tosin, puoliksi käytin koiran synttäreitä tekosyynä pyytää joku meille kyläilemään, niin harvoin tulee tehtyä syötävää muille. Vaikka toki itse päivänsankarikin sai juhlapäivän kunniaksi huomiota ja lahjoja osakseen, vaikka kylään tulikin vain ihmisvieraita. Harmillisesti juhlia ehkä eniten odottanut seitsemänvuotias siskontyttöni - seisojan rakas leikkikaveri - ei sairastumiseltaan päässytkään mukaan, mutta kutsu on voimassa, eli uusi yritys heti kun vointi on parempi! :)

Tarjoilutkin sitten vähän pienenivät syöjien määrän muututtua yhdeksästä kuuteen. Lisäksi valmisteluihin vaikutti se, että ruokailijoiden joukossa ollessa gluteenitonta ja lihatonta ruokavaliota, halusin tehdä tarjoilut niin, että kaikki voisivat syödä suurin piirtein kaikkea, eikä niin, että isosta osasta tarjoiluja pitäisi olla useammat versiot. Päädyin yksinkertaiseen, salaatin ympärille rakennettuun tarjoiluun, jossa salaatti, leipä ja proteiinit olivat erikseen annosteltavissa. Jälkkäripuolella pääjälkkäritorttu oli gluteeniton, mutta pullaa oli sitten erikseen kahta sorttia. Leipä jäi hieman harmittamaan, koska sitä en tajunnut ottaa/leipoa kuin ihan tavallista.

Tykkäsin yksinkertaisten tarjoilujen helposta skaalattavuudesta - sama setti olisi toiminut isommallekin porukalle sillä muutoksella, että olisin tehnyt yhden pienen kakun lisää sekä ottanut salaatin rinnalle vielä yhden proteiinin, esim. paahtopaistia - ehkei ihan kaikille kaikkea, mutta jokaiselle ruokailijalle reilusti tarjottavaa.

Yksinkertainen synttärimenu

Fetalla, pinjansiemenillä ja basilikalla ryyditetty salaatti
sitruunalla ja ruohosipulilla koristeltua savulohta
täytettyjä kananmunia
hapanleipää
kattilaleipää

gluteeniton sitruuna-marenkitorttu
pikkupullia sekä gluteenittomia pullia

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Täytetyt kananmunat


Kolesterolivaroitus! Näihin pieniin suupaloihin kätkeytyy keltuaista, majoneesia ja mätitahnaa, joten en suosittele syömään niitä veriarvojen mittausta edeltävänä päivänä. Täytettyjä munia tehtiin seisojan 1-vuotissyntymäpäiville, kun halusin salaatin ja savukalan kylkeen jotain muutakin pientä palaa, jonka tuli myös olla gluteenitonta. Munat olivat sikäli helppoa tehtävää, että ne eivät oikeastaan voineet mennä pieleen, ja pienellä näpertämisellä sai aikaan melko näyttävän lopputuloksen. Ja kohtahan on pääsiäinen, joten munat ovat juuri nyt sesongissa! ;)

Cocktailpalana muiden syötävien joukossa laskin jokaiselle syöjälle kolme munanpuoliskoa. Jos ruokalajeja olisi ollut enemmän, olisi kaksi puoliskoa per nuppi ollut varmasti ihan hyvä arvio. Melko hyvin meni nytkin kohdilleen, koska kuuden hengen seurueelta jäi 18 munanpuolikkaasta vain kaksi puoliskoa syömättä. Keitin lisäksi pari ylimääräistä munaa sähläämisvarana, ja hyvä kun keitin, yksi hajosi kattilassa ja yhdestä en oikein saanut kuoria siististi irti. Munien koristeluun käytin cavi-artia, koska ajattelin sen kestävän hieman oikeaa mätiä paremmin ruokapöydässä seisomista. Cavi-art oli myös mukavan töpäkkää käsitellä, se pysyi hyvin kasassa nokareena täytetyn munanpuoliskon päällä.

Täytetyt kananmunat (18 palaa)

9 munaa
3 rkl majoneesia
2 rkl mätitahnaa
1 tl dijon-sinappia
1/2 tl cayennepippuria (tai paprikajauhetta)

koristeluun:
cavi-artia tai mätiä
ruohosipulia
cayennepippuria

1. Keitä kananmunat koviksi (7-10 min) ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään.

2. Kuori jäähtyneet munat, leikkaa ne pituussuuntaan puoliksi ja siirrä keltuaiset varovasti lusikalla kulhoon.

3. Muussaa keltuaiset haarukalla ja sekoita mukaan majoneesi, sinappi, cayennepippuri ja mätitahna.


4. Lusikoi nokare täytettä jokaisen munanpuoliskon keskelle keltuaisen jättämään aukkoon. Nosta munanpuoliskot viimeistään tässä kohtaa tarjoiluastiaansa. Koristele jokainen puolisko nokareella cavi-artia tai mätiä. Koristele tarjoiluastia ruohosipulilla ja ripottele vielä hieman cayennepippuria päälle.


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ulkoruokintaa Murussa

Huh kiirettä! Tällä viikolla olemme melkein joka ilta olleet kotona vasta iltamyöhällä, milloin töissä, milloin mukavammissa koira- tai muissa menoissa. Olenkohan tehnyt lämmintä ruokaakaan kuin yhtenä päivänä?

Eilinen iltameno, dinneri Murussa, on kuitenkin ruokaan liittyvää, ihanaa arjesta irrottautumista, joten siitä voi toki kirjoittaakin. Lupasin sitäpaitsi blogin aloittaessani huutelua myös vieraista pöydistä, mutta toistaiseksi sitä ei oikein ole ollut, koska olen laiska kantamaan kameraa ravintolaan (syömäänhän sinne mennään, right?). Tämänkään jutun kuvat eivät tee ruualle oikeutta, räpsin ne aika pikaisesti, jotta pääsisin keskittymään olennaiseen.

Anyway, suuntasimme isännän kanssa eilen Muruun, joka on jäänyt meiltä molemmilta vielä ihan kokonaan käymättä, huolimatta superlatiiveista, joilla paikkaa on kuvattu. Aivan ihanan dinnerin saimmekin, ei ehkä ihan superlatiiveja, mutta kovin hyvillä mielin ja annoksia analysoiden poistuimme Helsingin iltaan (tai siis kaupan kautta kotiin).

Palatakseni kuitenkin alkuiltaan, palvelua ei tarvinnut odotella, vaan meidän ohjattiin välittömästi pöytään, ja juomatilauksemme otettiin nopeasti vastaan. Isäntä oli autoilijana alkoholittomalla linjalla, minä tilasin lasin cavaa, jota täytin sitten aterian aikana - toisin sanoen, Murun kehutuista viineistä ei meillä ole juuri kerrottavaa, paitsi että cava oli hyvää ;)

Valitsimme molemmat päivän menun, kolme ruokalajia sekä juustot 49e. Minua houkutteli myös sen ulkopuolinen päivän liha, joka olisi ilmeisesti ollut jänistä. Tässä kohtaa esitän vielä pahoitteluni siitä, jos unohdan tulevasta listauksesta jotain, tai jos jokin asia menee pieleen; vaikka kamera oli mukana, en kuitenkaan kirjoittanut ylös ihan kaikkea, mitä söimme. Niin, ja disclaimerin, että olen niin juntti, että suokaa anteeksi analyysin karkeus :) Anyway, suloisen leipäpussukan ja artisokkatahnan jälkeen meille tuotiin alkuruuaksi  karitsan paahtopaisticarpaccio, jonka kaverina oli tapenadea, pinjansiemeniä, mustalla tryffelillä maustettua kaalisalaattia sekä rucolaa. Annos oli herkullinen, tosin karitsa niin mieto, että salaatti maistui melko voimakkaalta sen rinnalla.


Pääruuan kuha, tarjoiltuna artisokkapyreen ja vihannesten kanssa (ja nyt pettää se muisti, en muista mitä kastiketta lautasella oli), oli minulle illan kohokohta, yksinkertainen, tuore, paahdettu kuha oli aivan täydellistä! Kaupasta ostettaessa kuhafileet ovat harmillisen usein nahattomia, mutta täytyykin kysellä jatkossa nahallisten fileiden perään, rapea kalannahka oli niin hyvää!


Pääruuan ja jälkkärin välissä tulleista juustoista en sattunut nappaamaan kuvaa - juustot maistuvat aina, mutta lautasesta jäi parhaiten mieleen juustoja saatellut kirsikkachutney, jota olisin voinut lusikoida vaikka ihan sellaisenaan ;) Jälkkäriksi oli lopulta tarjolla marjaisaa mantelikakkua, amarettojäätelöä muscovado-sokerilla, sekä vadelmakastiketta (saattoi olla toinenkin kastike, mutta se on taas valitettavasti hukkunut minulta). Jälkkäri ei ollut sellainen, jonka itse normaalisti valitsisin, mutta olin iloinen, että osana menua se tuli testattua. Kakun maku muistutti etäisesti runebergintorttua sattuneesta syystä, mutta sen suloinen mehevyys oli aivan omaa luokkaansa.



Palvelu oli osaavaa ja ystävällistä, vaihdellen melkein teennäisen reippaasta osaavan reippaaseen ja pidättyvämmän ystävälliseen. Mitään pahaa sanottavaa ei henkilökunnasta jäänyt. Yritin päästä työnjaosta kärryille, mutta en ihan siinä onnistunut, meitä palvelivat vuoron perään sekä ruuan että juoman kanssa kaikki salin puolella työskennelleet. Emmeköhän mene toisenkin kerran :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Makaronilaatikko



Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa.

Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla.

Makaronilaatikko (neljälle)

5 dl makaronia
4 kananmunaa
5-6 dl maitoa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä puristettuna
400g jauhelihaa (+ pekonia, jos jauhelihasi on liian
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl paprikajauhetta
suolaa


1. Kiehauta makaronille vesi kattilassa. Lisää kattilaan suolaa, ja keitä makaroneja pakkauksen ohjeen mukaan miinus pari minuuttia niin, etteivät ne kypsy täysin.

2. Kuullota sipulia hetki keskilämmöllä paistinpannussa. Nosta lämpöä, ja lisää jauheliha sekä valkosipuli. Mausta ruskistunut jauhelihaseos suolalla sekä musta- ja valkopippurilla, ja nosta syrjään odottamaan

3. Sekoita munamaito. Riko munat kannuun tai nokalliseen kulhoon, kaada päälle maito, lisää paprikajauhe, hieman valkopippuria ja suolaa, ja sekoita tasaisehkoksi.

4. Voitele uunivuoka. Sekoita vuoassa suurin osa makaroneista sekä jauheliha-sipuliseos. Levitä loput makaronit kerrokseksi pinnalle. Kaada päälle munamaito, joka saa ulottua makaroniseoksen pintaan saakka. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunti.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kattilaleipä eli no-knead-bread


"Rustiikkinen" on sana, jolla kuvataan paljon kivoja, maanläheisiä asioita, mutta joka on myös aikamoisen ylikäytetty kuvaamaan kaikkea ei-niin-viimeisen-päälle-siistinnäköistä. Jälkimmäinen sopii ehkä minun kattilaleipääni, siitä tuli ulkonäöltään rustiikkinen ;)

Mutta pirun hyvää siitä tuli myös möykkyisestä ulkomuodostaan huolimatta. Kattilaleivästä on saatu lukea eri blogeissa vaikka kuinka, joten olihan sitä kokeiltava minunkin. Leipä, josta tulee kuohkea ja rapeakuorinen ilman vaivaamista vaan kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: sen jälkeen, kun puolisen vuotta sitten päätin ryhtyä leipomaan enemmän - koska kaupan paperipussileivän 3-4 euron hinta syletti - olen oppinut tekemään ruislimpuista juuri mieleisiäni, mutta vaalea leipä takkuilee vielä. Voisiko sellaista leipää olla, joka onnistuisi noin helposti?

Kyllä voi. Ohjeesta oli hieman erilaisia variaatioita eri kirjoittajilla, minä käytin Heleen's hobbies -blogin helpon kuuloista ohjetta. Sen verran muutin, että korvasin osan vehnäjauhoista grahamjauhoilla, kuivahiivan palahiivalla (hups, unohdin ostaa kuivahiivaa) ja puolitin suolan määrän. Mutta suola on tietysti makuasia, ja jauhojakin voi kuulemma sekoitella ihan mielensä mukaan, leivän pitäisi onnistua siitä huolimatta.

Ainoastaan leivän ulkonäkö hieman tökkäisi, olisin voinut olla varovaisempi siinä kohtaa, kun siirsin leivän kohotuskorista kattilaan (tässä tapauksessa vanhaan rautapataan). Siitä alussa mainittu rustiikkisuus ;)


Kattilaleipä

10 dl vehnäjauhoja
4,5 dl grahamjauhoja
2 tl suolaa

25g hiivaa
7,2 dl vettä
1. Sekoita siihen kuivat aineet keskenään mahdollisimman suuressa kulhossa. Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, jonka liuettua sekoita vesi-hiivaseos kuiviin aineisiin ja sekoita, älä vaivaa. Peitä kelmulla ja laita vedottomaan paikkaan kohoamaan 12-18 tunniksi.
 

2. Taikinan ollessa edelleen kulhossa, ripottele pinnalle reilusti jauhoja ja painele ilmakuplat pois.


3. Laita korin tai syvän lautasen pohjalle liina ja ripottele sille reilusti vehnäjauhoja. Minä kääntelin liinaa, jotta saisin sen kauttaaltaan jauhotettua. Kaada taikina lulhosta koriin, ripottele päälle vielä jauhoja, peitä liinalla ja anna kohota 2 tuntia.


4. Laita kattila uuniin ja kuumenna uuni 220-225 asteeseen. Liinan nurkista nostaen valuta taikina kuumaan kattilaan.


5.  Paista kannen kanssa puoli tuntia ja toiset puoli tuntia ilman kantta. Kumoa koriin tai ritilälle jäähtymään.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Uusi lelu ja thai-naudanlihasalaatti


Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi.

Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata!

Mutta se mainoksista, ruuastahan täällä pitäisi puhua. Thaisalaattilinja jatkuu, tänään tein lauantailounaaksi naudanlihasalaattia. Olen ollut viime aikoina hieman pettynyt markettien pliisuihin chileihin, mutta halusin tähän oikein kunnolla potkua, joten käytin rakkauspihvien habanerokasviksia varten ostetuista habaneroista ylijääneen yksilön. Syödessä tuli juuri niin hiki, kuin toivoinkin :)

Jos muistini pelaa, tämä salaatti on yam nua, ja laab nua on sitten se sellainen salaatti, mihin tulee paahdettua riisiä. Mutta saatan olla väärässäkin. Takavuosina tämä salaatti oli palkkapäivän herkku, johon käytin naudan sisäfilettä (mikä olisikaan opiskelijalle parempi rahankäyttökohde ;). Sisäfileen pehmoisesta lihasta saa edelleen suussasulavan salaatin, mutta käytän nykyisin yleensä jotain kukkaroystävällisempää palaa, tällä kertaa paahtopaistia, ja hyvin toimii sekin.

Ohjeesta riittää alkuruuaksi neljälle tai riisin kanssa pääruuaksi kahdelle.

Thai-naudanlihasalaatti

300-400g paahtopaistia
pari kiinankaalin lehteä
1/2 kurkku
1 tomaatti
2-3 kevätsipulia
1/2 punasipuli
nippu tuoretta korianteria

suolaa
mustapippuria

kastike

2 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 habanero, tai mieleisesi määrä jotain muuta chiliä
1,5 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi


1. Leikkaa paahtopaisti pariksi-kolmeksi "pihviksi" ja jätä huoneenlämpöön odottamaan paistoa.

2. Suikaloi kurkku, kiinankaali ja kevätsipuli salaattikulhoon. Kuutioi joukkoon tomaatti ja silppua päälle korianteri.

3. Tee kastike: sekoita keskenään limetin mehu, sokeri ja kalakastike. Lisää mukaan (hanskat kädessä) hienonnettu chili sekä puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita salaattiin.

4. Kun liha on huoneenlämpöistä, ruskista pihvit nopeasti molemmin puolin kuumassa pannussa. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita foliokääreeseen vetäytymään 5-10 minuutiksi.

5. Viipaloi levänneet lihat salaatin joukkoon, lisää suolaa tarvittaessa ja laita tarjolle.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Thai-salaatti papaijasalaatista muunneltuna


Salaatti ennen nuijimista.

Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä.
Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita!

Papaijan makeutta korvataan tässä ohjeessa hieman makeammalla kastikkeella, jos papaijaa olisi saatavilla voisi sokerin jättää kastikeohjeesta pois. Lisäksi kotikäytössä olemme turvautuneet muutenkin perusmarketin raaka-aineisiin, joten chilin määrä vaihtelee sopivan tulisten lajikkeiden saatavuuden mukaan, ja kuivattuja katkarapuja ei yleensä arkena näy.

Astiaksi salaatille sopii parhaiten puu- tai muu hieman lasikulhoa iskunkestävämpi astia. Ohjeesta riittää neljälle.

Thai-salaatti n. neljälle hengelle suomalaistettuna

¼ valkokaali
kaksi porkkanaa
pätkä kurkkua
kirsikkatomaatteja
suolapähkinöitä
nippu korianteria
Kastike
2 limetin mehu
kalakastiketta oman maun mukainen määrä
1 valkosipulin kynsi
1-2 pientä chilipalkoa
2 rkl sokeria
(suolaa)

Suikaloi valkokaali, porkkanat ja kurkku  pitkiksi suikaleiksi. Käytän tähän puuhaan Thaimaan tuliaistani ”Mr. Somtamia” (brändinimi ei ole keksitty :), joka on kuorimaveitsen näköinen härveli, jonka kuorimaterä on aaltoileva, pitkien suikaleiden tekoon tarkoitettu. Sivistyneemmät tietävät todennäköisesti muitakin vehkeitä vastaavien suikaleiden tekoon. Puolita kirsikkatomaatit ja sekoita ne salaattiin.

Tee kastike. Purista limetit esim. juomalasiin ja sekoita mehuun kalakastike, sokeri ja halutessasi suola, jos haluat pitää kalakastikkeen määrän hieman pienempänä. Purista valkosipulin kynsi ja hienonna chili pieneksi silpuksi, ja sekoita ne kastikkeeseen.  Kaada kastike salaatin sekaan.
Lopuksi salaatti vielä mehevöitetään nuijimalla sitä perunasurvimella tai vastaavalla, jotta raaka-aineet saataisiin mehukkaimmilleen niiden rakenteen hieman rikkoutuessa. Papaijan tullessa korvatuksi kaalilla tämä on erityisen tärkeää, kaali kaipaa toimintaa mehukkuutensa esiintuomiseksi :) Samaa nuijimista harjoitan usein muisuikaloidusta kaalista tehdyissä salaateissa, joissa kastike on sitruuna- tai etikkapohjainen.

Sekoita salaattiin viimeisenä silauksena korianterisilppua ja ripottele päälle murskattuja suolapähkinöitä. Salaatti sopii erinomaisesti lisäkkeeksi esim. grillatun lihan tai kanan kaveriksi, meillä sitä käytetään usein keventämään esim. ribsien tai kanankoipien rasvaisuutta.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Lohkoperunat uunissa isännän tapaan


Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan  (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa.

Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle)

6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl jauhettua cayennepippuria
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Pese ja lohko perunat (älä kuori), ja sekoita ne kulhossa marinadiin.

2. Nostele perunat marinadista uunipellille leivinpaperin päälle. Jos kulhon pohjalle jää ylimääräistä marinadia, ota talteen vaikka salaatinkastikeen pohjaksi, perunoiden ei ole tarkoitus uida pellillä öljyssä.

3. Paista 180-asteisessa uunissa 30-45 min perunalajikkeesta ja lohkojen koosta riippuen. Kokeile haarukalla kypsyys; perunat ovat valmiita, kun haarukka menee hyvin sisältä läpi ja pinta on saanut hieman väriä ja rapeutta.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Gluteeniton sitruuna-marenkitorttu


Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään :)

Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan - köh - sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen!

Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla.

Ihan nappiin ei gluteeniton toiminut suoraan vaihdettaessa, tai oikeastaan tortun pohja muistutti lähinnä hiekkaa esipaiston jälkeen. Se ei kuitenkaan haitannut, torttu pysyi riittävän hyvin kasassa kun sitä ei tarvinnut alustastaan siirtää - painelin halkeamat umpeen ja laitoin täytteet päälle, ja hyvin pysyivät. Allaolevaan ohjeeseen sovelsin myös pirkan versiosta taikinaa ja marenkia vähän suuremmaksi, koska ilmeisesti ohje on 24 cm vuoalle ja minun oli 27 cm. Ja tähän käytin tosiaan irtopohjakakkuvuokaa, en varsinaista piirakkavuokaa, se toimi hyvin ja torttu oli komea, kun reunat poisti ympäriltä. Pohjan ja kiisselin voi myös tehdä etukäteen, mutta marenki kannattaa tehdä vasta tarjoilupäivänä.

Sitruuna-marenkitorttu

3,5 dl gluteenittomia jauhoja
130g voita
1,5 rkl sokeria
2 kananmunankeltuaista
ripaus suolaa

sitruunatahna

2 sitruunan kuori
2-3 sitruunan mehu
1 rkl voita
1 1/4 dl sokeria
1 1/4 dl vettä
3 rkl perunajauhoja
1 kananmunankeltuainen

marenki

5 valkuaista
1 1/4 dl sokeria

1. Nypi jauhot, sokeri ja rasva sekaisin. Lisää keltuaiset ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle (halkaisija 27 cm). Kypsennä pohjaa 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Taustalla mukana myös tuikitärkeä leivontaolut
2. Sekoita tahnaa varten kylmä vesi ja perunajauhot. Mittaa kattilaan sitruunamehu, sitruunankuori, sokeri ja voi. Kaada lopuksi sekaan vesi-perunajauhoseos ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Lisää lopuksi munankeltuainen ja sekoita hyvin. Tahnasta saa tulla hyvinkin tinttua, se pysyy silloin paremmin tortun päällä, eikä koostumus tunnu tortussa kuitenkaan liisteriltä.
3. Laita sitruunatahna hetkeksi kylmään jäähtymään ja valmista sillä aikaa marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on sileää ja kiiltävää.
4. Lusikoi haalea tahna torttupohjalle. Lusikoi tai pursota marenki tahnan päälle reunoja myöten. Painele suurimmat ilmakuplat pois ja koristele halutessasi vielä esim. lusikan avulla, jollet ole pursottanut marenkia.
5. Paista torttua 175 asteisessa uunissa noin 10-12minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskea. Varo ruskistamasta pintaa liikaa.
Tässä kaikki, mitä tortusta oli sunnuntaiaamuna jäljellä.

P.S. Olen tämän tortun tehtyäni bongannut sekä Kotona tehtyä -blogista sitruunatahnaohjeen että Sauvajyväseltä marenkipiirakan ohjeen (omenasellaisen). Kollektiivista älyä selvästi liikenteessä ;)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Thai-maustetut sinisimpukat


Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa.

Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;)

Kahdelle kokatessa pyydän yleensä myyjää käymään läpi kilon simpukkapussin, ja ostan sen verran, mitä pussista jää jäljelle, normaalisti 800-900g. Jos hävikkiä olisi kovin paljon enemmän, olisi varmaan syytä epäillä, onko koko satsissa jotain pielessä. Toistaiseksi ei tällaista tilannetta ole kuitenkaan tullut.

Vaikka en yleensä pyri opettamaan ketään (olen niin tumpelo itse, ettei ole paljon varaa saarnata ;), haluan vielä sanoa pari sanaa simpukoiden tuoreudesta ja käsittelystä silläkin uhalla, että hoen itsestäänselvyyksiä. Pelko ruokamyrkytyksestä tuntuu kuitenkin edelleen olevan monelle kynnys simpukoiden ostamiseen. Ensin tuoreudesta: Osta simpukat aina samana päivänä, kun aiot ne kokata. Hyvä kalatiskin myyjä käy simpukat läpi ennen niiden myymistä sinulle, heittää avonaiset (kuolleet) pois, sekä pistelee pakettiin muutaman ilmareiän, jotta elävät simpukat eivät tukehdu. Kotonakin kannattaa huolehtia, että paketti on löyhä ja saa ilmaa, jos sen joutuu hetkeksi vielä jääkaappiin laittamaan.

Sitten käsittelystä. Käsittelyvaiheessa simpukoiden tuoreus tulee vielä kertaalleen testattua; avonaiset roskiin, jolleivät ne juoksevan veden alla huuhdellessa ja vähän koputellessa sulkeudu. Simpukat kannattaa muutenkin putsata hyvin, vaikkapa juuresharjalla juoksevan veden alla, koska hampaissa kirskuva hiekka ei maistu erityisen hyvältä. Lisäksi simpukoiden naavamaiset "parrat" vedetään pois, koska ne eivät ole miellyttäviä syödä. Lisäksi tietysti on hyvä pitää mielessä normaali kylmäketju, mutta sen kummempaa magiaa ei simpukoiden käsittelyssä ole.

Simpukkatriviana vielä, muistelen joskus lukeneeni, että simpukat ovat huikeita proteiinipommeja. Kävin Finelin sivuilta kurkkaamassa, ja tosiaan, proteiinia on kunnioitettavat 71% (vedessä säilötty, tuoreiden ravintoarvoja ei ollut tarjolla), kun taas esim. kirjolohifileessä sitä on vain 41%.

Vihdoin pääsemme reseptiin. Sen lisäksi, että simpukankuorien kopina pannulla on jo itsessään melkein herkullista, ovat ne kiitollisia otuksia myös monipuolisuudessaan, niiden kanssa voi ihan oikeasti laittaa melkein mitä tahansa. Tällä kertaa teimme thai-tyyppisen liemen/keiton, ja söimme simpukat sellaisenaan ilman muita lisäkkeitä. Vielä parempaa olisi varmaan tullut, jos kotoa olisi löytynyt sitruunaruohoa ja kaffir-limetinlehtiä sekä inkivääriä (ok, sitä löytyi mutta liian myöhään), mutta jo ohjeen mausteilla päästiin mukavan lähelle Aasiaa.

Simpukat thai-mausteisessa liemessä (kahdelle)

n. 800g simpukoita
1 sipuli
1 punasipuli
pari valkosipulinkynttä
2 kokonaista chiliä

1 tlk kookosmaitoa
nippu thai-basilikaa silputtuna
nippu korianteria silputtuna
2 dl kalalientä
1 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl currytahnaa (mieleistäsi väriä) tai 1 tl curryjauhetta
suolaa
mustapippuria

1. Hienonna sipuli, punasipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Hienonna myös chili, mutta jätä se erilleen odottelemaan

2. Harjaa simpukat juuresharjailla puhtaiksi juoksevan viileän veden alla ja nyhdä parrat pois. Heitä pois mahdolliset auenneet yksilöt, jos ne eivät pienellä koputtelulla ja juoksevan veden alle päästessään sulkeudu.

Parta.

3. Kuullota sipulit ja valkosipuli isossa pannussa. Lisää currytahna/jauhe, kalakastike, limetin mehu, suola ja pippuri. Nosta lämpöä, lisää simpukat pannulle ja pyöräytä muutaman kerran.

4. Lisää kookosmaito ja kalaliemi. Voit lisätä myös chilin tässä kohtaa, jos haluat antaa sen lempeytyä hieman liemeen (itse halusin chilipommeja, joten lisäsin vasta lopuksi). Sekoita ja peitä kannella. Anna poreilla kannen alla viitisen minuuttia, kunnes simpukat ovat kaikki auenneet. Lisää lopuksi vielä korianteri- ja thaibasilikasilppu ja tarjoile heti.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Rakkauspihvit



Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista!

Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä.

Pihviaterian komponenteiksi muodostuivat itse pihvit, maustevoi, paistetut (hiivatin) tuliset vihannekset, niille lempeä raejuustotahna, sekä kotitekoiset perunalohkot. Paljon osia, mutta kunhan perunat saa uuniin, kaikki muu valmistuu niitä odotellessa, ja ihmettelyynkin jää aikaa vaikka kuinka.

Nyt, kun päätin tehdä uusintakierroksen samaisesta ateriasta, eivät aivan kaikki asiat olleet monen vuoden jälkeen enää muistissa, eikä kaupastakaan saanut ihan kaikkea toivomaani. Tähän versioon ei saanut valmista raejuustolevitettä tahnapohjaksi, mutta tavallinen raejuusto vähän muhjattuna ja smetanalla jatkettuna ajoi täysin saman asian. Vihanneksista tuli uudelleen tehtynä herkullisia mutta tulisuudesta ei ollut häivääkään - poistimme habanerosta siemenet ulkomuistista, mutta lopputuloksesta päätellen emme aiemmin olleet niin tehneet. Habaneron maku erottui, tulisuus ei. Pihvien kanssa turvauduin edelleen vanhaan uskolliseen lapsuudenkodista omaan kotiin kulkeutuneeseen valurautapannuuni, eikä se pettänyt tälläkään kertaa; pannun äkäinen kuumuus on juuri omiaan tällaiseen paistoon.

Kaiken kaikkiaan ateriakokonaisuus oli menestys, eikä viikonloppua tarvitse viettää perjantain tähteitä syödessä. Perjantai-iltaan pihvit olivat myös riittävän helppoa ja nopeaa ruokaa, edes minun (nälkäisenä tunnetusti lyhyehkö) pinnani ei ehtinyt liikaa kiristyä nälän kasvaessa. Tässä pihvien sekä vihannesten ohje, isännän lohkopotuista lisää myöhemmin. Ohjeesta riittää kahdelle.

Naudan ulkofilepihvit ja maustevoi

2 x n. 200g naudan ulkofilepihvi, mieluiten rasvareunalla (ostan yleensä isomman palan ja leikkaan pihvit siitä)
suolaa
mustapippuria
voita ja oliiviöljyä paistamiseen

50g voita
muutama basilikan lehti
1 valkosipulinkynsi puristettuna
suolaa

Ota pihvit ja voi huoneenlämpöön 30 min - 1 tunti ennen paistamista. Kun voi on pehmennyt huoneenlämmössä haarukalla käsiteltäväksi, suikaloi joukkoon basilikanlehdet sekä puristettu valkosipuli. Sekoita haarukalla ja laita jääkaappiin jähmettymään. Minulle riittävät maustevoiköntit, mutta jos haluat siistejä nappeja, muotoile voi pötkyläksi, kääräise folioon ja pistä hetkeksi pakkaseen, niin voit leikata pötkylät napeiksi hetken päästä.

Kuumenna paistinpannu kirkuvan kuumaksi. Paista pihvejä pari min per puoli (=kunnes lihasnesteet nousevat pintaan) voi-öljyseoksessa ja laita hetkeksi folioon vetäytymään. Tarjoillessa nosta pihville köntti tai nappi maustevoita.

Habanero-kasvikset ja raejuustotahna

1 paprika
1 punasipuli
10-15 cm pätkä kesäkurpitsaa
1 pkt tuoreita herkkusieniä
1 habanero-chili
suolaa
pippuria

Raejuustotahna

2 dl raejuustoa
2 rkl smetanaa
1 rkl tuoretta ruohosipulia silputtuna
(ripaus suolaa)

Käsittele ensin habanero (hanskat kädessä, välttääksesi myöhemmin kuuluisaa chilipoltetta silmissä, nenässä tai jossain muualla): poista siemenet jos haluat maltillisempaa, tai jätä poistamatta, jos taas tulisempaa, ja hienonna pieneksi silpuksi. Pilko kasvikset tasakokoisiksi suupaloiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista ensin keskilämmöllä sipulia ja sieniä n. 5 minuuttia, ja lisää sitten kesäkurpitsa, paprika ja habanero, ja paista vielä toiset viitisen minuuttia, kunnes vihannekset ovat kuullottuneet kypsäksi.

Kasvisten paistuessa sekoita tahnan ainekset. Hienonna raejuustoa kulhossa haarukalla hienommaksi, mutta ei tasaiseksi tahnaksi, Sekoita joukkoon smetana ja tuore ruohosipuli. Lusikoi valmista tahnaa kasvisten päälle.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Sitruunainen linssisalaatti


Taas  etenen vähän epäkronologisessa järjestyksessä kirjoitusteni kanssa, ja täysin sinisilmäisesti myös tunnustan asian :) Linssisalaattia tehtiin nimittäin jo sunnuntaina tuorejuustolla täytetyn broilerin rintafileen kaveriksi. Ruokahimot menevät meikäläisellä selvästi kausittain ja sitten tulee totaalinen kyllästyminen joksikin aikaa; viime aikoina on ollut linssikausi, olen kovin usein tehnyt niistä kyytipoikia liharuuille peruna/pasta/riisivaihtoehtojen sijaan. Linssit ovat näppäriä, koska eivät vaadi liotusta (ainakaan ne perinteiset oranssit tai nämä vihreät), ja kelpaavat sikäli nopeutta (tai hermoja, jos ruoka ei valmistu riittävän nopeasti ;) vaativaan arkikokkailuun.

Ohjeen annoksesta riittää lisäkkeeksi neljälle. Salaatin voi tarjota heti lämpimänä, tai yhtä hyvin jäähdyttää huoneenlämpöiseksi tai kylmäksikin, jolloin ainekset ehtivät maustua vielä paremmin.

Linssisalaatti

1,5-2 dl kuivattuja vihreitä linssejä
pieni kourallinen rucolaa
1/2 paprika
1 tomaatti
1 punasipuli
tuoretta basilikaa silputtuna
tuoretta persiljaa silputtuna
1 puristettu valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan tai 1 limetin mehu
suolaa
mustapippuria
reilu loraus oliiviöljyä

1. Huuhtele linssit huolellisesti. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää linssit ja suola kiehuvaan veteen. Keitä pienellä lämmöllä paketin ohjeen mukaan kypsäksi ja kaada hetkeksi siivilään valumaan.

2. Linssien ollessa vielä lämpimiä, purista joukkoon sitruunan mehu ja valkosipulinkynsi. Kaada päälle reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla ja sekoita.

3. Pilko tomaatti, punasipuli, paprika ja yrtit hienoksi silpuksi. Sekoita salaatin joukkoon.